Miesten tasa-arvo ry toteaa, että Suomen hallituksen lakiesitys on puutteellisesti valmisteltu, liikaa ideologiaan nojaava ja sisäisesti ristiriitainen. Tämä perustuu useisiin esityksen kohtiin ja kokemuksiin maista, joissa vastaavia käytäntöjä on sovellettu.
Lakiesitys poistaa lähes kokonaan puskurin impulsiivisia, harkitsemattomia päätöksiä kohtaan. Sukupuolen voisi vaihtaa ilman keskustelua psykologian tai lääketieteen ammattilaisen kanssa. Sukupuolen vaihtojen kertoja ei olisi mitenkään rajattu, vaan sukupuolen voisi vaihtaa aina 30 päivän harkinta-ajan jälkeen, vaikka useasti vuodessa.
Lakiesitys mahdollistaisi biologisten miesten pääsyn naisille rajattuihin tiloihin, esimerkiksi pukuhuoneisiin ja WC-tiloihin. Ulkomailta on esimerkkejä, joissa tätä mahdollisuutta ovat käyttäneet hyväkseen miehet, jotka hakeutuvat naisten tiloihin seksuaalisista syistä. Biologisten miesten pääsy koulujen wc-tiloihin on johtanut muun muassa raiskauksiin. Esitys antaisi myös biologiselle naiselle mahdollisuuden hakeutua miesten tiloihin seksuaalisten motiivien vuoksi.
Vangit sijoitettaisiin lakiesityksen mukaan osastolle, joka vastaa vangin ilmoittamaa sukupuolta. Tämä on niin ikään johtanut lukuisiin raiskauksiin muissa maissa. Sukupuoltaan ovat vaihtaneet mm. seksuaalirikoksista tuomitut miehet, jotka ovat jatkaneet seksuaalirikoksia naisvankien osastoilla. Lakiesitys ei kuitenkaan ole tässä kohtaa johdonmukainen. Vanki voidaan sijoittaa erityisen painavista syistä osastolle, joka ei vastaa hänen ilmoitettua sukupuoltaan. Tässä tapauksessa hänen sukupuoli-ilmoitustaan ei kunnioitettaisi. Esitys on tässä kohtaa kiitettävän realistinen, mutta epäjohdonmukaisuus muun sisällön kanssa kertoo valmistelun huonosta tasosta.
Lakiesityksestä ei käy ilmi kutsutaanko henkilö asepalvelukseen, jos on muuttanut sukupuoltaan miehestä naiseksi ikävuosien 18–29 välillä. Jos nainen vaihtaa sukupuoltaan mieheksi, on hän kutsunnanalainen. Toisinpäin tapahtuvasta sukupuolenvaihdoksesta lakiesitys ei kerro mitään eikä asevelvollisuuslaki niin ikään anna selkeää ratkaisua.
Naisurheilu on ajautunut kriisiin maissa, joissa biologiset miehet on hyväksytty naisten sarjoihin. Murrosiän ohi miessukupuolessa kasvaneilla on ratkaiseva etu naisiin nähden. Käytännössä naisurheilijoilla ei ole ollut mahdollisuuksia sukupuoltaan naiseksi vaihtaneita vastaan. Tätä kritisoineita tahoja on maalitettu ja aihetta ympäröi pelon ilmapiiri.
Syöpäseulonnat kohdistettaisiin esityksen mukaan edelleen heille, joilla on rinnat tai kohdunkaula. Tässä asiassa esitys noudattaa sukupuolen biologiaa. Hallitus vaikuttaa tiedostavan ristiriidan biologian ja sukupuolen valinnaisuuden välillä silloin, kun kyseessä ovat vakavat käytännön seuraukset naisille. Vankien sijoittamisessa ja syöpäseulonnoissa hallitus noudattaa biologiaa. Kyse on terveyteen ja henkeen liittyvistä asioista. Tämä on ristiriidassa lain lähtökohdan kanssa sukupuoli-ilmoituksen kunnioittamisesta.
Hallituksen esitys ammentaa gender-ideologiasta, joka sekoittaa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen keskenään. Sosiaalinen sukupuoli koostuu päivittäin elettävistä rooleista. Roolit voivat muuttua useinkin, mutta biologinen sukupuoli todellisuudessa ei. Gender-aatteen käsitys sukupuolirooleista on kapea. Jos henkilöllä on vastakkaisen sukupuolen piirteitä käytöksessään, olisi hän oikeasti vastakkaista sukupuolta. Feminiinit piirteet miehen käytöksessä kertoisivat, että hän onkin oikeasti nainen. Naiselliset piireet eivät näin ollen mahtuisi miehen sukupuolirooliin ja toisinpäin. Lakiesitys sekoittaa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen keskenään absurdilla tavalla.
Miesten tasa-arvo ry näkee, että lakiesitys on erityisen huonosti valmisteltu ja se jättää realiteetteja huomiotta hämmästyttävän kevytmielisesti. Esitys pohjautuu ideologiaan ja se ohittaa biologiset sukupuolta koskevat faktat. Kokonaisuutena hallituksen esittämä laki on poikkeuksellisen ongelmallinen ja altis väärinkäytöksille. Miesten tasa-arvo ry:n kanta on, että lakiesitys tulee nykymuodossaan hylätä.
Miesten tasa-arvo ry (MTA):n syyskokous toteaa, että työelämän sukupuolittuneisuudesta, eli työelämän jakaantumisesta miesten ja naisten aloihin, kannetaan Suomessa hyvin valikoivasti ja vinoutuneesti huolta. Tasa-arvopolitiikassa ja tasa-arvopoliittisessa keskustelussa on käytännössä oltu huolissaan vain naisten osuudesta hyvin palkatuilla, arvostetuilla ja vaikutusvaltaisilla miesvaltaisilla aloilla, kuten teknologiateollisuudessa tai IT-alalla, sekä tietysti pörssiyhtiöiden hallituksissa. Näille aloille on vaadittu enemmän naisia niin poliitikkojen, viranomaisten kuin mediankin toimesta yhä kiihtyvällä tahdilla. On väitetty, että alojen miesvaltaisuus olisi tasa-arvo-ongelma ja että naisten määrän lisäämisestä olisi monin eri tavoin hyötyä näille aloille. On esimerkiksi esitetty, etteivät miesvaltaisten alojen työntekijät osaisi, tai kykenisi, ottaa huomioon naisten tarpeita asiakkaina. Nämä väitteet jäävät useimmiten heikosti perustelluiksi. Naisia on näiden vaatimusten myötä houkuteltu miesvaltaisten alojen tehtäviin mainoksin, kampanjoin ja muuttamalla alojen koulutusta, opiskelijavalintoja ja toimintatapoja naisille sopivampaan suuntaan. Näiden, jossain määrin pehmeämpien keinojen, lisäksi naishakijoiden suosiminen (ns. positiivinen erityiskohtelu) ja naiskiintiöt ovat olleet keinovalikoimassa mukana.
MTA:n syyskokous toteaa, että mikäli työelämän sukupuolittuneisuutta pidetään sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta todellisena ongelmana, ei sitä voida millään muotoa ratkaista näin kapeakatseisella toiminnalla. Muutosta on yhtä lailla vaadittava naisvaltaisilla aloilla, joihin lukeutuu tätä nykyä suuri osa korkeakoulutusta vaativista ammateista. Jos, kuten meille toistuvasti väitetään, koneinsinöörin, koodaajan tai pörssiyhtiön hallituksen jäsenen sukupuolella on väliä, niin yhtä lailla, ellei enemmänkin, väliä on myös opettajan, lääkärin tai STM:n tasa-arvoyksikön työntekijän sukupuolella. Jos miesvaltaisuus on tasa-arvo-ongelma, sitä on myös naisvaltaisuus. MTA:n syyskokous on kuitenkin havainnut, etteivät poliitikot, viranomaiset tai media ole huolissaan miesten aliedustuksesta naisvaltaisilla aloilla. Poliitikot, viranomaiset ja media päinvastoin katsovat, ettei alojen naisvaltaisuutta sovi kyseenalaistaa, sillä sen väitetään olevan hyökkäys niiden työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista kohtaan. Naisvaltaisten alojen työntekijät osaavat väitetysti ottaa huomioon myös miesasiakkaiden tarpeet. Niinpä naisvaltaisilla aloilla ei kampanjoida tai muuteta toimintatapoja, jotta useampia miehiä saataisiin hakeutumaan niille, järeämpien keinojen käyttämisestä nyt puhumattakaan.
MTA:n syyskokous on myös havainnut, ettei vaarallisten, raskaiden ja mahdollisesti vähemmän hohdokkaiden alojen miesvaltaisuutta pidetä tasa-arvopoliittisessa keskustelussa minään tasa-arvo-ongelmana. Roskakuskien, rakennusmiesten tai viemärisukeltajien miesvaltaisen sukupuolijakauman korjaamiseksi ei ole vaadittu naiskiintiöitä, tai muitakaan toimia. Työelämän sukupuolittuneisuudesta huolestuneet eivät selvästikään ole huolissaan työtapaturmien sukupuolittuneisuudesta. Yli 60 % työtapaturmista tapahtuu miehille ja käytännössä vuodesta toiseen kaikki työtapaturmissa kuolleet ovat miehiä, mutta siinä ei tasa-arvo-ongelmaa haluta nähdä.
MTA:n syyskokous katsoo, että Suomessa ihmisillä pitää jatkossakin olla oikeus valita itse, mille alalle he hakeutuvat. Vaikka alavalinta olisi kuinka ”perinteinen” tahansa, yksilön valinnanvapautta on aina kunnioitettava. Yhtä lailla yksilön valintaa on tietenkin tuettava ja kunnioitettava, jos se poikkeaa perinteisestä. Se, että ylhäältä ohjaamalla, kenties jopa painostamalla, ja naiskiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun avulla pyritään murtamaan tiettyjen alojen miesvaltaisuutta, ei ole hyväksyttävää, eikä edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvopolitiikassa on pyrittävä johdonmukaisuuteen; jos työelämän sukupuolittuneisuutta oikeasti halutaan vähentää nykyisestä, on aivan välttämätöntä tarttua määrätietoisesti toimeen myös nykyistä useampien miesten houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi naisvaltaisille aloille. On arvioitava kriittisesti naisvaltaisten alojen toimintatapoja, koulutusta ja opiskelijavalintoja. On hyvin todennäköistä, että niitä täytyy olla valmiita muuttamaan merkittävästikin, jotta aloille saataisiin enemmän miehiä.
MTA:n syyskokous pitää suomalaisen tasa-arvokeskustelun kannalta erittäin valitettavana sitä, ettei tasa-arvopoliittisilta päättäjiltä vaadita toiminnassaan ja puheissaan minkäänlaista johdonmukaisuutta. Välillä väitetään, ettei työntekijän sukupuolella ole mitään väliä, mutta vain hetkeä myöhemmin se onkin kaikki kaikessa. Median, jonka pitäisi toimia vallan vahtikoirana, edustajien on tietysti mahdotonta esittää päättäjille tätä aihepiiriä koskien vaikeita kysymyksiä, sillä he ovat itse ihan yhtä syvällä samassa suossa. Ryhdistäytymistä tarvitaan kipeästi.
Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) julkaisi vuotuisen tasa-arvolistauksen. Suomi yltää sijalle neljä. Miesten tasa-arvo ry on tiedustellut, millä tavalla EIGE ottaa huomioon miehille pakollisen asevelvollisuuden. EIGE:n vastaus on ytimekäs: ei mitenkään. On kyseenalaista voisiko Suomi olla tasa-arvon kärkimaa, jos veroluonteinen, miehille pakollinen asevelvollisuus otettaisiin huomioon.
Voimmeko kuvitella, että Suomi määräisi naisille pakollisen emäntäkoulun ja olisi silti tasa-arvomittausten kärkipaikoilla? Nuoret miehet lähtevät opiskelemaan, naiset lähtevät pakkolaitokseen. Vaatteet ovat kaikilla samat, kuten myös hiustyyli. Yksityisyyttä ei juurikaan ole eikä liioin vapautta. Silloin tällöin joku kuolee. Mielenterveys järkkyy useilla eivätkä jotkut palaa kunnolla raiteilleen. Loukkaantumiset ovat yleisiä. Järjestelmä olisi mitä ilmeisimmin perustuslain vastainen. Voisiko Suomi silti keikkua tasa-arvossa sijalla 4?
Asevelvollisuuden seuraukset ovat kauaskantoiset. Opiskelut viivästyvät ja pääsykokeisiin luku hankaloituu. Koulutustaso jää useilla miehillä alemmaksi, koska opiskelupaikkaa ei jakseta hakea vuosi toisensa perään. Ansionmenetys matalamman koulutustason ja lyhyemmän työuran vuoksi on arvioitu välille 50 000 € – 150 000 € koko työuran ajalta. EIGE ei huomioi tätä millään tavalla.
Mittaustavalla on merkitystä
EIGE:n tasa-arvomittari sisältää muitakin suuria ongelmia. Mittari on rakennettu siten, että se häivyttää tasa-arvon eroja korkean elintason maissa. Se painottaa yleistä hyvinvointia eli mm. korkeaa koulutuksen ja terveydenhoidon tasoa. Tästä syystä maa, jossa sukupuolet ovat eriarvoisia, mutta elintaso on korkea, näyttää EIGE:n mittarilla tasa-arvoiselta. Suomi on yksi näistä maista.
Jos sukupuolten väillä repeävät vaikkapa terveyserot, mutta yleinen taso on korkea, EIGE:n mittari ei näe ongelmaa. Sama pätee koulutukseen. Suomi on kaikista OECD-maista epätasa-arvoisin koulumenestyksen suhteen, poikien tappioksi. EIGE:n mittaustapa on liian sokea tällaiselle epätasa-arvolle. Erään toisen instituution mittari (BIGI) perustuu kolmelle asialle: terveet elinvuodet, pääsy koulutukseen sekä tyytyväisyys elämään. Tällä mittapuulla Suomi tippuu monta kymmentä sijaa. Miesten hyvinvointi laahaa jäljessä.
Mitä merkitystä harhaanjohtavalla tuloksella on?
EIGE:n tasa-arvoranking saa valtavaa julkisuutta ja sille annetaan suuri painoarvo. Suomen sijoitusta käytetään ohjenuorana tasa-arvopolitiikkaa muotoiltaessa. Vääristynyt tulos vie huomion pois todellisista ongelmista ja antaa perusteettoman tunteen asioiden hyvästä tilasta. Poikien ja miesten ongelmat ohitetaan, koska tällainen julkisuus ei niitä tunnista.
Miesten tasa-arvo ry peräänkuuluttaa faktoihin pohjautuvaa tasa-arvotutkimusta ja -keskustelua. Euroopan tasa-arvoinstituutti EIGE ei valintojensa tai kotisivujensa perusteella tunnu kompetentilta tasa-arvotoimijalta vaan naisasialiikkeeltä. Maiden ja sukupuolien vertailussa on ehdottomasti huomioitava suomalaisten miesten ilmaiseksi tekemä maanpuolustustyö.
