Janakkalan kunnan Tervakosken yhteiskoulu on ryhtynyt erityistoimiin tyttöjen kasvaneen ahdistuksen torjumiseksi.[i]
Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää hyvänä ja tärkeänä, että kouluissa yritetään etsiä keinoja koululaisten ahdistuksen vähentämiseksi, vaikka MTA:n mielestä ensisijaisen kasvatuksellisen vastuun on luonnollisesti kuuluttava vanhemmille. MTA pitää kuitenkin hyvin erikoisena sitä, että osa Tervakosken yhteiskoulun käyttöön ottamista toimista on kohdennettu vain tytöille. Vaikka pojilla olisi ahdistusta ja stressiä, he eivät ole tervetulleita koulun järjestämään voimavararyhmään. Pojat saavat jäädä, kuten Suomessa niin tyypillistä on, ongelmineen aivan oman onnensa nojaan. Tätä voi kutsua sukupuolisyrjinnäksi.
Yhteisten resurssien kohdentamista nimenomaan tyttöjen tukemiseen epäilemättä perustellaan sillä, että tutkitusti tytöt kärsivät ahdistuksesta enemmän kuin pojat. MTA katsoo, että vastaavasti poikien tutkitusti ja tilastollisesti todettu huonompi koulumenestys ja oppimistulokset pitäisi yhtä lailla huomioida koulujen toiminnassa. MTA haluaa tietää, mihin poikaerityisiin toimiin Janakkalan kunta ja Tervakosken yhteiskoulu ovat ryhtyneet poikien oppimistulosten ja koulumenestyksen parantamiseksi. Onko poikien oppimismotivaation lisäämiseksi esimerkiksi perustettu poikien voimavararyhmää?
MTA muistuttaa, että tasa-arvolaki velvoittaa koulut ja opetusta järjestävät kunnat toimiin sukupuolten välisten oppimiserojen poistamiseksi[ii]. Mitä Janakkalan kunta on ihan konkreettisesti tehnyt tämän lakisääteisen velvollisuutensa täyttämiseksi? Mitä virkaa on lainsäädännöllä, jota ei käytännössä tarvitse noudattaa, jos ei viitsi tai halua? MTA vaatii, että Janakkalan kunnan koulujen tasa-arvotilanteesta on saatava perusteellinen selvitys. Onko tasa-arvoiset mahdollisuudet pojalleen haluavien vanhempien parempi muuttaa muualle tai ainakin siirtää poikansa toiseen kouluun?
MTA katsoo, että Janakkalan kunnan Tervakosken yhteiskoulun toiminta osoittaa surullisella tavalla sen, miten syvästi epätasa-arvoinen, mies- ja poikavihamielinen yhteiskunta Suomi oikeasti on. Kun tytöillä on jokin tarve, resursseja löytyy ja toimenpiteisiin ryhdytään heti. Mutta kun pojilla on tarpeita ja ongelmia, resursseja ei löydy, eikä mihinkään toimiin tartuta. Eikä peruskoulussa harjoitettavasta sukupuolisyrjinnästä kertovassa, verorahoitteisen YLE Uutisten jutussa ole yhtään ainutta kriittistä sanaa. Perusopetuksessa harjoitettava sukupuolisyrjintä on toimittajille ihan hyväksyttävää, kun se kohdistuu poikiin. Ei voi puhua edes nollasummapelistä, kun poikia ei lasketa edes pelikentän vaihtoaitioon. Kaikki eivät todellakaan pelaa tasa-arvon mallimaata esittävässä Suomessa.
Kun MTA on esittänyt poikaerityisiin toimiin tarttumista koulutuksen tasa-arvon edistämiseksi, ovat erilaiset asiantuntijat usein vastanneet meille, että onhan meillä huonosti pärjääviä tyttöjäkin tai että pojat eivät ole homogeeninen ryhmä, joten mitään poikaerityisiä toimia ei voida edes suunnitella. Kukaan näistä asiantuntijoista ei nyt muistuta Janakkalan kuntaa siitä, että stressaantuneita ja ahdistuneita poikiakin löytyy, tai että tytöt ovat liian heterogeeninen ryhmä, jotta tyttöerityisiin toimiin voitaisiin edes ryhtyä. Tämä kertonee aika paljon näiden asiantuntijoiden asiantuntemuksesta, asenteista ja tasosta.
1. YLEISTÄ
Miesten tasa-arvo ry (MTA) on tutustunut tasa-arvovaltuutetun vuosikertomukseen vuodelta 2023. Alla havaintojamme kertomuksen sisällöstä sekä asioita, jotka olisivat ansainneet tulla kertomuksessa huomioiduiksi.
2. HUOMIOMME VUOSIKERTOMUKSEN AIHEISTA
2.1 Samapalkkaisuus
Tasa-arvovaltuutetun mukaan ”Kyse on myös rakenteellisesti syrjinnästä, kun täysaikaisesti työskentelevien naisten palkat ovat noin 84 % miesten palkoista”. Väite on virheellinen.
Ensinnä, rakenteellisesta syrjinnästä on karkeaa puhua, koska miehet ja naiset voivat vapaasti hakeutua eri koulutus- ja ammattialoille. Jos naiset hakeutuvat miehiä enemmän matalapalkkaisille aloille, heillä on siihen syynsä ja se on heidän oikeutensa. On erikoista, että ammattialojen segregaatiota pidetään tasa-arvo-ongelmana, mutta sen olemassaoloa pönkitetään puheilla nais- tai miesvaltaisista aloista.
Toiseksi, väitetyssä 84 %:n laskennassa ei ole kysymys palkoista, vaan ansioista. Ansiothan kertyvät tietyllä palkalla tehtyjen työtuntien määrän mukana ja miehet tekevät enemmän työtunteja kuin naiset.
EU:n mukaan miesten ja naisten palkkaeroa laskettaessa on huomioitava tuottavuus, eli esimerkiksi tehdyt työtunnit. Näin Suomessa ei menetellä, vaan täällä vertaillaan virheellisesti kokonaisansioita.
Eroa miesten ja naisten ansioihin synnyttävät myös esimerkiksi lisät, kuten vaarallisen työn -, likaisen työn - ja yötyön lisät, joita miehille keskimäärin kertyy enemmän kuin naisille, mutta tällaisia lisiä ei ole syytä pitää syrjivinä.
2.2 Keskeiset tasa-arvo-ongelmat
Tasa-arvovaltuutettu kertoo ”sitkeitä tasa-arvo-ongelmia” olevan palkkaeron ja raskaussyrjinnän lisäksi sen, että ”Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille, ja myös pojat ja miehet kärsivät väkivaltakulttuurista”.
Poikien ja miesten väkivaltakulttuurikärsimysten epämääräinen mukaanotto näyttää lähinnä yritykseltä saada mainittua pojat ja miehet edes jossakin kohdassa kertomusta ilman varsinaista heihin kohdistuvan tasa-arvovajeen ilmaisemista.
MTA paheksuu valtuutetun käyttämää, naisjärjestöistä tuttua tapaa tarkastella väkivaltaa pelkästään naisten kokemana ongelmana ilman vertailua miehiin. MTA ei pidä lainkaan mielekkäänä esittää tasa-arvoväittämiä, jotka perustuvat valikoidusti vain yhden sukupuolen kyselytutkimuksiin, kun vastaavat tulokset olisi tutkimalla saatavissa myös toisesta sukupuolesta. Eri maissa ei-vertailukelpoisesti vain naisilta kerätyn datan käyttäminen sukupuolten tasa-arvon mittarina ei yksiselitteisesti ole oikein. Kun vielä huomioidaan se, että miehiä kuolee väkivallan uhreina paljon naisia enemmän, väkivaltahuolen puhdas naiskohdistus tuntuu kohtuuttomalta.
2.3 Suositukset hallitusohjelmaan
Tasa-arvovaltuutettu haluaa itselleen mm. itsenäisen kanneoikeuden sukupuolisyrjintään liittyvissä asioissa. MTA:n ei kannata tällaista kehitystä, sillä kuten olemme tuoneet esille, tasa-arvovaltuutetun toiminta ei ole ilmentänyt miesten yhdenvertaista huomiointia suhteessa naisiin. Näin ollen lisäresurssit vain vahvistaisivat tällaista miehiä vähälle huomiolle jättävän viranomaistoiminnan painotusta.
2.4 Koulut ja oppilaitokset
Tasa-arvovaltuutettu toteaa, että oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelmassa, joka tukee sukupuolten tasa-arvon edistämistä kaikessa koulun toiminnassa, tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. oppimiseroihin. Suomessa sukupuolten väliset oppimiserot – poikien tappioksi - ovat maailmanennätysluokkaa, mutta silti emme ole törmänneet tasa-arvosuunnitelmiin, joissa poikien koulunkäyntihaasteisiin paneuduttaisiin. Tämä vaatii paneutumista.
2.5 Sukupuolitietoinen budjetointi
Tasa-arvovaltuutettu esittää, että ”sukupuolitietoisesta budjetoinnista ja sen huomioon ottamisesta talousarvion laadinnassa laadittaisiin yksityiskohtaisempi ohjeistus hallinnonaloille samaan tapaan kuin on laadittu opas sukupuolivaikutuksien arvioinnista lainsäädäntöhankkeissa”.
MTA on jo aiemmin esittänyt kattavaa, koko julkisen talouden sukupuolivaikutusten arvioimista, jossa tarkasteltaisiin niin valtion tulojen (verotulot) maksujen kuin menojen (tulonsiirrot) kohdistuminen sukupuolen mukaan. Tällaisilla arvioinneilla ei kuitenkaan ole syytä lisätä valtionhallinnon kuluja taikka byrokratiaa.
3. KERTOMUKSEN SISÄLLÖSTÄ ULOS RAJATUT
3.1 Sukupuolten koulumenestyserot
Pisa-tutkimuksen mukaan ero suomalaisten poikien ja tyttöjen koulumenestyksessä on läntisen maailman suurin – poikien tappioksi. Tätä eroa ei ole saatu pienenemään huolimatta koulujen ja oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmista, joiden pitäisi puuttua erityisesti oppimiseroihin. Onkin syytä kysyä, miksi tätä ongelmaa ei ole kyetty ratkaisemaan ja miksi tämä ongelma ei nouse esille tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa.
3.2 Asevelvollisuus
MTA on aiemmin ihmetellyt tasa-arvovaltuutetun reagoimattomuutta vain miehiä koskevaan asevelvollisuuteen. Silloin selitykseksi on tarjottu sitä, että laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta syrjintänä ei pidetä asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille.
Useassa kohdassa kertomustaan tasa-arvovaltuutettu esittää muutoksia muuhun lainsäädäntöön tasa-arvon, tai oikeammin naisten etujen turvaamiseksi. Näin ollen tuntuu erikoiselta, että asevelvollisuuslakia taikka siviilipalveluslakia ei ehdoteta muutettavaksi tasa-arvoisemmaksi eikä
asevelvollisuutta, maamme merkittävintä sukupuolten välistä tasa-arvo-ongelmaa, edes mainita ongelmana.
Varusmiespalvelus kyllä mainitaan, mutta vain velvoitettujen miesten ja vapaaehtoisten naisten ulkonäkövaatimusten ja palveluohjesäännön osalta.
Tasa-arvovaltuutettu vetoaa asevelvollisten ulkonäkövaatimusten kohdalla ”yleiseen käsitykseen”. On huolestuttavaa, että muualla kertomuksessa valtuutettu itsenäisesti vaatii muutoksia erilaisiin lakeihin ja käytäntöihin naisten aseman parantamiseksi, mutta palveluohjesäännön miehiä sortavien määräysten kohdalla hän on odottanut, että ” Yleinen käsitys sekä sukupuolten että sotilaiden ulkonäöstä suomalaisessa yhteiskunnassa” on muuttunut. Eikä kiirettä ole pidetty tai määräaikoja asetettu palveluohjesäännön muutoksen suhteenkaan - ” Tasa-arvovaltuutettu pyysi Pääesikuntaa toimittamaan päivitetyn ohjeistuksen sen valmistuttua”.
3.3 Eläke ja elinajanodote
Poikien elinajanodote on yli viisi vuotta lyhyempi kuin tytöillä. Näin ollen miehet elävät keskimäärin reilusti lyhyemmän elämän kuin naiset. Eläkejärjestelmässämme eläkeikä on sidottu miesten ja naisten yhteiseen elinajanodotteeseen.
Eläkevakuutusmaksut ovat kuitenkin samat sukupuolesta riippumatta, joten eläkejärjestelmämme toimii tulonsiirtona miehiltä naisille.
Miesten ja naisten elinajanodotteilla ja miesten ja naisten keskieläkkeillä laskettuna nainen saa eläkettä noin satatuhatta euroa sen jälkeen, kun hänen kanssaan samanikäinen mies kuolee! Tätäkään ei huomioida aiemmin mainituissa ”naisten euro on 84 senttiä” -laskelmissa. EU:n samapalkkaisuusdirektiivi kuitenkin edellyttää eläkkeiden huomioimista - kaikenlaisten eläkkeiden katsotaan muodostavan osan palkasta.
3.4 Sukupuolitetut kansainväliset sopimukset ja väkivallan raportoija
Suomi ja nyttemmin koko EU ovat ratifioineet Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli ns. Istanbulin sopimuksen. Sen myötä on nimitetty erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija.
MTA katsoo, että tällaiset sukupuolittavat, toisen sukupuolen poissulkevat rakenteet ja elimet ovat sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta haitallisia. Miesten jättäminen sopimuksen ulkopuolelle on selkeä tasa-arvo-ongelma.
3.5 Sukupuolittunut järjestörahoitus
Laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta takaa vuosittaisen rahoituksen kolmelle naisjärjestölle. Rahoitus on viime vuodet ollut vajaa miljoona euroa vuodessa. Myös muille naisjärjestöille, kuten Suomen UN Womenille, on myönnetty valtionapua.
Valtion budjetissa puoluerahoituksen yhteydessä on kymmenien vuosien ajan määrätty puoluetuesta tietty osuus naisten poliittisen toiminnan tukemiseen. Tälle vuodelle tuen määrä on noin 1,8 miljoonaa euroa. Nykyisessä Petteri Orpon hallituksessa on enemmän naisministereitä kuin miesministereitä ja sama tilanne oli edellisessä, Sanna Marinin hallituksessa. Eduskunnan sukupuolijakauma on erittäin tasainen. Aluevaltuustoissa on naisenemmistö. Puolueiden puheenjohtajien enemmistö on naisia.
MTA katsoo, että näille sukupuolitetuille valtionavuille ja tuille ei ole perusteita ja ne ovat tasa-arvon vastaisia. Laki eräiden naisjärjestöjen valtionavusta on kumottava ja naisten poliittisen toiminnan sukupuolitettu tukeminen on lopetettava.
Verorahoitteinen YLE:n uutiset on kirjoittanut Miesten tasa-arvo ry:n (MTA) STEA-rahoitusta saaneesta seurusteluväkivaltahankkeesta jutun, jossa poikiin ja miehiin kohdistuvaa seurusteluväkivaltaa pyritään vähättelemään. Jutun otsikossa MTA:ta kutsutaan ”kiistanalaiseksi miesjärjestöksi”.
MTA pitää hyvin valitettavana sitä, että vielä vuonna 2024 pidetään kiistanalaisena sitä, että seurusteluväkivallan uhreja pitäisi tukea, vaikka he olisivatkin miehiä tai poikia. Onko tasa-arvon eteen tehtävä työ jotain nollasummapeliä, jossa mitään ei voida tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi, koska sen nähdään olevan jollakin kummallisella tavalla olevan pois tytöiltä ja naisilta? Miksi kaikki ne tutkimustulokset, jotka kertovat poikiin kohdistuvan seurusteluväkivallan yleisyydestä pyritään verorahoitteisen YLE:n toimesta mitätöimään?
Syitä on useita, mutta ne voidaan tiivistää kolmeen kohtaan. Ensinnäkin ajatus siitä, että pojat ja miehet voisivat olla jossain asiassa huonommassa asemassa kuin tytöt ja naiset, saati jälkimmäisten (väki)vallankäytön uhreja, haastaa traditionaaliset ja vakiintuneet käsitykset tasa-arvosta ja sukupuolten asemasta. Kun on koko ikänsä saanut kuulla, että naiset ovat viattomia ja avuttomia olosuhteiden uhreja, että koko yhteiskunnan on muututtava naisten ja tyttöjen ongelmien ratkaisemiseksi tai toisaalta, että miesten ja poikien mahdolliset ongelmat ovat ihan vain heidän omaa syytään ja että miesten ja poikien olisi muututtava kelvatakseen, siihen alkaa moni uskoa, vaikka faktat kertoisivat toista. Suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa ollaan yhä arkaaisten ennakkoluulojen vankeja. Suomesta löytyy vain kourallinen toimittajia, joilta löytyy riittävästi rohkeutta ja mielikuvitusta kyseenalaistaa tämä stereotyyppinen ajattelu.
Toinen syy on miehiin ja poikiin kohdistuva empatiavaje. Vaikka usein korostetaan kaiken väkivallan olevan tuomittavaa ja kaikkien väkivallan uhrien olevan yhtä arvokkaita, miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan vähättely on valitettavasti edelleen valtavirtaa. Sille on sallittua nauraa, eikä edes kaikkien puolustuskyvyttömimmässä asemassa olevien, vastasyntyneiden poikavauvojen, suojelemista silpomiselta pidetä tärkeänä. Jos hallitus ja eduskunta ajaisivat lainsäädäntöä vain poikien silpomisen kieltämiseksi ja jättäisivät tytöt ilman vastaavaa lain suojaa, olisivat nais- ja ihmisoikeusjärjestöt, tasa-arvoviranomaiset ja media barrikadeilla, mutta kun se on toisinpäin, ainoa, joka puolustaa poikien ihmisoikeuksia ja oikeutta yhdenvertaisuuteen, on MTA. Populaariviihteestä lainsäädäntöön sanoma on selvä: miesten ja poikien henkeä ja terveyttä ei pidetä yhtä arvokkaina kuin naisten ja tyttöjen. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei tunnisteta ja tunnusteta, ei tasa-arvokehityksessä päästä eteenpäin.
Kolmas syy liittyy suoremmin YLE:en itseensä. MTA lähetti vuoden 2021 viimeisenä päivänä avoimen kirjeen YLE:n johdolle[i]. Kirjeeseen ei ole vastattu, eikä YLE:n ohjelmiston tai uutistarjonnan ongelmia ole korjattu. YLE:n reilun 500 miljoonan euron budjetista löytyy rahaa jos jonkinlaisille naisteemaisille ohjelmille, mutta tasa-arvoasioita miesnäkökulmasta käsitteleviä ohjelmia tai uutisia ei ole. Kun yhteiskunnallisia ongelmia käsitellään, piilotetaan miesten ja poikien ongelmat korostetun sukupuolineutraalin kielen alle tai, jos ongelmien sukupuolittuneisuus vastahakoisesti myönnetään, niitä vähätellään tai niistä suorastaan syytetään miehiä ja poikia. Kansainvälistä miestenpäivää ”koko kansan” YLE ei huomioi käytännössä mitenkään, mutta kansanvälistä naistenpäivää vietetään viikkoja. Naisjärjestöjen edustajat pääsevät YLE:llä jatkuvasti esittämään näkemyksiään ilman mitään kritiikkiä, mutta miesasiajärjestöjä ei kuulla edes silloin, kun suurin asiantuntemus olisi löydettävissä juuri sieltä.
MTA toteaa, että jos ihminen muodostaisi käsityksensä Suomen tai maailman tasa-arvotilanteesta vain YLE:n tarjontaa seuraamalla, olisi hänen käsityksensä täysin epärealistinen ja virheellinen. Niin yksipuolista, naiskeskeistä ja värittynyttä tarjonta on. Ei ole lainkaan liioittelua kutsua YLE:ä kiistanalaiseksi.
