YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin Suomen-osasto julkaisi 7.5.2024 viestipalvelu X:ssä seuraavan päivityksen:
Lähi-idän pitkittyvässä konfliktissa ei ehkä ole voittajia, mutta UN Women tekee päivityksellään selväksi, että ainakin sen mielestä konfliktin uhrien arvo riippuu heidän sukupuolestaan. Vaikka Rafahissa on yhtä lailla loukossa miehiä ja poikia, joilla ei ole mitään paikkaa, jonne paeta, ei heidän kohtalonsa YK:n tasa-arvojärjestöä kiinnosta. UN Womenin mielestä ihmisarvo kuuluu vain naisille ja tytöille, miehillä ja pojilla ei sitä heidän mielestään ole.
MTA:n mielestä on selvää, että todellinen sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ihmisillä on sukupuolestaan riippumatta sama ihmisarvo, samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet. UN Women näyttää sitä vastoin ajattelevan, että (ihmis)oikeudet ja vapaudet kuuluvat vain naisille ja että miehille kuuluvat vain velvollisuudet ja vastuu.
MTA toteaa, että ”Naiset ja lapset ensin” (ja nimenomaan tässä järjestyksessä) -ajattelu on länsimaissa, kuten Suomessa, hyvin yleinen poliitikkojen, viranomaisten ja median keskuudessa. Vain harvat uskaltavat kyseenalaistaa tämän todelliselle tasa-arvolle vieraan lähtökohdan. Monille naisille heidän omien etujensa asettaminen etusijalle tietysti sopii ja useat miehet kuvittelevat, että he voivat vallitsevassa asenneympäristössä parhaiten edistää henkilökohtaista etuaan (huonompiosaisten miesten kustannuksella), jos he näyttävät herrasmiesmäisesti asettavan naisten edut etusijalle.
MTA:sta on hyvin erikoista, että UN Womenin kaltaiset toimijat, jotka julistavat olevansa tasa-arvon puolella kahlitsevia sukupuolirooliodotuksia vastaan, perustavat oman toimintansa todella tiukoille ja tukahduttaville sukupuolirooleille. MTA näkee, ettei ole pidemmällä tähtäimellä naisten edun mukaista esittää naiset ihmisinä, jotka eivät pystyisi pärjäämään ilman sukupuoliperusteista erityiskohtelua. Kun naiset toistuvasti rinnastetaan keskeisten tasa-arvotoimijoiden toimesta lapsiin, ei ole varsinaisesti yllättävää, että naisten kykyihin voi kohdistua epäilyksiä.
Samaan aikaan (7.5.2024) UN Womenin EU-toimisto viestitti X:ssä seuraavasti:
Me MTA:ssa saamme tämän tästä, ihan pyytämättä ja oma-aloitteisesti naisilta neuvoja siitä, mitä miesten pitäisi tasa-arvoasioista ajatella ja miten miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmista saisi puhua. Näiden näkemysten esittämistä ei yhtään hidasta se, että niiden esittäjien kokemus miehenä elämisestä on nollatasoa. Jos me kutsuisimme näitä neuvonantajia naisselittäjiksi, meitä syytettäisiin seksismistä ja naisvihasta. Koska kaksinaismoralismi ei kuulu tasa-arvoon, voi UN Womenin somepäivitystä perustellusti kutsua seksistiseksi miesvihaksi. UN Women lietsoo vihapuheellaan sukupuolten välistä vastakkainasettelua ja tekee näin rakentavasta sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä entistäkin haasteellisempaa.
Eikä kyse ole yksittäistapauksista, sillä UN Womenin Suomen osasto päätti somessa hyväksikäyttää Valkeakosken hirvittäviä rikoksia oman miesvihamielisen ja miehet kollektiivisesti leimaavan agendansa edistämiseen:
Vaikka Valkeakosken rikokset edustavat Suomessa äärimmäisen harvinaista rikostyyppiä ja vaikka miesten todennäköisyys joutua henkirikoksen uhriksi on Suomessa huomattavsti suurempi kuin naisten, ei UN Women anna näiden tosiasioiden estää populistista ja seksististä vihakampanjointiaan. Monesta muusta ihmisryhmästä esitettynä vastaavat leimaavat yleistykset voisivat johtaa syytteisiin kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Miksi miehiin kohdistuvaa vihapuhetta suvaitaan edelleen?
On syytä korostaa, että sukupuolitetusta nimestään huolimatta UN Women ei ole virallisesti naisjärjestö, vaan YK:n tasa-arvojärjestö. Tasa-arvoa on kuitenkin täysin mahdotonta edistää, jos miesten ja poikien oikeuksia ei huomioida ihan siinä missä naisten ja tyttöjenkin. Kun UN Women systemaattisesti sivuuttaa miesten ja poikien oikeudet ja tasa-arvo-ongelmat, se itse asiassa harjoittaa sukupuolisyrjintää ja lisää toiminnallaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa.
MTA muistuttaa, että kun valtioneuvosto päätti viime vuonna Suomen rahoittavan UN Womenin toimintaa peräti 19 miljoonalla eurolla, päätöstä perusteltiin nimenomaan sillä, että UN Women edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vähentäisi sukupuolisyrjintää[i]. Kun UN Womenin toiminta vaikuttaa käytännössä olevan ristiriidassa rahoituksen myöntämisperustelujen kanssa, on syytä kysyä, käyttääkö UNwomen rahoitusta sen myöntämisehtojen vastaisesti. MTA katsoo, että Suomen on pyydettävä UN Womenilta perusteellista selvitystä sille myönnetyn rahoituksen käytöstä. Mikäli voidaan todeta, että järjestö on rikkonut rahoitusperusteita harjoittamalla sukupuolisyrjintää ja tukemalla epätasa-arvoa, on viipymättä käynnistettävä toimet rahoituksen takaisinperimiseksi.
Toisekseen Suomen ulkoministeriön on vaadittava selvitystä UN Womenissa rehottavasta seksistisestä miesvihasta. Suomen on tehtävä selväksi, että vihapuheelle ja seksismille on oltava YK:ssa ja kaikissa sen alaisissa järjestöissä täysi nollatoleranssi.
Kolmanneksi MTA esittää, että Suomi vaatii YK:ta aloittamaan korjaamaan massiivisten tasa-arvo-ongelmiensa korjaamisen. Aivan ensimmäiseksi YK:n on perustettava miesten ja poikien oikeuksien edistämiseen keskittyvä järjestö. Vain siten voidaan tasapainottaa se epäsuhta, jonka UN Women on olemassaolollaan ja toiminnallaan aiheuttanut. Tässä asiassa Suomen on uskallettava olla aktiivinen ja oma-aloitteinen. Jos Suomi haluaa tosissaan profiloitua maaksi, jossa tasa-arvo on keskeinen arvo, on Suomen oltava globaali edelläkävijä ja tienraivaaja miesten ja poikien oikeuksien edistämisen nostamisessa tasa-arvoiseen asemaan niin EU:ssa, YK:ssa kuin muillakin kansainvälisillä foorumeilla.
Viime vaalikaudella kansanedustaja Leena Meri (ps) äänesti eduskunnassa sitä vastaan, että rikoslakiin lisättäisiin sukupuolitettu silpomiskielto[i]. Hän myös allekirjoitti kansanedustaja Sebastian Tynkkysen lakialoitteen sukuelinten silpomisen sukupuolineutraalista kiellosta. Tällä vaalikaudella hänen johtamansa oikeusministeriö esittää vain tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen kriminalisointia[ii]. Miesten tasa-arvo ry (MTA) tuomitsee jyrkästi oikeusministeri Leena Meren takinkäännön.
Oikeusministeri Leena Meri on selitellyt tyylipuhdasta takinkääntöään vetoamalla hallitusohjelmaan. Hallitusohjelma on tietysti tärkeä asiakirja, mutta perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, kuten lapsen oikeuksien sopimuksen, pitäisi painaa vaakakupissa paljon enemmän. Suomen perustuslaki kieltää ihmisten asettamisen eri asemaan sukupuolen perusteella[i], ja juuri siitä silpomisen sukupuolitetussa kieltämisessä on kyse. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset[ii], joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut ja joiden kunnioittamisen tärkeyttä muutoin niin kovasti korostetaan, kieltävät niin ikään sukupuolisyrjinnän. Lapsen oikeuksien sopimus lisäksi velvoittaa Suomen toimimaan lasten terveydelle haitallisia perinteisiä tapoja, kuten silpomista, vastaan[iii].
Aikuiset ihmiset toki ymmärtävät, että suomalaisessa monipuoluedemokratiassa kompromissit ovat aina väistämättömiä. On kuitenkin eri asia tehdä niitä, vaikka verotuksen tai rakennushankkeiden suhteen, kuin olennaisessa perus- ja ihmisoikeusasiassa. Jos poliitikko ei ole valmis puolustamaan kaikkein puolustuskyvyttömimpien ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta barbaariselta silpomiselta, millaisia hänen arvonsa oikein ovat? Miksi lähteä politiikkaan, jos tosipaikan tullen ei uskallakaan seisoa omien arvojensa ja mielipiteidensä takana?
MTA toteaa, että naisten ja tyttöjen silpominen on Suomessa jo nykyisellään kiellettyä. Vain miehet ja pojat ovat yhä, vuonna 2024, täysin lainsuojattomia. Oikeusministeriön ja oikeusministerin, jos kenen, pitäisi tämä tietää. Jos silpominen kielletään toistamiseen sukupuolitetusti, eli vain tyttöjä ja naisia koskien, kielto ei muuttaisi naisten tai tyttöjen tilannetta millään tavoin, mutta sukupuolittunut kielto uhkaa sementoida sen, että puolustuskyvyttömiä poikavauvoja saa Suomessa jatkossakin silpoa täysin rauhassa.
MTA pitää irvokkaana, että lakiesitystä perustellaan vetoamalla tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin. Eikö ihmisarvo olekaan jakamaton, eivätkö ihmisoikeudet olekaan universaaleja? Millainen "tasa-arvon mallimaa" Suomi on, kun meillä ihmisarvo riippuu sukupuolesta ja lainsäädännöllä halutaan asettaa naiset ja tytöt erityisasemaan miesten ja poikien yläpuolelle?
MTA ihmettelee myös, mihin nyt hävisi niin usein korostettu sukupuolten moninaisuus? Kun esitetään sukuelinten silpomista kieltävää lainsäädäntöä, sukupuolia on tasan tarkkaan kaksi ja vain toisella niistä on ihmisarvo. Laissa ei voida enää puhua edes isistä tai äideistä, mutta siellä voidaan kyllä asettaa naisten ja tyttöjen henki ja terveys erityisasemaan miehiä ja poikia syrjien.
MTA kysyy, mikä estää säätämästä silpomisen kieltoa sukupuolineutraalisti? Eikö sillä saavutettaisi naisten ja tyttöjen kannalta ihan sama lopputulos? Se ei siis olisi heiltä mitään pois, mutta miesten ja poikien oikeuksien kannalta se olisi valtava edistysaskel. Se osoittaisi, että ihmisoikeudet otetaan Suomessa vakavasti, että perustuslakiin kirjatut perusoikeudet oikeasti merkitsevät jotain ja että jokainen lapsi, sukupuolestaan riippumatta, on yhtä arvokas ihminen.
Janakkalan kunnan Tervakosken yhteiskoulu on ryhtynyt erityistoimiin tyttöjen kasvaneen ahdistuksen torjumiseksi.[i]
Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää hyvänä ja tärkeänä, että kouluissa yritetään etsiä keinoja koululaisten ahdistuksen vähentämiseksi, vaikka MTA:n mielestä ensisijaisen kasvatuksellisen vastuun on luonnollisesti kuuluttava vanhemmille. MTA pitää kuitenkin hyvin erikoisena sitä, että osa Tervakosken yhteiskoulun käyttöön ottamista toimista on kohdennettu vain tytöille. Vaikka pojilla olisi ahdistusta ja stressiä, he eivät ole tervetulleita koulun järjestämään voimavararyhmään. Pojat saavat jäädä, kuten Suomessa niin tyypillistä on, ongelmineen aivan oman onnensa nojaan. Tätä voi kutsua sukupuolisyrjinnäksi.
Yhteisten resurssien kohdentamista nimenomaan tyttöjen tukemiseen epäilemättä perustellaan sillä, että tutkitusti tytöt kärsivät ahdistuksesta enemmän kuin pojat. MTA katsoo, että vastaavasti poikien tutkitusti ja tilastollisesti todettu huonompi koulumenestys ja oppimistulokset pitäisi yhtä lailla huomioida koulujen toiminnassa. MTA haluaa tietää, mihin poikaerityisiin toimiin Janakkalan kunta ja Tervakosken yhteiskoulu ovat ryhtyneet poikien oppimistulosten ja koulumenestyksen parantamiseksi. Onko poikien oppimismotivaation lisäämiseksi esimerkiksi perustettu poikien voimavararyhmää?
MTA muistuttaa, että tasa-arvolaki velvoittaa koulut ja opetusta järjestävät kunnat toimiin sukupuolten välisten oppimiserojen poistamiseksi[ii]. Mitä Janakkalan kunta on ihan konkreettisesti tehnyt tämän lakisääteisen velvollisuutensa täyttämiseksi? Mitä virkaa on lainsäädännöllä, jota ei käytännössä tarvitse noudattaa, jos ei viitsi tai halua? MTA vaatii, että Janakkalan kunnan koulujen tasa-arvotilanteesta on saatava perusteellinen selvitys. Onko tasa-arvoiset mahdollisuudet pojalleen haluavien vanhempien parempi muuttaa muualle tai ainakin siirtää poikansa toiseen kouluun?
MTA katsoo, että Janakkalan kunnan Tervakosken yhteiskoulun toiminta osoittaa surullisella tavalla sen, miten syvästi epätasa-arvoinen, mies- ja poikavihamielinen yhteiskunta Suomi oikeasti on. Kun tytöillä on jokin tarve, resursseja löytyy ja toimenpiteisiin ryhdytään heti. Mutta kun pojilla on tarpeita ja ongelmia, resursseja ei löydy, eikä mihinkään toimiin tartuta. Eikä peruskoulussa harjoitettavasta sukupuolisyrjinnästä kertovassa, verorahoitteisen YLE Uutisten jutussa ole yhtään ainutta kriittistä sanaa. Perusopetuksessa harjoitettava sukupuolisyrjintä on toimittajille ihan hyväksyttävää, kun se kohdistuu poikiin. Ei voi puhua edes nollasummapelistä, kun poikia ei lasketa edes pelikentän vaihtoaitioon. Kaikki eivät todellakaan pelaa tasa-arvon mallimaata esittävässä Suomessa.
Kun MTA on esittänyt poikaerityisiin toimiin tarttumista koulutuksen tasa-arvon edistämiseksi, ovat erilaiset asiantuntijat usein vastanneet meille, että onhan meillä huonosti pärjääviä tyttöjäkin tai että pojat eivät ole homogeeninen ryhmä, joten mitään poikaerityisiä toimia ei voida edes suunnitella. Kukaan näistä asiantuntijoista ei nyt muistuta Janakkalan kuntaa siitä, että stressaantuneita ja ahdistuneita poikiakin löytyy, tai että tytöt ovat liian heterogeeninen ryhmä, jotta tyttöerityisiin toimiin voitaisiin edes ryhtyä. Tämä kertonee aika paljon näiden asiantuntijoiden asiantuntemuksesta, asenteista ja tasosta.
