Arvoisa tasavallan presidentti,
Miesten tasa-arvo ry haluaa toivottaa Teille hyvää isänpäivää!
Samalla Miesten tasa-arvo ry esittää, että tulevina isänpäivinä valtiovalta palkitsisi ansioituneita isiä valtiollisin kunniamerkein.
Yhdistyksemme katsoo, että nykyisin isänpäivän ja äitienpäivän palkitsemiskäytäntöjen välillä vallitsee hyvin suuri epäsuhta. Toukokuussa äitienpäivänä tasavallan presidentti antaa juhlallisessa tilaisuudessa useille kymmenille ansioituneille äideille Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Isänpäivänä marraskuussa sosiaali- ja terveysministeriö palkitsee yhdestä kolmeen isää ”Vuoden isä” – palkinnolla. Äitienpäivän palkitsemisten perinne on, sinänsä ymmärrettävistä historiallisista syistä johtuen, pidempi ja vakiintuneempi. Ajat ja vanhemmuus ovat kuitenkin muuttuneet. Perinteet eivät saa muodostua esteeksi sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisen vanhemmuuden edistämiselle. Mielestämme olisi erittäin tärkeää, että ansioituneet isät saavuttaisivat viimein tasa-arvoisen aseman ansioituneiden äitien rinnalla ja että valtiovallan tasavertainen arvostus näkyisi myös heille jaettavien tunnusten määrässä ja arvossa.
Nykyinen palkitsemiskäytäntöjen epätasa-arvoisuus ylläpitää nähdäksemme yhteiskunnassa käsitystä vanhempien eriarvoisuudesta. Tästä eriarvoisuudesta kärsivät kaikki, sillä sen seurauksena vastuun lapsista ajatellaan yhä kuuluvan ensisijaisesti äidille ja isän merkitystä lapsille aliarvioidaan. Kovimman hinnan eriarvoisesta vanhemmuudesta maksavat lopulta lapset, etenkin riitaisissa erotilanteissa. Vaikka erilaisissa tasa-arvotapahtumissa ja -ohjelmissa usein puhutaan yhdenvertaisen vanhemmuuden edistämisen tärkeydestä, niin ero äitienpäivän ja isänpäivän palkitsemisissa osoittaa mielestämme selvästi, että viime kädessä äitiyttä ja äitejä pidetään Suomessa vielä vuonna 2019 arvokkaampina ja tärkeämpinä, kuin isyyttä ja isiä.
Miesten tasa-arvo ry toteaa tyytyväisenä, että isänpäivän asema on viimeisten vuosikymmenten aikana vahvistunut Suomessa. Kansalaisjärjestö Isät lasten asialla ry esitti isänpäivän muuttamista viralliseksi liputuspäiväksi jo vuonna 2014. Miesten tasa-arvo ry antoi tukensa tälle aloitteelle vuonna 2015. Esitys ei silti saanut yksinomaan positiivista vastaanottoa. Sitä vastustettiin perinteisiin vedoten. Sitä pidettiin tarpeettomana, sillä isänpäivä oli jo vakiintunut liputuspäivä. Sitä vastustettiin myös siksi, että liputuspäivän virallistaminen edellytti lainsäädännön muuttamista, mitä esityksen vastustajat pitivät hyvin vaikeana, elleivät jopa mahdottomana. Kuitenkin viime vuonna isänpäivä muutettiin viralliseksi liputuspäiväksi. Muutos, joka ei siis ollutkaan mahdoton, oli toteutuessaan useimpien mielestä symbolisesti tärkeä osoitus siitä arvostuksesta, jota isiä kohtaan Suomessa laajalti tunnetaan.
Vastaavasti ansioituneiden isien palkitseminen virallisilla valtiollisilla kunniamerkeillä, jota Miesten tasa-arvo esitti ensimmäisen kerran jo vuonna 2011, edistäisi yhdenvertaista vanhemmuutta Suomessa. Tasa-arvoinen palkitseminen osoittaisi, että valtiovallan silmissä isät ovat vanhempina ihan yhtä arvokkaita kuin äidit. Sen toteuttaminen ei ole lainkaan mahdotonta, jos toteuttamiseen vain löytyy tahtoa.
Jäämme odottamaan vastaustanne.
Kunnioittavasti,
Miesten tasa-arvo ry
Asunnottomien yötä vietettiin jälleen 17.10.2019. Tänä vuonna tapahtuman teemaksi oli valittu ”Varjojen naiset”, eli naisten asunnottomuus.[i] Useissa tiedotusvälineissä tehtiinkin näyttäviä juttuja asunnottomien naisten kokemuksista. [ii]
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä tiedotusvälineissä olisi ehdottomasti pitänyt tuoda esiin se tosiasia, että noin 80 prosenttia asunnottomista Suomessa on miehiä. [iii] Asunnottomuus on yksi keskeisistä miesten tasa-arvo-ongelmista Suomessa, mutta jostain syystä tämä tosiasia tahtoo jäädä uutisoinnissa pimentoon. Miesten tasa-arvo ry huomauttaa, ettei tässä ole kyse vain yhden teemavuoden vaikutuksesta, vaan asunnottomuutta on aiemminkin haluttu tiedotusvälineissä lähestyä kovin naisnäkökulmaisesta suunnasta. Näin on tehty myös viime vuonna[iv], vuonna 2017[v] ja niin edelleen[vi]. Eikä naiskeskeisyys rajoitu vain mediaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) on myös päättänyt jakaa tukea käytännössä vain naisten asunnottomuuden vastaiselle hankkeelle[vii].
Miesten tasa-arvo ry pitää tärkeänä sitä, että asunnottomuudesta päästäisiin Suomessa viimein eroon, niin miesten, kuin naistenkin osalta. Se on kuitenkin vaikeaa, jos asunnottomien enemmistön, eli miesten, kokemukset ja kohtalot eivät nouse esiin. Jos katsotaan, että naisten asunnottomuuteen liittyy erityispiirteitä, niin ehdottomasti niitä liittyy myös miesten asunnottomuuteen.
Miesten tasa-arvo huomauttaa, että Suomessa on usein perusteltu keskittymistä nimenomaan naisiin kohdistuvaan parisuhdeväkivaltaan sillä, että se olisi yleisempää, kuin miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta. Miesten tasa-arvo ry on kyseenalaistanut tämän näkemyksen paikkansapitävyyden tieteellisten tutkimusten ja tilastojen perusteella[viii]. Koska asunnottomuuden käsittelyssä asunnottomien sukupuolijakaumaa ei näytetä pitävän millään muotoa olennaisena asiana, on kohtuullista odottaa, ettei lähisuhdeväkivaltaa koskevassa uutisoinnissa enää jatkossa jumiuduta enemmän tai vähemmän epäluotettavien lukujen taakse, vaan rohkeasti nostetaan esiin miehiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan erityispiirteitä.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että keskeinen syy siihen, että asunnottomuudenkin käsittelyssä painopiste on naislähtöinen, johtuu pitkälti poikia ja miehiä kohtaan tunnetusta sukupuolten välisestä empatiavajeesta. Miehiä ja poikia kohtaan tunnetaan tutkitusti vähemmän empatiaa kuin naisia ja tyttöjä[ix]. Juuri tästä syystä viranomaisten, poliitikkojen ja median pitäisi olla erityisen tarkkoina tasa-arvoon liittyviä aiheita käsiteltäessä. Vain siten voimme ylittää tasa-arvokeskustelussa ja – politiikassa empatiavajeen aiheuttaman vääristymän.
[ii] Esim. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/naisten-asunnottomuuteen-liittyy-yleensa-myos-perhe-ja-aitiys-nama-naiset-elavat-hyvin-haavoittuvaisissa-tilanteissa/7592030, https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7c80ff2a-4457-4711-ae9f-226c406cb739, https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006275556.html, https://yle.fi/uutiset/3-11023001
[iii] https://www.ara.fi/fi-FI/Tietopankki/Tilastot_ja_selvitykset/Asunnottomuus/Asunnottomat_2018(49593)
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson aikoo lisätä sukupuolen teon motiivina rikoslain koventamisperusteeseen. Hänen tavoitteenaan on koventaa nimenomaan naisiin kohdistuvien rikosten rangaistusta (Maaseudun Tulevaisuus 21.10.2019). Perusteeksi kaavailulleen Henriksson väittää naisiin kohdistuvan vihapuhetta enemmän kuin miehiin.
Henriksson kertoi aikeistaan sen jälkeen, kun valtioneuvoston selvitys ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” oli valmistunut. Selvityksen mukaan kuitenkin, päinvastoin kuin Henriksson väittää, miehiin kohdistuu vihapuhetta enemmän kuin naisiin, kun tarkastellaan saapuneiden vihaviestien lukumäärää. Naiset kuitenkin kokevat viestejä vihapuheeksi miehiä enemmän.
Liioiteltuja ja seksistisiä väitteitä nimenomaan naisiin kohdistuvista vaaroista sekä väkivallan uhkakuvista ja trendeistä on toisteltu vuosia. Henriksson ei tee tässä poikkeusta, kun hän artikkelissa väittää, että Suomessa joka kolmas nainen on joutunut lähisuhdeväkivallan uhriksi. Kun Suomessa on yli 1,5 miljoonaa aikuista naista, meillä olisi Henrikssonin väitteen mukaan yli puoli miljoonaa lähisuhdeväkivaltaa kokenutta naista. Kuitenkin, rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan vuonna 2018 täysi-ikäisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan naisuhreja oli alle 5700 ja heidän määränsä on vuodesta 2009 laskenut lähes 5 %-yksikköä i).
Sukupuoli koventamisperusteena ei ole ainoa uudistus, jota Henriksson suunnittelee. Artikkelissa hän nimittäin kertoi myös, että Suomeen perustetaan ensi vuonna erityinen naisiin kohdistuvan väkivallan raportoijan tehtävä. Suunnitelma tuntuu sikäli oudolta, että Suomessa miehet ja naiset kohtaavat väkivaltaa yhtä paljonii). Lähisuhdeväkivallan kohdalla näyttää jopa siltä, että nuoret ja keski-ikäiset miehet joutuvat selvästi useammin puolisonsa pahoinpitelemäksi kuin samanikäiset naiset, mutta miesten kynnys ilmoittaa itseensä kohdistuneesta lähisuhdeväkivallasta on korkeaiii).
Sen lisäksi, että naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija lisäisi sukupuolten välistä vastakkainasettelua ja toisi jälleen uuden naisia suosivan ja yhteiskunnan varoja kuluttavan elimen yhteiskuntaamme, törmättäisiin tässä samaan ongelmaan kuin vaikkapa tasa-arvovaltuutetun kohdallakin; pitääkseen työpaikkansa, tällaiset toimijat löytävät toimialaansa liittyviä ongelmia sieltäkin, missä niitä ei ole, eikä näillä ongelmilla ole tapana loppua.
Jo nyt sukupuolittunut lainsäädäntö vaatii miehiltä – muttei naisilta – asepalvelusta tai siviilipalvelusta, antaa naisille alennusta lapsensa surmaamisen rangaistuksesta, antaa kolmelle feministiselle naisjärjestölle muttei miesjärjestöille vuosittain valtionapua ja vaatii osan puoluetuesta jaettavaksi puolueiden naisjärjestöille, vaikka naiset toimivat samoissa puolue-elimissä kuin miehet. Jos rikoslakiin lisätään Henrikssonin valmistelulähtökohdista sukupuoleen perustuva koventamisperuste, on perusteltua uskoa, että sitä käytettäisiin jälleen miehiä vastaan ja naisia suosien.
Suomen perustuslaki vaatii kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Näin ollen oikeusministeri Henrikssonin ehdotukset ovat seksistisyydessään täysin käsittämättömiä. Lainsäädäntö on jo nyt perustuslakiin nähden liian sukupuolittunutta, kun yhdenvertaisuusvaatimukset eivät tunnu koskevan miehiä.
Kysymmekin nyt, aikooko hallitus oikeusministerinsä esityksen mukaisesti jatkaa lainsäädännön sukupuolittamista ja kansalaisten jakamista kahteen kastiin.
Miesten tasa-arvo ry
Lähteet
