Huolimatta siitä, että Miesten tasa-arvo ry:ltä ei pyydetty tasa-arvovaltuutetun vuosikertomuksesta lausuntoa, annamme sellaisen. Olemme pahoillamme siitä, että meiltä, Suomen vanhimmalta miesten tasa-arvojärjestöltä ei lausuntoa pyydetty. Tämä kuvastaa valitettavan hyvin vallitsevaa ”tasa-arvo”diskurssia maassamme tällä hetkellä.
Tasa-arvovaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018 on kirjoitettu feministisestä naisnäkökulmasta. Siinä on esimerkiksi viiden feministinaisen analyysi tasa-arvon tilasta, muttei vastaavaa lainausta yhdeltäkään mieheltä. Kertomuksessaan tasa-arvovaltuutettu ei epäröi esittää lainsäädännöllisiä muutoksia naisten aseman parantamiseksi. Sen sijaan esimerkiksi syrjivää, vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta hän ei arvostele, koska se perustuu lainsäädäntöön.
Tasa-arvovaltuutetun mukaan naiset kärsivät erityisesti kumppaniensa tekemästä väkivallasta huomattavasti miehiä enemmän ja sen seuraukset ovat heillä yleisempiä kuin miehillä. Kuitenkin terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin tietojen perusteella miehet kärsivät huomattavasti naisia enemmän parisuhdeväkivallasta.[i]
Tasa-arvovaltuutettu ei näe ongelmaa siinä, että vaikka vuosina 2010–2016 miehiä kuoli henkirikosten uhreina 452 ja naisia 191[ii],Suomi on allekirjoittanut vain naisten kokemaa väkivaltaa vastustavan Istanbulin sopimuksen. Itse sopimuksen implementoinnin laatua kansalliseen lainsäädäntöön hän sitten kyllä arvostelee kertomuksessaan kärkevästi.
Miesten kokemaa empatiavajetta tasa-arvovaltuutettu ei edes sivunnut kertomuksessaan, vaikka esimerkiksi taposta miesten keskimääräinen vankeusrangaistus oli vuosina 2010–2016 10 vuotta 3 kuukautta, kun se naisilla oli 9 vuotta 3 kuukautta[iii].
Tasa-arvovaltuutettu on huolestunut naisvihaan perustuvista rikoksista. Katsomme, että molemmat sukupuolet kärsivät ja voivat kärsiä yhdenmukaisesti viharikoksista eikä lainsäädäntöä pidä yhtään enempää sukupuolittaa. Päinvastoin, lainsäädäntöä pitää mm. tasa-arvolain, asevelvollisuuslain ja siviilipalveluslain osalta muuttaa sukupuolineutraaliin suuntaan.
Vuoden aikana tasa-arvovaltuutettu on Facebook-sivullaan kirjoittanut, että Suomessa miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat EU-maiden suurimpien joukossa ja että merkittävin syy siihen on syrjintä ja asenteet. Kertomuksessaan tasa-arvovaltuutettu väittää, että naisten ja miesten palkkaero on edelleen noin 16 %. Laskiessaan naisten ja miesten palkkaeroja hän on vertaillut virheellisesti miesten ja naisten ansioita eikä palkkoja. Näin ei tule huomioiduksi tuottavuus, eli esimerkiksi tehdyt työtunnit EU-parlamentin ohjeistuksen mukaisesti.[iv]Tämä siitä huolimatta, että tasa-arvovaltuutetun käyttämän lähteen nimi on ansiotasovertailu. Tasa-arvovaltuutettu myös perusteetta pitää tasa-arvo-ongelmana sitä, että naiset itsenäisesti ja ilman minkäänlaista pakkoa valitsevat jossakin määrin miehiä enemmän pienipalkkaisia aloja. Mielestämme vapaaehtoiset alavalinnat eivät ole tasa-arvo-ongelma eikä tasa-arvovaltuutetulle kuulu yksilöiden vapaasta tahdostaan tekemät työelämäratkaisut.
Seksuaalisen häirinnän laajuudesta tasa-arvovaltuutetun kertomuksessa kerrotaan erityisesti naisten kyselytuloksella. Tasa-arvovaltuutettu Maarianvaara pitäneekin miesten vastauksia pelleilyvastauksina – siis sellaisina, joina hän Twitter-tilillään piti kouluterveyskyselyyn vastanneiden poikienkin vastauksia syksyllä 2017, kun nämä kertoivat koulussa joutuneensa tyttöjä useammin seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Tyttöjä huonommin koulussa pärjäävät pojat eivät saa muutoinkaan tasa-arvovaltuutetulta sympatiaa; vaikka pojat pärjäävät peruskoulussa selvästi tyttöjä heikommin[v], hän ei ehdota mitään poikaerityisiä toimenpiteitä.
Eliniänodotteita tasa-arvovaltuutettu käsitteli kertomuksessaan vain sukupuolten sisällä tuloryhmittäin. Se onkin kertomuksen feministilähtökohdista ymmärrettävää, sillä näin on saatu häivytettyä kertomuksesta miesten (78,7 vuotta) huomattavasti naisia (84,2 vuotta) lyhyempi keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä. Eliniänodotteiden ja erityisesti toteutuneiden elinikien huomioiminen miesten ja naisten saamien eläkkeiden ja maksamien eläkevakuutusmaksujen sukupuolivertailussa asettaisi tasa-arvovaltuutetun kertomuksessaan ilmoittaman 21 %:n eläke-eron ihan uuteen valoon.
Kertomuksessaan tasa-arvovaltuutettu haluaa lisää rahaa toimintaansa. Mielestämme tarkoitushakuiselle ja toispuoleisten tasa-arvo-ongelmien rakentamiselle perustuva kertomus osoittaa, että tasa-arvovaltuutettu ei ole mitään lisäarvoa yhteiskunnalle tuottava orgaani. Mielestämme lisärahoitusta ei pidä antaa ja toiminnan alasajoa olisi vakavasti syytä harkita.
[ii] Martti Lehti, Henkirikoskatsaus 2018, s.25, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233586
[iii] Martti Lehti, Henkirikoskatsaus 2018, s.44, https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233586
[iv]http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P6-TA-2008-0544+0+DOC+XML+V0//FI
Viime perjantaina 7.12. vietettiin Suomessa huomaamatta miesten kuolinpäivää. Päivä kuvaa viime vuoden suomalaisten naisten ja miesten eliniänodotteiden suhteella laskettua eroa elinajoissa. Siinä, missä nainen elää koko vuoden, mies kuolee itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä. Tiedotimme päivästä etukäteen, mutta yksikään viranomaistaho ei reagoinut päivään.
2.11. vietettiin näkyvästi naisten palkkapäivää. Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara kertoi Facebook-sivullaan, että loppuvuoden naiset työskentelevät ilmaiseksi ja että Suomessa palkkaerojen merkittävin syy on ”selittämättömät” tekijät. Maarianvaara kuitenkin heti seuraavassa virkkeessä selitti, että näitä selittämättömiä tekijöitä ovat syrjintä ja asenteet. Toiseksi merkittävin syy palkkaeroihin oli hänen mukaansa alavalintojen sukupuolittuneisuus. Eli toisin sanoen naisten omat valinnat. Naisten palkkapäivän surkutteluun osallistuivat myös ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, perhe- ja peruspalveluministeri Anneli Saarikko, Tehy, Super sekä media runsaslukuisasti.
Suomessa miesten yleiseen asevelvollisuuteen liittyvän vastikkeettoman maanpuolustus- tai siviilipalvelustyön jättäminen huomiotta naisten palkkapäivää määritettäessä ei tuon uhrijuhlan viettoa häirinnyt. Kuten eivät käsitevirheet palkkojen ja ansioiden sekoittamisessakaan.
Miehet kokevat huomattavaa empatiavajetta. Naisten katsotaan olevan kaikkien maailman ongelmien uhreja ja toimenpiteet heidän auttamiseksi käynnistetään tarmokkaasti. Miehillä taas ongelmia ei katsota olevan, ja jos olisikin, heidän kuuluisi ratkaista ne itse. Lisäksi heidän kuuluu hävetä etuoikeutettua asemaansa, muiden miesten tekemisiä ja historian kulkua.
Esimerkiksi naisten vapaaehtoinen asepalvelus otettiin käyttöön siksi, että naisilta puuttui mahdollisuus käydä armeija – ei siksi, että miesten asevelvollisuutta olisi pidetty tasa-arvo-ongelmana. Tasa-arvoelimissämme istuu tyrmäävä nais- ja feministienemmistö ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaostossakin puolet on naisia. Tasa-arvolakimme tarkoitus on sanatarkasti ”parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä”. Suomen allekirjoittama Istanbulin sopimus tähtää naisten, muttei miesten, kokeman väkivallan vähentämiseen, vaikka miehet kokevat yhtälailla ja jopa enemmän väkivaltaa.
Tyttöjen sukuelinten leikkausten kieltämiseksi on ylevää allekirjoittaa kansalaisaloite, pojilla ei niin ole väliä. Poikien huonon peruskoulupärjäämisen korjaaminen ei ota tuulta. Miehet saavat samoista rikoksista reilusti pidempiä rangaistuksia kuin naiset. Istuva presidentti oli vaalikoneissa huolissaan siitä, että jos naiset määrätään armeijaan, heille tulee valmistumiseen tai työntekoon palvelusajan pituinen viive. Miesten viive ei presidenttiä kiinnosta. Suomen hallituksen perustaman tasa-arvopalkinnon, 150 000 euroa, voi palkinnon saaja käyttää vain naisten ja tyttöjen asemaa vahvistavaan avustuskohteeseen. Kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiin kerätään ja annetaan rahaa, mutta poikien pakottaminen sotilaiksi ei kiinnosta. Tyttöjen pakkoavioliitot kauhistuttavat, mutta poikien pakkoavioliitot eivät kiinnosta eikä niistä kerätä tietoa.
Viranomaisten, aivan erityisesti tasa-arvovaltuutetun, taholta on kerrottu, että tasa-arvo ei ole nollasummapeliä ja että naisten aseman parantaminen hyödyttää myös miehiä. Siksi esitämmekin kaksi kysymystä. Ensiksi, kuinka kauan miehen pitää odottaa, että hänen arvostuksensa paranee? Toiseksi, voitaisiinko joka toinen vuosi parantaa ensisijaisesti miesten asemaa – tasa-arvo kun ei ole nollasummapeliä?
Miesten tasa-arvo ry:n syyskokous pidettiin 1.12.2018 Helsingissä. Kokouksessa mm. valittiin yhdistyksen hallitus vuodeksi 2019. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Juuso Erno ja muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Anssi Ahonen, Juha Järä, Jukka Lampinen, Martin-Éric Racine ja Pasi Vuokko. Alla kokouksen julkilausuma.
MIEHEN VUOSI PÄÄTTYY JO ITSENÄISYYSPÄIVÄN JÄLKEEN SIINÄ MISSÄ NAINEN ELÄÄ KOKO VUODEN
Miesten tasa-arvo ry haluaa kiinnittää huomiota miesten naisia alhaisempaan elinikään. Miesten eliniänodote vuonna 2017 oli 78,7 vuotta, kun se naisilla oli 84,2 vuotta. Eroa voidaan havainnollistaa vuositason vertailulla; siinä, missä nainen elää koko vuoden, mies kuolee jo 7.12. Eroa ei voi selittää helpoilla tai yksittäisillä tekijöillä, vaan syyt ovat moninaiset. Tässä joitakin huomioita:
Peruskoulu on optimoitu tytöille. Koulussa oppimisen arviointi ja aktiivisuuskielteisyys haittaavat poikia. Nämä seikat saattavat poikia syrjäytymisvaaraan.
Poikien opinnot tai työura katkaistaan miehuuden kynnyksellä pakollisella, henkisesti ja fyysisesti raskaalla asevelvollisuudella, joka katkaisee opiskelun ja vie pojilta työvuosia vuoden, jopa kaksi, ilman palkkaa ja eläkekertymää. Tämä kasvattaa kuilua tyttöihin nähden edelleen sekä lisää syrjäytymis- ja itsemurhariskiä.
Miehet tekevät keskimäärin raskaampia töitä epäterveellisissä ja vaarallisissa olosuhteissa. Tapaturmat ja sairaudet vaikuttavat miesten keskimääräiseen elinikään lyhentävästi.
Naisten työaika on keskimäärin lyhempi kuin miesten. Miesten pitkät työpäivät vähentävät itsestä huolehtimisen mahdollisuuksia.
Miesten terveydenhoitoon käytetään vähemmän rahaa kuin naisten terveydenhoitoon. Pojille ei järjestetä HPV-rokotuksia niin kuin tytöille, eikä miehille järjestetä rintasyövän kanssa yhtä yleisen eturauhassyövän löytämiseksi seulontoja.
Miesten mitattavissa olevien ominaisuuksien naisia suurempi hajonta saattaa myös vaikuttaa eliniänodotteeseen – miehissä on enemmän yksilöitä kauempana keskiarvosta kuin naisissa. Tämä näkyy mm. siinä, että miesten osuus huippumenestyneistä, mutta myös syrjäytyneistä on naisia suurempi.
Tasa-arvoon pyrkivä yhteiskunta ei voi loputtomasti parantaa vain naisten asemaa. Pitkään jatkunut naisten ja feminismin nostaminen on johtanut siihen, että naisten ongelmista puhutaan paljon enemmän kuin miesten ongelmista, niiden poistamiseen satsataan paljon enemmän kuin miesten ongelmien poistamiseen, niiden estämistä on implementoitu lainsäädäntöön ja niiden kautta naisista on – osittain tarkoituksella – muokattu kuva miessukupuolen ja patriarkaatin uhreina. On oireellista, että laissa naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta kerrotaan lain tarkoituksena olevan ”parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä” ja että syrjintänä ei ole pidettävä ”asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille.”
Suomen ratifioima Istanbulin sopimus pyrkii ehkäisemään ja torjumaan perheväkivallan lisäksi vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka tilastoista voi helposti nähdä, että miehiin kohdistuu väkivaltaa naisia enemmän. Onko meillä jopa tavoitteena, että miehet kuolevat naisia nuorempina?
Sukupuoliroolit nähdään feministivetoisessa tasa-arvokeskustelussa miesten syynä ja naisten ongelmana. Todellisuudessa roolit ovat kuitenkin syntyneet aikojen saatossa yhteisön kollektiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja ovat vähintään yhtä suuressa määrin miesten kuin naisten ongelma – ja osaltaan syynä miesten lyhyeen elinikään.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että miesten eliniänodotetta voidaan ja pitää nostaa siirtymällä tasa-arvokeskustelussa ja -toiminnassa feministisistä tavoitteista sukupuolten tasa-arvoa ajaviin tavoitteisiin. Tämä vaatii panostuksia erityisesti koulumaailmassa, maanpuolustuksessa sekä sosiaali- ja terveyspolitiikassa.
