Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) on järjestänyt yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja valtakunnallisen tasa-arvoverkoston kanssa syksyisin Tasa-arvopäivät vuodesta 2015 alkaen. Vuoden 2018 Tasa-arvopäivät ovat siis järjestyksessään neljännet, joten tasa-arvopäivien järjestelyistä ja sisällöstä on kertynyt riittävästi kokemuksia välitilinpäätöksen tekemiseksi. Mitä mieltä Miesten tasa-arvo (MTA) ry on Tasa-arvopäivistä?
Ensimmäiset Tasa-arvopäivät järjestettiin siis lokakuussa 2015 Helsingissä. Päivillä olisi tarkoitus puhua tasa-arvopolitiikan tavoitteista ja toimenpiteistä. Tasa-arvopäivien tarkoituksena oli mm. koota yhteen tasa-arvotoimijoita, keskustella tasa-arvon edistämisen tavoitteista ja vaihtaa kokemuksia käytännön tasa-arvotyöstä. Tasa-arvopäiville olivat tuolloin tervetulleita kaikki tasa-arvoasioiden kanssa työskentelevät tai niistä kiinnostuneet. Järjestäjien etukäteen laatiman ohjelman, joka oli teemoiltaan ja esiintyjäkunnaltaan erittäin naisvaltainen (yksi seitsemästä puheenvuorosta oli miehen pitämä), lisäksi päiviin kuului ns. kokemuspörssi-osuus, jossa etukäteen ilmoittautuneet tasa-arvotoimijat saivat kertoa tasa-arvotyön kokemuksistaan. Puheenvuoropaikat, joita oli yhteensä 24, täytettiin ilmoittautumisjärjestyksessä. Järjestäjät toivoivat myös mies ja poikatyön esittelyä sekä erilaisia keskustelunavauksia. Niinpä MTA ry osallistui päiviin esityksellään, jossa pureuduttiin tasa-arvoviranomaisten toimintaan tasa-arvon esteenä. Kokemuspörssistä löytyi useampia muitakin miesteemaisia esityksiä (yhteensä viisi miesteemaista esitystä 24:stä). Tasa-arvopäivien yleisö, joka koostui pitkälti järjestäjätahojen edustajista, jotka saavat tasa-arvotyöstä palkkansa, ei oikein lämmennyt miesnäkökulmaiselle tasa-arvotyön ja – tilanteen tarkastelulle.
Jälkikäteen julkisuudessa kummasteltiin, ja jopa paheksuttiin, sitä, että päivien suunnitteluun oli osallistunut 42 naista, mutta ei ainuttakaan miestä. Tuolloin järjestäjät lupasivat että tilanne korjattaisiin jatkossa ja että miestoimijatkin olisivat tervetulleita osallistumaan Tasa-arvopäivien suunnitteluun talkootyönä. Mainitsematta jäi tietysti se, että THL:n ja STM:n työntekijät osallistuivat luonnollisesti järjestelyihin palkkatyönään. Miesjärjestöjen edustajille jo osallistuminen Tasa-arvopäiviin edellyttää yleensä lomapäivien käyttämistä, sillä päivät järjestetään keskellä viikkoa parhaaseen työaikaan.
Vuoden 2016 Tasa-arvopäivien valmistelu oli julkisen kohun seurauksena avoimempaa, ja MTA ry:llä oli myös edustajansa mukana suunnitteluvaiheessa. Varsin nopeasti kuitenkin ilmeni, ettei MTA ry:n ehdottomia teemoja hyväksyttäisi Tasa-arvopäivien ohjelmaan. Edellisen vuoden miesteemaiset esitykset oli sisäpiiritietojen mukaan koettu ”hyökkääviksi”. Päivien teemaksi valittiin sukupuolen moninaisuus ja tasa-arvotyö kunnissa sekä paikallishallinnossa. Tasa-arvopäivien osallistujille oli laadittu ensimmäistä kertaa seikkaperäiset korrektin käytöksen ohjeet, joissa mm. yleistäminen, hyökkääminen ja häiritsevä tuijottaminen. Aamupäivän puheenvuoroissa miehet pääsivät ääneen vain paneelikeskusteluosiossa (kolme osallistujaa kuudesta). Iltapäivän seitsemästä teemadiskurssista kaksi oli miesteemaisia: ”Miehet ja eron jälkeinen vanhemmuus” ja Miesten ongelmia? Koulutus ja kuolema”. Kokemuspörssi-osiossa, jonka 24 paikkaa täytettiin taas ilmoittautumisjärjestyksessä, MTA ry:n edustajat puhuivat keskeisistä lainsäädännöllisistä tasa-arvo-ongelmista: asevelvollisuudesta ja uskonnolliskulttuurista syistä tehtävistä ympärileikkauksista. Kokemuspörssin 24 puheenvuorosta kaikkiaan 7 voidaan laskea miesteemaisiksi. Voidaan sanoa, että miesteemat olivat kohtuullisesti näkyvillä vuoden 2016 tasa-arvopäivillä.
Vuoden 2017 tasa-arvopäivien järjestelyissä palattiin ensimmäisestä vuodesta tuttuun salamyhkäiseen valmisteluun. MTA ry:lle ei tarjottu mahdollisuutta osallistua ohjelman suunnitteluun. Päivät järjestettiin Kajaanissa yhteistyössä Kainuun liiton kanssa. Alueellistamispolitiikan konkreettinen seuraus oli se, että MTA ry:llä ei ollut edustusta päivillä. Viranomaisille ja valtion budjetista rahoituksensa saaville naisjärjestöille matkustamisen ja majoittautumisen kustannukset eivät aseta estettä osallistumiselle, mutta puhtaasti jäsenmaksuvaroilla toimivalle kansalaisjärjestölle tilanne on toinen. Päivien teemoina olivat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus alueellisena ilmiönä sekä 30-vuotias tasa-arvolaki. Päivien puheenvuoroista (miesten osuus puhujista 5/10) tai teemasessioista ja työryhmistä yksikään ei ollut miesteemainen. Kokemuspörssi-osiota ei järjestetty.
Tämän vuoden ohjelma seuraa naisvaltaisuudessaan tuttuja polkuja. Päivän valmistelut eivät tapahtuneet avoimesti, eikä MTA ry:lle tarjottu mahdollisuutta osallistua ohjelman suunnitteluun. Päivien teemana on pohtia sitä, miten tasa-arvoa pitäisi mitata. Miehet pääsevät ääneen vain tulevan kauden hallitustavoitteita käsittelevässä paneelikeskustelussa, jossa mukana ovat tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara ja Miesjärjestöjen keskusliiton Antti Alén. Tasa-arvopäivien kahdeksasta työryhmästä ja työpajasta yksikään ei ole miesteemainen. Kokemuspörssi-osiota ei järjestetä. Sen sijaan päivillä kuullan 12 tutkimushankkeesta, joiden esittely on etukäteen järjestäjillä hyväksytetty. Näistä yksi on miesteemainen. MTA ry:llä ei ole edustusta päivillä.
MTA ry toteaa, että THL:n Tasa-arvopäivät ovat pienen ja sisäänpäin lämpiävän tasa-arvoeliitin kokoontumisajot, jonne toisinajattelijat ja etenkään valtiofeministisen tasa-arvopolitiikan kriitikot eivät ole oikeasti olleet tervetulleita. Verovaroilla kustannettavien päivien ohjelmaan pääsevät vaikuttamaan vain sisäpiirin jäsenet. Vuodesta toiseen päivillä tuntuvat toistuvan samat esiintyjät ja aiheet. Esiintyjäkaarti, ja arvatenkin suunnitteluporukka, on aina erittäin naisvaltainen. Päivien valmistelu on salamyhkäistä, eikä MTA ry:n kaltaisella kansalaisjärjestöllä ole käytännössä mitään mahdollisuutta vaikuttaa tapahtuman sisältöön. Tasa-arvopäivillä käydyt keskustelut eivät ole järin monipuolisia, moniäänisiä tai aidosti kriittisiä. Dialogin sijasta tarjolla on lähinnä monologeja. Miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmien käsittelylle ei olla valmiita antamaan aikaa ja tilaa.
MTA ry toivoo, että THL:n Tasa-arvopäivät olisivat aidosti kaikille avoin tapahtuma, jossa tasa-arvoasioista voitaisiin keskustella asiallisesti, mutta myös kriittisesti ja monipuolisesti. Miesten ja poikien asioiden järjestelmällinen marginalisoiminen ei ainakaan edistä sitä, että tasa-arvo koettaisiin molempien sukupuolten yhteiseksi tavoitteeksi. Erilaisten näkökulmien hyväksyminen osaksi tasa-arvokeskustelua on erittäin tärkeää ja viime kädessä kaikkien etu.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) vastaa niistä avustuksista, joita Veikkaus Oy:n pelituotoista jaetaan sosiaali- ja terveysalan järjestöille. STEA:n esityksestä tasa-arvoasioista vastaava sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on nyt päättänyt myöntää 485 608 euron rahoituksen Y-säätiön uuteen hankkeeseen, jonka tavoitteena on naisten asunnottomuuden vähentäminen. Hankkeessa on kyse ns. naisten asunnottomuuden nollatoleranssista.
Miesten tasa-arvo ry kysyy, miksi STEA ja STM tukevat hanketta, jonka tavoitteena on vain naisten asunnottomuuden vähentäminen? Miksi STEA ja STM eivät vaadi ja edellytä, että tuettavalla hankkeella on vähennettävä kaikkien ihmisten (siis myös miesten) asunnottomuutta? Miksi tavoitellaan nollatoleranssia vain naisten asunnottomuudelle, eikä asunnottomuuden lopettamista kokonaisuudessaan? Eikö sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen kuulu STEA:n ja STM:n tavoitteisiin? Halutessaan STEA ja STM voisivat helposti päättää, ettei avustuksia myönnetä sukupuolitetuille hankkeille ilman erityisen painavia perusteita.
Suomessa asunnottomista neljä viidesosaa on miehiä. Voisi siis kuvitella, että jos asunnottomuutta olisi jostain syystä pakko vastustaa sukupuolitetusti, niin miesten asunnottomuuden vähentäminen olisi etusijalla. Asunnottomien miesten asema on sitä paitsi usein hyvin heikko, sillä asunnottomuus on monille heistä vain yksi ongelma muiden joukossa, eikä hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosto toimi heidän kohdallaan. He jäävät helposti yksin ja ilman apua ongelmineen. Välinpitämättömyyden taustalla on stereotyyppinen käsitys, jonka mukaan asunnottomiksi ajautuneet miehet ovat itse vastuussa kohtalostaan ja ongelmistaan, kun taas asunnottomiksi joutuneet naiset ovat ensisijaisesti onnettomien olosuhteiden uhreja, joita koko yhteiskunnan tulee auttaa voittamaan vaikeutensa. STEA:n ja STM:n pitäisi avustustoiminnallaan nimenomaan murtaa näitä ennakkoluuloja ja tehdä selväksi, että kaikki asunnottomat, sukupuolestaan riippumatta, ovat yhtä arvokkaita ihmisiä ja yhtä oikeutettuja yhteiskunnan täysimääräiseen tukeen.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että STEA:n ja STM:n on tässä tilanteessa avattava laajemmin rahoituslinjaustensa perusteita. Miten STEA ja STM:n ovat varmistaneet, että niiden rahoittamat hankkeet edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa? Kuinka paljon STEA:n kautta on myönnetty rahaa erilaisiin sukupuolitettuihin hankkeisiin? Miksi niin on tehty? Onko STEA:n avutusten vaikutuksista teetetty sukupuolivaikutusten arviointia?
Miesten tasa-arvo ry toteaa surukseen, että sukupuolierottelulla – ja syrjinnällä näyttää olevan yhä 2010-luvullakin kannattajansa. Helsingin Sanomat kertoo yhdysvaltalaisesta yrittäjästä Kristina Rothista, joka avasi juhannuksena Suomeen SuperShe Island luksuslomasaaren, jonne miehiltä on pääsy kielletty.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavassa maassa tällaiselle sukupuolisyrjinnälle ei voi olla mitään sijaa. Emmehän me Suomessa hyväksyisi ”vain valkoisille” palveluja tarjoavaa lomakeskustakaan. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihan samasta ilmiöstä. Rasismi on vain muuttunut seksismiksi. Kaikesta päätellen Kristina Roth olisi varmaan ollut kuin kotonaan apartheid-ajan Etelä-Afrikassa, tai Yhdysvaltain syvässä etelässä niinä surullisina aikoina, jolloin Jim Crow-lait pitivät mustat ja valkoiset visusti toisista erillään. SuperShe-saari on syvästi taantumuksellinen hanke. Kaikuja pimeästä ja synkästä menneisyydestä, jonka soisi viimein jäävän kauas historiaan.
Jokainen voi miettiä, millaisia julkiset reaktiot olisivat olleet, jos joku olisi suunnittelemassa vain miehille avointa lomakeskusta, jonne naiset eivät, vain siksi että ovat naisia, olisi lainkaan tervetulleita. Julkaistaisiinko suunnitelmasta ylistäviä lehtikirjoituksia, vai olisiko vastaanoton sävy aivan toinen?
Miesten tasa-arvo ry pitää mielenkiintoisena, ettei Helsingin Sanomat, joka muutoin on niin kovin pyrkinyt profiloitumaan edistyksellisenä ja liberaalina lehtenä, kohdista minkäänlaista kritiikkiä Rothin syrjintäsuunnitelmiin. Suomessa on viime vuosina pidetty tärkeänä sukupuolten välisten raja-aitojen purkamista. Jopa siinä määrin, että koululiikuntatunneilla on haluttu luopua perinteisestä jaottelusta poikien ja tyttöjen liikuntaan. Myös yhdistystoiminnassa, vaikka laki salliikin yhdistyksen jäsenyyden rajoittamisen sukupuolen perusteella, on yhä enenevässä määrin siirrytty herra- tai rouvakerhoista järjestöihin, jotka hyväksyvät kaikki ihmiset, sukupuolesta riippumatta jäsenikseen. Tähän kehitykseen Rothin syrjintäsaari sopii erittäin huonosti.
Tasa-arvovaltuutetun toiminta
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä ylivoimaisesti pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin se, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara on asettunut tukemaan Superhe-yrittäjän syrjintäsuunnitelmia. Tekosyyksi lain kiertämiselle on tällä kertaa keksitty tilojen rajallisuus, mikä on täysin nollatason argumentti. Jos tiloja ei ole riittävästi, on vain asiakasmäärää rajoitettava, tai toiminnan aloitusta lykättävä siihen asti, että riittävät tilat saadaan aikaan. Tilat voisivat myös olla vaikka vuoroviikoin mies- ja naisasiakkaiden käytössä. Tasa-arvovaltuutetun pitäisi, muiden viranomaisten tavoin, pyrkiä toiminnassaan kaikin tavoin edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa ja poistaa sen tiellä olevia esteittä. Nyt syntyy vaikutelma hyvin heikosta viranomaisesta, joka salli yrittäjän harjoittavan sukupuolisyrjintää, kunhan vain sopiva porsaanreikä löytyy. Tasa-arvolain syrjintäsäännöksen pitäisi olla pääsääntö, josta hyväksyttäisiin poikkeuksia vain yksittäistapauksissa ja erittäin painavista syistä. Tasa-arvovaltuutetun tulkintakäytäntö on kuitenkin muotoutunut sellaiseksi, että miehiin kohdistuva syrjintä pääsääntöisesti hyväksytään.
Häveliäisyys häpeämättömän syrjinnän perusteluna
Tasa-arvovaltuutetun kannanottoa on syytä arvioida myös sitä taustaa vasten, minkälaisia perusteluita tasa-arvovaltuutettu on aiemmin antanut muissa tapauksissa, esim. koskien parturiliikkeiden toimintaa tai kuntosalien harjoittamaa sukupuolierottelua. Tasa-arvovaltuutettu esimerkiksi perustelee naisten erillisiä kuntosaleja, ja ilmeisesti myös vain naisille avoimia kuntosalien lisätiloja, häveliäisyyssyillä. Häveliäisyysperustelu on naurettava, sillä kuntosaleilla kuntoillaan urheiluvaatteissa. Pääsääntöisesti ihmiset kuntoilevat sellaisissa vaatteissa, joissa he saattaisivat jopa ulkoilla kesäiseen aikaan, eli arkijärjellä ajatellen häveliäisyysperustelu on ihan tuulesta temmattu. Peseytymis- ja pukeutumistilat ovat tietenkin miehille ja naisille erilliset. Jos julkinen uimahalli tarjoaa naisasiakkailleen erillisen naisten vuoron, sen on tasapuolisten liikuntamahdollisuuksien varmistamiseksi ja tasa-arvon toteuttamiseksi tarjottava vastaava uimahallivuoro pelkästään miehille (sivuhuomautuksena todettakoon, ettei naisten häveliäisyydestä niin huolestunut tasa-arvovaltuutettu ole vaatinut porttikieltoa naissiivoojille miesten peseytymis- tai pukeutumistiloihin).
Häveliäisyys-perustelu on lisäksi miehiä demonisoiva ja naisia infantilisoiva. Sen kautta annetaan ymmärtää, että naisia pitäisi jotenkin suojella heitä uhkaavilta miehiltä rajoittamalla miesten kuntoilua samoissa tiloissa. Jos jollain on tällaisia seksistisiä ennakkoluuloja miehiä kohtaan, ei viranomaisen tehtävänä ole ainakaan lähteä niitä myötäilemään, vaan toimia määrätietoisesti näiden ennakkoluulojen purkamiseksi. Ei ole liioittelua väittää, että tasa-arvovaltuutettu leimaa lausunnollaan kaikki miehet (potentiaalisiksi) ahdistelijoiksi. Roth puolustelee Supershe-hankkeen syrjivyyttä tasa-arvovaltuutetulle antamassaan selvityksessä sillä, että saarelle voitaisiin luoda naisasiakkaille rentoutumisen mahdollistava ilmapiiri vain sulkemalla miehet kokonaan pois. Toisin sanoen saaren on tarkoitus palvella naisasiakkaita, joiden suhtautuminen miehiin on vihamielinen ja seksistisen ennakkoluuloinen. Tasa-arvovaltuutettu hyväksyy tämän selityksen kritiikittä, eli hän pitää miesvihaa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän oikeuttavana perusteluna.
Pahimpia ovat tietysti salit (esim. Fitness24seven), jotka veloittavat mies- ja naisasiakkailta yhtä paljon, mutta tarjoavat naisasiakkailleen yhteisten liikuntatilojen lisäksi vielä erikseen vain naisille avoimia tiloja. Niiden harjoittamaa syrjintää ei voi puolustella millään rationaalisella argumentilla. Häveliäisyyssyyt eivät nimittäin estä naisasiakkaita treenaamasta miesasiakkaiden rinnalla salin yleisissä osissa, ne vain sulkevat miehet ulkopuolelle osasta kuntosalin tiloja. On tietenkin selvää, että oikeudenmukaista olisi periä naisasiakkailta suurempi pääsymaksu, kun he kerran saavat suuremman harjoittelualueen ja enemmän laitteita sekä painoja käyttöönsä kuin miesasiakkaat. Kuntosaliharjoittelun sujuvuuden ja tehokkuuden kannalta nämä ovat aivan olennaisia asioita, joten tasa-arvovaltuutetun linjaus asettaa miehet sukupuolen perusteella eriarvoiseen asemaan. Vaihtoehtoisesti naisasiakkaiden pääsy yleiselle puolelle pitäisi kieltää, jolloin siitä tulisi pelkästään miehille avoin harjoittelualue.
Miesten tasa-arvo ry muistuttaa, ettei SuperShe Island -lomasaari ole mikään nudistileiri, vaan ihan tavallinen majoituspalveluja tarjoava yritys. Suomi on täynnä vastaavankaltaisia majoitusliikkeitä, jotka tilojensa mahdollisesta rajallisuudesta ja primitiivisyydestä huolimatta kykenevät tarjoamaan asiakkailleen aivan riittävän yksityisyyden vaatteiden vaihtamista ja peseytymistä varten. Miten on mahdollista, ettei Rothin yritys pysty samaan, mihin kaikki muut pystyvät? Toisaalta muut majoitusyrittäjät olisivat kenties voineet kohdentaa investointinsa toisin, jos niiden tiedossa olisi ollut, että majoitusliikkeet saavat valita asiakkaansa sukupuolen perusteella.
Tällainen mutkaton ja liikunnallinen kanssakäyminen miesten ja naisten välillä pitäisi tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran mielestä saada häveliäisyyssyistä kieltää:
Pohjoismainen tasa-arvon perinne saa väistyä syrjintäkulttuurin tieltä
Tasa-arvovaltuutettu puolustelee Supershe-saaren syrjintää myös viittaamalla saarella mahdollisesti vierailevien erilaisiin kulttuurisiin taustoihin. Jälleen kerran suomalainen viranomainen nöyristelee ulkomaisten syrjintä- ja sukupuolierottelutraditioiden edessä sen sijaan, että hän suoraselkäisesti puolustaisi suomalaista tasa-arvoa, jonka edistämiseksi on vuosien mittaan tehty niin paljon töitä. Suomalaisen kulttuurin perinteet, joihin kuuluvat mm. luonnollinen suhtautuminen alastomuuteen sekä molempien sukupuolten mutkaton yhdessäolo liikunnan, saunomisen ja uimisen merkeissä, ovat tasa-arvovaltuutetun mielestä vähempiarvoisia kuin ulkomaalaiset syrjintätraditiot, joten niitä ei tasa-arvovaltuutetun lausunnossa huomioida lainkaan. Monissa maissa, kuten vaikkapa Iranissa, todelliset tasa-arvoaktivistit tekevät henkensä uhalla töitä, jotta sukupuolisyrjinnästä ja -erottelusta päästäisiin eroon. Sen sijaan, että tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara tukisi näitä rohkeita ihmisiä, hän haluaa tuoda syrjintäkulttuurin Suomeen. Viranomaisena tasa-arvovaltuutetun kannanottojen pitäisi tietysti perustua Suomen lakiin, joka perustuslakia myöden kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella, eikä ennakkoluuloisten ja suvaitsemattomien ihmisten vaatimuksiin saada syrjiä ihmisiä sukupuolen perusteella. Kauniit periaatteet ja puheet arvoista tai perinteistä osoittautuvat täysin arvottomaksi sanahelinäksi, kun tosipaikka tulee eteen, ja noita arvoja pitäisi uskaltaa oikeasti puolustaa.
Vertailu partureihin
Tasa-arvovaltuutetun taholta on julkisuudessa viitattu vain miehille suunnattuihin partureihin. Totta on, että jotkut parturiliikkeet keskittyvät tavoittelemaan nimenomaan miesasiakkaita, mihin niillä on laillisesti täysi oikeus. Parturiliikkeillä ei sitä vastoin ole oikeutta sulkea naisasiakkaita pois . Sellaisesta sukupuolisyrjinnästä ei ole merkkejä. Niinpä niiden toiminnan rinnastaminen lomakeskukseen tai kuntosaleihin, jotka kirjaimellisesti haluavat sulkea, tai jo sulkevat, ovensa miehiltä, on harhaanjohtavaa.
Vaikka parturiliikkeen tilat olisivat rajalliset ja vaikka yrittäjällä olisikin kulttuurisia syitä, joiden vuoksi hän ei haluaisi naisasiakkaita palvella, ei tasa-arvovaltuutettu hyväksy sitä, että yrittäjä itse valitsisi asiakkaitaan. Tämä osoittaa tasa-arvovaltuutetun Supershe-hankkeen tueksi keksimät selittelyt puhtaasti tekosyiksi. Tasa-arvovaltuutetun mielivaltainen laintulkinta asettaa yrittäjät keskenään eriarvoiseen asemaan; yksi saa rikkoa lakia mielensä mukaan, mutta muiden on noudatettava sitä pilkulleen. Tasa-arvovaltuutettu puuttuu yrittäjien harjoittamaan sukupuolisyrjintään jämäkästi, kun syrjityiksi tulevat naiset, mutta miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää hän jopa aktiivisesti tukee ja edistää. Miesten tasa-arvo ry:n mielestä tasa-arvovaltuutetun toiminta on malliesimerkki siitä kaksinaismoralismista, joka on suomalaista tasa-arvopolitiikkaa jo vuosien ajan leimannut. Tämä on kansallinen häpeä.
Tasa-arvon vastustajat
Supershe- fiasko on tuorein lisäys tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran ala-arvoiseen ja puolueellisen toimintahistoriaan. Hän ei ole toimikaudellaan tehnyt mitään miesten ja poikien aseman parantamiseksi. Siinä missä lapsiasiavaltuutettu on jämäkästi puolustanut myös poikavauvojen ihmisoikeuksia sukupuolielinten silpomistraditiolta ja missä yhdenvertaisuusvaltuutettu on konkreettisesti puuttunut asevelvollisuusjärjestelmän syrjivyyteen, on Jukka Maarianvaara ollut vain feminististen naisasiajärjestöjen juoksupoika. Hän on lisännyt sukupuolten välistä vastakkainasettelua, miehiin ja poikiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää ja tehnyt Suomesta aiempaa epätasa-arvoisemman maan. Mitään uskottavuutta hänellä ei tasa-arvovaltuutettuna enää tämän farssin jälkeen ole. Hän on pelkkä naisasiavaltuutettu.
Yllätyksenä ei toki tule sekään, että feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro puolustaa voimakkaasti Rothin syrjintäsaarta. Feministisen puolueen linjana näyttää siis olevan sukupuolten välisen tasa-arvon vastustaminen ja miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän edistäminen.
Miesten tasa-arvo ry on myös huvittunut siitä, että ne samat tahot, jotka yleensä paasaavat sukupuolten moninaisuudesta ja ajavat vahvasti sukupuolierottelusta luopumista mm. julkisissa käymälätiloissa, ovatkin nyt yhtäkkiä sitä mieltä, ettei sukupuolierottelussa ja ihmisten jakamisessa yksioikoisesti miehiin ja naisiin ole mitään ongelmallista. Opportunismi onnistuu selvästi useammilta kuin looginen ajattelu.
SuperShe- hankkeessa on yksi hyvä puoli. Se tarjoaa jokaiselle sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajalle tilaisuuden osoittaa vakaumuksensa vahvuus. Kaikki sukupuolisyrjintää vastustavat ja tasa-arvoa kannattavat tuomitsevat Rothin syrjintäsaaren. Jyvät erottuvat akanoista.
Yrittämisen vapaus ja suhteellisuudentaju
Jotkut ovat nähneet Rothin hankkeessa pyrkimystä yrittäjien vapauden edistämiseen. Heidän mielestään vapaassa maassa elinkeinonharjoittajilla pitäisi olla oikeus vapaasti valita itse asiakkaansa, myös sukupuolen perusteella niin halutessaan. Miesten tasa-arvo ry toteaa, että tämä olisi perusteltu näkökanta, jos hän olisi ajamassa lakimuutosta, joka mahdollistaisi yrityksille ja yrittäjille sen, että ne voisivat itse jatkossa valita asiakkaansa. Mistään sellaisesta ei nyt kuitenkaan ole kyse. Kyse on vain yhden yrittäjän halusta nostaa itsensä lain yläpuolelle. Tasa-arvovaltuutetun osalta kyse on siitä, että yrittäjille halutaan oikeus syrjiä miehiä, mutta naisiin kohdistuvaa syrjintää ei hyväksytä millään perusteilla eikä missään oloissa. Eli asetetaan yrittäjät keskenään ja miehet ja naiset keskenään eriarvoiseen asemaan lain edessä. Millainen miesasiajärjestö katsoo hiljaa sivusta, kun miehiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää yritetään lainvastaisesti lisätä Suomessa?
Voi hyvin ajatella, ettei yhden majoitusliikkeen sisäänpääsyn rajoituksilla tai jonkun kuntosalin hinnoitteluratkaisuilla ole suurta väliä. Kuluttajahan voi aina viedä rahansa muualle. Kun näitä yksittäistapauksia kertyy siinä mittakaavassa, kuin niitä on nyt alkanut kertyä, niistä muodostuu trendi. Kyse on sitä paitsi periaatteellisesti erittäin tärkeistä asioista: ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä, lain kirjaimen ja sen hengen kunnioittamisesta sekä viranomaisten toiminnan tasapuolisuudesta.
Johtopäätökset
Miesten tasa-arvo ry kannustaa kaikkia, jotka ovat joutuneet sukupuolensa perusteella Supershe-yrittäjän, tai muiden yrittäjien, syrjimiksi tekemään asiasta rikosilmoituksen. Rikoslain 11 luvun 11 § kieltää sukupuolisyrjinnän elinkeinonharjoittamisessa . Jokamiehen oikeudet mahdollistavat myös sen, että saaren tila otetaan laillisesti haltuun. Miesten tasa-arvo ry pyytää tasa-arvovaltuutetulta epäasiallista tai puolueellista kohtelua kokeneet olemaan yhteydessä osoitteeseen sihteeri@miesten-tasa-arvo.fi . Tarkoituksena on luoda kattava ja mahdollisimman tarkasti dokumentoitu selvitys tasa-arvovaltuutetun toiminnan laiminlyönneistä ja puolueellisuudesta.
