JOHDANTO
Miesten tasa-arvo ry:n kannanotto meneillään olevaan lakialoitteeseen sekä julkiseen keskusteluun raiskauksen määrittelyn muuttamisesta kaavaillulla tavalla suostumuksen ympärille perustuvaksi. KANNANOTTO
Miesten tasa-arvo ry vastustaa nimenomaisen suostumuksen puutteeseen perustuvaa määritelmää raiskaukselle. Huomattava osa molempien osapuolten vapaasta tahdosta tapahtuvista sukupuoliyhteyksistä on sellaisia, joissa suotumusta ei suoraan erikseen kysytä, eikä anneta. Sen vuoksi raiskauksen määrittely nimenomaisen suostumuksen kautta olisi suuressa ristiriidassa huomattavassa osassa vapaehtoisuuteen perustuvia tilanteita. Tällaisen vakavan rikoksen ollessa kyseessä (jonka tuomion suorat ja epäsuorat seuraukset tuomitun tulevaisuudelle voivat olla poikkeuksellisen mittavia) olisi täysin epäoikeudenmukaista syytettyä kohtaan vaatia oikeussalissa näyttöä etukäteisestä nimenomaisesta suostumuksesta, kun samaan aikaan yleisesti tiedetään, että huomattava osa normaaleista seksuaalisista kanssakäymisistä ei sellaista täysin yksiselitteistä, etukäteistä suostumuksen antamistilannetta sisällä.
Julkisessa keskustelussa useasti esiin nostettuun sanattomaan, eleisiin, ilmeisiin ja toisen aktiivisuuden tasoon perustuvassa suostumuksessa on myös monia ongelmia, kun sitä mietitään tuomion perustana. Seksuaalisia tilanteita on hyvin erilaisia ja joskus osapuolten halut ovat eriäviä esimerkiksi yhdyntään ryhtymisen osalta. Ihmisten herkkyys tulkita toisen eleitä ja ilmeitä vaihtelee niin osallisten ihmisten, kuin tilanteidenkin mukaan.
Osa suostumuksen lakiin viennin puolesta puhuvista on kommentoinut, että ”kysyäkin voi”. Sitä ei varsinkaan parisuhteissa kuitenkaan tehdä joka kerta tilanteiden mielekkyyden takia, eikä sen takia, että sellainen viestisi epäluottamuksesta sekä itseä, että toista kohtaan.
Seksuaalinen tilanne kehittyy sukupuoliyhteydeksi usein asteittaisen, tunnustelevan toiminnan kautta, jolla haetaan toisen osapuolen suostuvaisuutta toiminnan jatkamiselle ja syventämiselle. Suostuvaisuus on kuitenkin eri asia, kuin etukäteinen nimenomainen suostumus, jolla käsitteenä viitataan kiistattoman suostumuksen etukäteiseen antamiseen ja saamiseen.
Julkisessa keskustelussa on myös puhuttu suostumuksen yhteydessä ”seksin haluamisesta tai haluamattomuudesta”, ikään kuin nämä asiat olisivat samaa asiaa. Haluaminen tai oikeastaan haluamisen taso on mielestämme vakavan rikoksen ollessa kyseessä liian subjektiivinen käsite. Haluamisen voimakkuuskin vaihtelee esim. parisuhteissa sinänsä vapaaehtoisesti tapahtuvissa sukupuoliyhteyden omaavissa tilanteissa. Monessa parisuhteessa halut seksiin eroavat määrällisesti, sisällöllisesti tai laadullisesti. Toinen voi olla suostuvaiseen seksiin, vaikka ei sitä juuri sillä kertaa erityisesti haluaisi. Monen parisuhteen seksielämässä on vaikeuksia eikä molemmat nauti aina seksistä, vaikka siihen olisi molempien osalta ryhdytty ilman minkäänlaista pakottamista. Kommunikointi voi olla puutteellista molempien osapuolten taholta. Kaikki vapaaehtoinen seksi ei ole elokuvista tuttua selkeää molemminpuolista kiihkoa. Huonon seksin ei pitäisi olla lähelläkään vakavaa seksuaalirikosta.
Nimenomaiseen suostumuksen saamiseen perustuva lainsäädäntö tarkoittaisi käytännössä sitä, että varsinkin naisen ja miehen välisessä seksuaalisessa kanssakäymisessä miehelle painottuisi ankara vastuu. Silloin seksuaalisuuden toteuttaminen tarkoittaa naiselle ja miehelle ihan eri asioita. Saman asian aiheuttaa lainsäädännön rakentaminen myös sanattoman, mutta kiistattoman suostumuksen antamiseen ja saamiseen pohjautuvaksi. Lainsäädäntö ei saa olla sellainen, että huomattava osa normaaleista, molempien vapaasta tahdosta tapahtuvista seksuaalisista tilanteista olisi ”epäselvällä alueella”, mikäli toinen syystä tai toisesta päättäisi kuitenkin viedä tilanteen oikeuden arvioitavaksi.
Erityisen ongelmallisena pidämme raiskauksen määrittelemisessä suostumuksen ympärille sitä, mikä luokiteltaisiin raiskauksen yritykseksi. Esimerkiksi olisiko jo se yritys, että muun koskettelun ja osittaisen molemminpuolisen riisuutumisen jälkeen mies on työntymässä sormin naisen sisään, mutta nainen kuitenkin estää? Tässä mies olisi ilmeisesti ymmärtänyt sanattoman suostumuksen olemassaolon väärin ja yrittänyt sukupuoliyhteydeksi laskettavaa tekoa ilman naisen etukäteistä suostumusta. Tulisiko suostumukseen perustuvaan lakiin ns. inhimillisyyspykälä – eli perustellun väärinkäsityksen mahdollisuus tilanteissa, joissa muutoin ollaan jo oltu jonkinlaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä?
Miesten tasa-arvo ry on äärimmäisen huolestunut kannanotoista, joissa nähdään ongelmaksi se, että syytettyä vastaan pitäisi esittää näyttöä tuomion aikaansaamiseksi. Todella vakavia ovat myös vihjailut syyttömyysolettamasta luopumisesta raiskausrikosten kohdalla – jolloin syytetty olisi syyllinen, mikäli hän ei pystyisi kiistattomasti todistamaan syyttömyyttään. Raiskaussyyte voi koskea monia vuosia vanhoja väitettyjä tapahtumia yhtälailla kuin läheisiä tapahtumia. Miten voisi olla kohtuullista, että syytetyn pitäisi pystyä todistamaan, ettei ollut vuosia takaperin väitettynä tekohetkenä väitetyssä tekopaikassa, varsinkin jos osapuolet ovat tuttuja ja asuvat samassa kaupungissa? Miten suostumuksen puutteen ollessa raiskauksen tunnusmerkkinä syytetty voisi pitävästi todistaa suostumuksen olemassaolon, varsinkin jos suostumus on annettu sanattomasti – tai vaikka ihan sanallisesti?
Raiskaus on kansalaisten keskuudessa vastenmielinen rikos, eikä siitä pidä voida tuomita pelkän väitteen perusteella. Syyttömälle annettu raiskaustuomio vie miehen kunnian, vaurioittaa siihen asti rakennettua elämää aina tärkeistä ihmissuhteista taloudelliseen asemaan, sekä vaikeuttaa mielekkään elämän rakentamista myös tuomion kärsimisen jälkeen. Lisäksi syyttömälle annettu raiskaustuomio voi aiheuttaa vakavia mielenterveydellisiä sekä henkilön omaan seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Raiskauksen määrittely suostumuksen ympärille toisi oikeuteen vielä näyttöön perustuvaan ”syyllinen vai syytön” pohdinnan lisäksi abstraktin määrittelyn siitä, mitkä eleet, sanat tai toimet voidaan katsoa suostumukseksi ja mitkä ei.
Miesten tasa-arvo ry:n mielestä sekä nykyistä määritelmää, että suostumukseen perustuvaa määritelmää, tasapainoisempaa olisi määritellä raiskaus sen kautta, että toinen on osoittanut kieltäytymisensä, mutta tekijä on siitä huolimatta suorittanut sukupuoliyhteyden. Tästä voitaisiin poislukea tiedottomuudet, kuten sammuminen, perustellut näkyvät pelkotilat, teon kohteen alaikäisyys ja muut vastaavat tilanteet – joista olisi muutoinkin selkeästi ymmärrettävissä, ettei toinen ole pystyvä ilmaisemaan kielteistä tahtoaan.
Miesten tasa-arvo ry
Puolustusvoimien lippujuhlan aikaan on hyvä pysähtyä miettimään kotimaamme puolustamisen historiaa, nykytilannetta ja kehittämiskohteita tasa-arvon näkökulmasta.
Suomen puolustus on aina perustunut miesten asevelvollisuuteen niin sodan kuin rauhankin aikana. Naisten on oletettu osallistuvan sodanajan tukitoimiin. Tilanne ei ole muuttunut naisille vuonna 1995 säädetyn vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen; palvelukseen astuneista naisia on ollut vain muutama prosentti.
Maanpuolustuksessa ja sodankäynnissa ei enää aikoihin ole ollut tärkeintä sotilaiden lihasvoima. Onkin tullut aika kysyä, miksi nimenomaan Suomessa kaikesta ympärillämme ja kotimaassa tapahtuvasta kehityksestä huolimatta edelleen vain miehet pakotetaan vapausrangaistuksen uhalla armeijaan tai siviilipalvelukseen naisvaltaisille aloille, mutta naisille ei ole mitään vastaavaa valtiollista velvollisuutta.
Perustuslain 6 §:n mukaan ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Silti asevelvollisuuslaki ja siviilipalveluslaki pakottavat vain miehet palvelemaan valtiota. Lisäksi, kun varusmiesten työ on palkatonta eli kun sille ei anneta arvoa, myös moni sukupuolten välinen tilastovertailu vääristyy. Myöskään naisten synnyttäminen ei anna perustetta miehistä poikkeavalle kohtelulle; synnyttäminen ei ole pakollista ja se on mahdollista vain naisille. Sitäpaitsi lapset tuottavat – ainakin yleensä – iloa ja vanhuudenturvaa lähinnä saajilleen.
On oireellista, että vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneiden naisten huonoksi väitetty kohtelu tai puolustusministeri Jussi Niinistön hiljattainen ehdotus vapaaehtoisten naisten palvelukseenoton keskeyttämisestä saa aikaan valtavan paheksuvan tasa-arvokeskustelun, mutta keskustelu miehiä sortavasta asevelvollisuudesta kuolee säännönmukaisesti alkuunsa ja loistaa poissaolollaan. Yhteiskuntamme on muuttunut erittäin naismyönteiseksi ja mieskielteiseksi. Kaikkiin naisten ongelmiin ja ongelmiksi tulkittavissa oleviin asiantiloihin puututaan tarmolla, mutta poikien ja miesten ongelmista tuntuu olevan kiellettyä edes puhua.
Norjassa maanpuolustus on järjestetty tasa-arvoisella, rationaalisella ja Suomenkin perustuslain mukaisella tavalla. Siellä kutsunnat koskevat jokaista ikäluokan naista ja miestä ja palvelukseen otetaan tarvittava määrä alokkaita aloittaen vapaaehtoisista. Kun palvelus on tehty mielekkääksi ja palkitsevaksi, vapaaehtoisia miehiä ja naisia on vuodesta toiseen ollut enemmän kuin alokkaita tarvitaan. Ja kun varushenkilöiden vuotuinen rekrytointi perustuu laskettuun tarpeeseen eikä ikäluokan miesten määrään, naapurimme ei joudu pulaan, vaikka miehiä ei olisi joskus riittävästi tarjolla. Se, että Norjassa ammattisotilaiden osuus kokonaisvahvuudesta on Suomea suurempi tai että Norja kuuluu NATOon, ei millään tavalla vähennä mallin käyttökelpoisuutta Suomessa. Mallissa toteutuu mahdollisuuksien ja velvollisuuksien tasa-arvo parhaimmillaan; se antaa sukupuolille niin tasa-arvoiset mahdollisuudet kuin laki pystyy antamaan, mutta se ei velvoita kumpaakaan sukupuolta epätasa-arvoisesti ja yksipuolisesti, niin kuin suomalainen miesten asevelvollisuus.
Olisi mielenkiintoista kuulla päättäjiltä, ja aivan erityisesti perustuslakivaliokunnan jäseniltä, miten he oikeuttavat miehiä koskevan ”yleisen” asevelvollisuuden ja miten he voivat pitää asevelvollisuuslakia ja siviilipalveluslakia perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen mukaisina. Suomessa ei tunnuta osaavan tehdä ollenkaan tasa-arvotyötä, kun kyseessä ei ole pelkästään etujen ajaminen naisille.
Onneksi kuitenkin politiikassakin tasa-arvoisen maanpuolustuksen kannatus näyttää olevan jatkuvasti nousussa. Eri puolueiden nuorisojärjestöt ovat olleet asiassa kiitettävästi aloitteellisia ja Elisabet Rehnin Bank of Ideas toi oman ehdotuksensa julkisuuteen toukokuussa.
Varuspalvelus ei toki ole yksilölle pelkästään vaiva, vaan siitä on monille suoranaista hyötyä. Armeijan tarjoama johtajakoulutus, itsenäistäminen ja verkostuminen antavat vahvan tuen ja valmiudet monien tehtävien hoitamiseen työelämässä. Sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta onkin outoa, että vain miehet pakotetaan palvelukseen, mutta siitä saatavaa hyötyä halutaan ilman vastaavia velvollisuuksia kompensoida naisille. Tästä loistava esimerkki on keskustelu naisten vähäisestä määrästä yritysten johtopaikoilla.
Entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin johtama ajatushautomo ”Bank of Ideas” on tällä viikolla julkaissut esityksensä Suomen maanpuolustusjärjestelmän kehittämiseksi. Keskeistä esityksessä on se, että Suomessa luovuttaisiin nykyisestä, miehiä sukupuolen perusteella syrjivästä, asevelvollisuusjärjestelmästä ja otettaisiin käyttöön tasa-arvoinen maanpuolustusjärjestelmä, jossa koko ikäluokka osallistuisi Suomen kokonaisturvallisuuden tukemiseen suorittamalla kansalaispalvelusvelvollisuuden jossain muodossa.
Miesten tasa-arvo ry (MTA ry) on jo vuosien ajan kamppaillut miesten oikeuksien edistämisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisen puolesta. MTA ry:n keskeisimpänä vaatimuksena on alusta saakka ollut se, että miehiä syrjivästä ja vanhentuneesta asevelvollisuusjärjestelmästä on Suomessa siirryttävä moderniin ja tasa-arvoiseen maanpuolustukseen, jossa kaikki kantavat kortensa kekoon, eikä ketään aseteta sukupuolensa tai muun vastaavan syyn takia eriarvoiseen asemaan. Lainsäädännöllinen sukupuolisyrjintä ei yksinkertaisesti länsimaiseen sivistys- ja oikeusvaltioon kuulu. Kansalaisten yhdenvertaisuudesta ei voida enää vuonna 2018 tinkiä perinteisiin vetoamalla.
Historiallisten kokemusten perusteella voidaan todeta, että Suomen on aina varmistettava, että maanpuolustuksemme käyttöön saadaan tehokkaasti parhaat mahdolliset resurssit. Nykyisin kaikkia käytettävissä olevia resursseja ei hyödynnetä, minkä seurauksena kokonaisturvallisuustilanteemme ei ole paras mahdollinen. Naapurimaamme Norja ja Ruotsi ovat jo ymmärtäneet, että muuttuneessa turvallisuusympäristössä tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja.
Miesten tasa-arvo ry tukee Elisabeth Rehnin ”Bank of Ideas” – ajatushautomon aloitetta. On selvää, että ehdotetun mallin yksityiskohdat, kuten vaikkapa asepalveluksen tai varautumispalveluksen suorittajille myönnettävän verovähennyksen yksityiskohdat ja varautumispalveluksen konkreettinen sisältö, kaipaavat vielä hiomista. Olennaista kuitenkin on, että seuraavan hallituksen on hallitusohjelmassaan sitouduttava maanpuolustuksen tasa-arvoistamiseen.
