"Miesten tasa-arvo ry on saanut sosiaali- ja terveysministeriöltä yli puolen miljoonan euron avustuksen seurusteluväkivaltaa kokeneiden poikien ja nuorten miesten tukemiseen."
Tämä ei pidä paikkaansa, sillä poikien ja nuorten miesten tukeminen on yksi kolmesta hankkeen tuotoksesta. Kaksi muuta ovat seurusteluväkivaltaa yleisesti koskeva tiedottaminen pyrkimyksenä herättää aihealuetta koskevaa keskustelua ja tutkimuksen tekeminen seurusteluväkivaltateemasta.
”Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan väite on virheellinen. He sanovat, että yksittäisistä tutkimuksista voi löytyä tukea yhdistyksen väitteelle, mutta suurimmassa osassa tutkimuksista tullaan päinvastaiseen tulokseen."
Ovatko nämä asiantuntijat tehneet fyysisen seurusteluväkivallan tutkimuksista tieteellisen vertailun, jonka perusteella voitaisiin täysin kategorisesti todistaa seurusteluväkivallan kohdistuvan enemmän tyttöihin kuin poikiin? Kaikkien tutkimusasetelmien kautta ei nimittäin voi mielekkäällä tavalla tähän kysymykseen ottaa kantaa ja seurusteluväkivaltaa tutkimusalueena tunteva tietää asian olevan näin.
"Suomessa ei Honkatukian mukaan ole tehty seurusteluväkivaltaan liittyen heidän tutkimuksensa lisäksi toista samanlaista. Seurusteluväkivaltaa on kuitenkin käsitelty esimerkiksi lapsiuhritutkimuksessa ja 16–74-vuotiaiden kokemaa parisuhdeväkivaltaa Tilastokeskuksen tutkimuksessa. Molemmista käy ilmi, että tytöt ovat poikia useammin väkivallan uhreja parisuhteessa."
Toista samanlaista tutkimusta ei tehty, mutta miksi Yle sivuuttaa Honkatukiaa haastatellessaan ne kolme seurusteluväkivallasta kertovaa tutkimusta, joihin MTA:n hankehakemuksessa on viitattu ja jotka Yle tietää käsittelevän viitatuilta osin seurusteluväkivaltaa.? Näihinhän Yle sitten viittaakin faktantarkistuksen yhteydessä.
Näihin lähteisiin hakemuksessa viitataan
”Väite hakemuksessa: Optula: 14-16 vuotiaiden seurusteluväkivallan kohteena luokassa ”vakava fyysinen väkivalta” 82% oli poikia
Faktantarkistus: Optulan eli Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti) vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa ei ole mainittu prosenttilukua. Tutkimuksessa pojat kuitenkin kokivat enemmän fyysistä seurusteluväkivaltaa kuin tytöt.”
Tutkimuksessa sivulla 138: ”Vakavinta fyysistä väkivaltaa kartoitettiin kysymyksellä nyrkillä tai kovalla esineellä lyömisestä tai potkimisesta. Pojista 9 prosenttia ja tytöistä 2 prosenttia oli kokenut tämän nykyisen tyttö- tai poikaystävän tekemänä.”
Tämä on sama, kuin MTA:n hankehakemuksessa mainitsema ”14-16-vuotiaiden seurusteluväkivallan kohteena luokassa ”vakava fyysinen väkivalta” 82 % oli poikia” (100 / 11 x 9 = 82) Täysin epäolennaista on, onko tutkimuksessa käytetty jotakin muuta tapaa ilmaista asia, kuin kertoa se prosenttilukuna. Fakta viitatusta tutkimuksesta on se, mitä MTA:n hankehakemuksessa on kerrottu.
”Väite hakemuksessa: Heuni: miehistä 14–25-vuotiailla on selvästi eniten lsvv [lähisuhdeväkivalta] -kokemuksia
Faktantarkistus: Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa miehistä 15–24-vuotiaat olivat kokeneet muita ikäryhmiä enemmän väkivaltaa viimeisen vuoden aikana kaikissa tekijäryhmissä (tuntematon, tuttu, nykyinen kumppani).
Tutkimuksessa naiset ja miehet olivat kokeneet nykyisen kumppanin tekemää väkivaltaa suunnilleen yhtä usein. Entisissä parisuhteissa naiset olivat kokeneet väkivaltaa kaksi kertaa useammin kuin miehet.”
Virhe MTA:n hankehakemuksen tässä kohdassa on, että tarkasteltavana oli 15-vuotiaista alkava ikäryhmä, ei 14-vuotiaista alkava, kuten virheellisesti esitettiin. Muilta osin esitetty on täysin yhtä sen kanssa, mitä tutkimuksessa tuodaan esille.
Sivulla 19: ”Viimeisten 12 kuukauden aikana nuoret olivat kokeneet useimmin väkivaltaa. Väkivalta väheni uhrin iän lisääntyessä. Tämä koskee niin tuntemattoman, tutun kuin kumppanin tekemää väkivaltaa. (Kuvio 3.3.)”
”Väite hakemuksessa: Daphne II -ohjelman tutkimus suomalaisilla varusmiehillä: 14-17 % ilmoitti joutuneensa kumppaninsa lyönnin kohteeksi, runsas prosentti kertoi itse lyöneensä kumppaniaan.
Faktantarkistus: Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa kysyttiin suomalaisilta varusmiehiltä parisuhdeväkivallan kokemuksista. Parisuhteessa olevista varusmiehistä 14–17 prosenttia kertoi joutuneensa kumppaninsa lyönnin kohteeksi. Vastaajista 1 prosentti kertoi lyöneensä kumppaniaan, mutta tutkijoiden mukaan vastaajien arvioita uhrin ja tekijän rooleista ei voi verrata luotettavasti keskenään.
Tutkijat arvioivat naisten kokevan parisuhdeväkivaltaa miehiä useammin. He pitävät tutkimustulosta osoituksena siitä, että myös miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa suhteellisen usein.”
Hankehakemuksessa esitetty on täysin yhtä sen kanssa, mitä tutkimuksessa tuodaan esille.
Verorahoitteisen YLE:n 2020 julkaistussa strategiassa[i] kirjoitetaan:
”Yle ei asetu journalismissaan osapuoleksi.”
Verorahoitteisen YLE:n ohjelmatoiminnan ja sisältöjen eettisessä ohjeessa[ii] todetaan:
”Yle turvaa journalismissaan riippumattomuuden, puolueettomuuden ja luotettavuuden monipuolisella ja ennakkoluulottomalla tiedonhankinnalla. Otamme huomioon oleelliset tosiseikat sekä eri näkökulmat ja annamme arvostelluille mahdollisuuden samanaikaiseen kuulemiseen. Uskallamme kysyä ja kyseenalaistaa.”
ja
”Edistämme moniarvoista yhteiskunnallista keskustelua ja vuorovaikutusta. Ohjelmiemme tulee monipuolisesti kuvastaa eri näkemyksiä.
Asetamme tasapuolisuuden tavoitteeksi ohjelma- ja sisältötuotannossamme kokonaisuudessaan sekä myös yksittäisissä ohjelmissa, mutta jos se ei ole mahdollista yksittäisen ohjelman kohdalla, huolehdimme siitä, että tasapuolisuus tulee toteutetuksi samankaltaisissa ohjelmissa kohtuullisen ajan kuluessa.”
Kuitenkin YLE Uutisten 19.4.2024 julkaistussa jutussa ”Kiistanalainen miesjärjestö sai ministeriöltä yli puolen miljoonan avustuksen – perusteluissa kyseenalainen väite[iii]”, YLE asettuu jo otsikon sananvalinnoilla osapuoleksi asiassa. Miesten tasa-arvo ry:n (MTA) kutsuminen kiistanalaiseksi miesjärjestöksi (olemme itse asiassa miesasiajärjestö) on leimaamista, jolla pyritään antamaan yhdistyksestä mahdollisimman negatiivinen kuva uutisen lukijoille. Se ei ole tasapuolista ja puolueetonta journalismia, jolla pyrittäisiin edistämään moniarvoista ja moniäänistä yhteiskunnallista keskustelua.
Kenen mielestä MTA on kiistanalainen? Lähinnä heidän, jotka vastustavat sitä, että suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa huomioitaisiin myös miesten ja poikien oikeudet yhdenvertaisesti. Jos ”kiistanalaiseksi” leimaamiseen riittää se, että toimijaa kohtaan on esitetty arvostelua, pitäisi YLE Uutisten kutsua myös naisjärjestöjä, tasa-arvoviranomaisia ja YLE:ä kiistanalaisiksi. Niin ei kuitenkaan tehdä.
Ehkä YLE:n kannattaisi päivittää strategiansa ja eettiset ohjeensa vastaamaan todellisuutta?
Miesten tasa-arvo ry (MTA) pitää erittäin huolestuttavana tietoja, että suomalaisissa päiväkodeissa ei haluta hyväksyä sitä, että pojat leikkisivät toisten poikien kanssa perinteisesti poikien leluiksi katsotuilla leikkivälineillä, kuten vaikkapa autoilla. On esitetty, että päiväkodeissa ryhdyttäisiin arpomaan, kuka saa leikkiä kenenkin kanssa ja millä leluilla kukin lapsia saa leikkiä.[i] Tällä tavalla pyritään puristamaan pojat ja tytöt samaan, ylhäältä annettuun muottiin. Se, että poikaa kielletään leikkimästä autoilla toisten poikien kanssa, on ihan yhtä turmiollista kuin että poikaa kiellettäisiin leikkimästä nukeilla tyttöjen kanssa. Mutta vain ensiksi mainittua pyritään edistämään suomalaisissa päiväkodeissa Opetushallituksen tuella.
MTA:n mielestä tällaista pakottamista voi hyvin pitää jopa henkisenä väkivaltana lapsia kohtaan. Juuri leikin pitäisi olla lapsista itsestään lähtevää ja antaa vapaata tilaa heidän mielikuvitukselleen. On tutkittu tosiasia, että poikien ja tyttöjen kiinnostuksen kohteissa on keskimäärin eroja, jotka johtuvat sukupuolten välisistä biologisista eroista. Sukupuolisensitiivinen kasvatus ei tarkoita sitä, että biologisten sukupuolten olemassaolo kielletään ja niiden ilmaiseminen tukahdutetaan, vaan sitä, että sukupuolierot hyväksytään ja että ne otetaan positiivisella tavalla huomioon.
On hyväksyttävä se, että pojat ovat poikia, mitä kaikkea se sitten tarkoittaakaan. On hyväksyttävä, että poikien kiinnostuksen kohteet, puhuttiinpa sitten leikeistä, harrastuksista tai oppiainevalinnoista, saavat olla täysin ns. perinteisten sukupuolistereotypioiden mukaisia (tai niistä poikkeavia, jos poika vain itse niin haluaa). Poikia on kaikissa tilanteissa tuettava ja kannustettava eteenpäin ihan siinä missä tyttöjäkin.
MTA:n mielestä suomalaisia päiväkoteja, kouluja tai korkeakouluja ei tällä hetkellä voi kutsua ainakaan poika- tai miesystävällisiksi paikoiksi. Kouluissa on havaittu, että (nais)opettajat rankaisevat poikia heidän käytöksestään ja temperamentistaan antamalla heille huonompia arvosanoja, kuin mihin poikien osaamistaso heidät oikeuttaisi. Kolmannen asteen oppilaitosten opiskelijavalinnoissa on käytössä erilaisia järjestelyjä, joilla suositaan miesvaltaisille aloille pyrkiviä naisia, mutta vaikka korkeakoulumaailma on vuosi vuodelta yhä naisvaltaisempi, ei sinne pyrkiä miehiä suosivia valintamenettelyjä ole käytössä millään alalla. Kun järjestelmä on tällainen, ei todellakaan ole mikään ihme, että pojat ja miehet pärjäävät huonommin koulutuksessa ja myös viihtyvät siellä huonommin.
MTA katsoo, että viimeisten vuosikymmenten aikana suomalaista koulutusjärjestelmää on kehitetty tasa-arvon kannalta ihan väärään suuntaan. Surkea tasa-arvotilanne on suoraa seurasta tehdyistä valinnoista. Koulutusjärjestelmämme ei edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa, se vähentää sitä. Jotta suunta saataisiin muutettua, on koulutusjärjestelmän kehittämisestä kitkettävä intersektionaalinen ideologia, biologian kieltäminen ja naiskeskeisyys.
