Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara piti 12.10.2017 THL:n tasa-arvopäivillä puheen, jossa hän esitti havaintojaan Suomessa käytävästä tasa-arvokeskustelusta. Tasa-arvovaltuutetun mielestä suomalaiseen tasa-arvokeskusteluun liittyy piirteitä, joihin hän ei ole tyytyväinen. Miesten tasa-arvo ry (MTA ry) vastaa tasa-arvovaltuutetun esittämiin väitteisiin omalta osaltaan.
1. Ensinnäkään kukaan ei kiistä, etteikö naisilla olisi ihan todellisia tasa-arvo-ongelmia. Näitä on etenkin työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä. Osittain tästä syystä Miesten tasa-arvo ry on tukenut vanhempainvapaiden jakamista 6+6+6-mallin pohjalta. Myös raskaussyrjintä on valitettavasti todellisuutta, ja MTA ry pitää hyvänä, että tasa-arvovaltuutettu kampanjoi sitä vastaan. Kukaan ei liioin vastusta naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamista. On vain todettu se fakta, että tehokkainta ja tasa-arvoisinta olisi vastustaa kaikkea väkivaltaa yhtä lailla.
Toisekseen palkkatasa-arvoon ja väkivaltaan liittyen on vuosien mittaan esitetty lukuisia perusteettomia ja absurdeja väitteitä sekä syytöksiä. Tasa-arvokeskustelun, ja etenkin tasa-arvopolitiikan, on rakennuttava tutkittujen faktojen, ei ideologisten uskomusten varaan. Tilastokikkailusta, metodologisista ongelmista, vääristä johtopäätöksistä ja muusta vastaavasta on aina voitava antaa kriittistä palautetta. Kriittinen ja avoin keskustelu on ainoa avain siihen, että asiat tehdään jatkossa paremmin. Tasa-arvopolitiikka on todella heikolla pohjalla, jos sitä kohtaan esitettyä kritiikkiä yritetään viranomaisvoimin vaientaa.
Kolmannekseen kaikesta ei voi aina syyttää vain rakenteita naistenkaan kohdalla (miesten kohdalla rakenteista ei yleensä haluta puhua lainkaan). On esimerkiksi fakta, että yksilön omat valinnat todella vaikuttavat hänen urakehitykseensä ja ansiokehitykseensä. On rehellistä tunnustaa tämä. On lopetettava naisia halventava ajatus siitä, ettei naisilla olisi omaa tahtoa, eikä kykyä tehdä itsenäisiä ja oma-aloitteisia valintoja elämässään.
2. Suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa miesten ja poikien ongelmat ja oikeudet on pitkälti sivuutettu. Tämä on erittäin vakava tasa-arvo-ongelma. Tähän on tultava muutos. Muutosta ei koskaan tule, jos sitä ei kovaan ääneen vaadita. Tätä ääntä Miesten tasa-arvo ry pitää nyt yllä, eikä meitä vaienneta.
Miehiin kohdistuva väkivalta on tasa-arvo-ongelma ihan siinä missä naisiin kohdistuva väkivaltakin on. Viranomaisten, ja etenkin tasa-arvoviranomaisten, on tehtävä selväksi se, että jokaisen ihmisen henki ja terveys ovat yhtä arvokkaita, ihmisen sukupuolesta riippumatta. Miehillä ja pojilla on oltava yhtäläinen oikeus elää ilman väkivaltaa ja sen uhkaa. Viranomaisten on suhtauduttava kaikkeen väkivaltaan nollatoleranssilla. Puheet siitä, että miehiin kohdistuvan väkivallan taustalla olevia tekijöitä pitäisi ensin analysoida, ovat suorastaan tämän vastuun väistelyä, väkivallan miesuhrien syyllistämistä ja miehiin kohdistuvan väkivallan vähättelyä. Jos näin ei toimita naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla, näin ei pidä myöskään toimia miehiin kohdistuvan väkivallan kohdalla.
3. Tasa-arvopolitiikan näkevät nollapelinä lähinnä ne, jotka vastustavat miesten oikeuksien nostamista tasavertaiseen asemaan naisten oikeuksien rinnalle. Miesten tasa-arvo ry on esittänyt tasa-arvoista ja sukupuolineutraalia tasa-arvolakia, asevelvollisuutta, vanhemmuutta, väkivallan vastustamista jne. Nämä esitykset ovat törmänneet vastarinnan muuriin. Mutta mitä se haittaisi, jos meillä vastustettaisiin yhtä lailla niin miehiin kuin naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa, eikä vain naisiin kohdistuvaa, kuten nyt? Eihän tämän pitänyt olla nollasummapeliä.
4. Julkinen vihapuhe kohdistuu Suomessa ensisijaisesti miehiin. Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä se on toistuva teema[i]. Miesten tasa-arvo ry ihmettelee, miksi tasa-arvovaltuutettu ei ole reagoinut tähän vihapuheeseen?
_________________________________________
Opetusalan ammattijärjestön, OAJ:n puheenjohtaja syytti 1.10.2017 twitterissä koulupoikia laiskureiksi, joita ei työnteko tai ponnistelu kiinnosta lainkaan1. Luukkaisen twitter-päivitys on seksistinen, poikia syyllistävä ja leimaava. Tällä asenteella ei ainakaan koulutuksen tasa-arvoisuutta edistetä tai poikien tilannetta paranneta. Luukkaisen purkaus paljastaa suomalaiseen opettajakuntaan pesiytyneen asenneongelman ja poikavastaisuuden.
Miesten tasa-arvo ry (MTA ry) katsoo, että koululaitoksen tehtävänä on edistää sukupuolten välistä tasaarvoa. On uskallettava sanoa suoraan, että suomalainen koululaitos epäonnistuu tässä tehtävässään surkeasti. Verovaroille ei saada riittävän hyvää vastinetta. Sukupuolten väliset erot oppimistuloksissa ja koulumenestyksessä ovat OECD-maiden suurimpia. Poikien tappioksi. Jos tilanne olisi päinvastainen, ei tulisi kuuloonkaan, että tyttöjä haukuttaisiin ja syyllistettäisiin opettajajärjestöjen ja koulutusviranomaisten toimesta. Silloin ei jätettäisi kiveäkään kääntämättä tilanteen korjaamiseksi ja koulun muuttamiseksi tytöille sopivampaan suuntaan. Koulutuksen tasa-arvoistaminen olisi kaikkien tasa-arvo-ohjelmien ehdoton ykkösprioriteetti. Ohjelmia, tutkimuksia ja resursseja riittäisi.
Mutta kun kyse on pojista, voi vastuun sysätä yksin heille. Mitään ei tarvitse tehdä toisin, mitään ei tarvitse tehdä paremmin. Ei ole tasa-arvotavoitteita, ei ohjelmia, ei tutkimusta ei resursseja. OAJ nostaa puheenjohtajansa johdolla kädet ylös. Opetusalan ammattilaiset eivät vain voi mitään sille, ettei poikia kiinnosta. Eikö opettajan ammattitaito ole juuri sitä, että hän saa hieman vastahakoisenkin oppilaan innostumaan ja oppimaan? Missä on ammattiylpeys, missä on kunnianhimo?
Vastuun sysääminen pojille on todellisten tasa-arvo-ongelmien piilottelua. Tutkitusti tiedämme, että poikia syrjitään kouluarvostelussa sukupuolen perusteella. Motivaatio, tai hyvätkään suoritukset eivät välttämättä takaa pojille hyvää koulumenestystä. Epäoikeudenmukainen kohtelu saa monet pojat vierastamaan koulunkäyntiä, mikä sitten näkyy suorituksissa ja tuloksissa. Poikiin kohdistuva sukupuolisyrjintä on keskeinen syy koulutuksen epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen. Siihen ei ole meillä puututtu, ei varsinkaan OAJ:n toimesta. Kun tähän yhdistetään OAJ:n näkemys siitä, ettei poikia kiinnosta työnteko tai oppiminen lainkaan, on noidankehä valmis. Opettajan ennakkoasenne tuomitsee pojat epäonnistumaan. MTA ry tuomitsee tästä syystä OAJ:n puheenjohtajan edesvastuuttomat puheet jyrkästi.
OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on väittänyt, että OAJ:lla olisi aitoa halua kehittää koulusta tasaarvoisempaan suuntaan. Esimerkiksi tästä halusta hän on nostanut OAJ:n laatiman ”Tasa-arvon tiekartta” – tasa-arvo-ohjelman. Ohjelma ei kuitenkaan sisällä ainuttakaan konkreettista esitystä siitä, miten koulua ja koulutusta tulisi uudistaa, jotta nimenomaan poikien oppimistulokset, koulumenestys ja opiskelumotivaatio paranisivat. OAJ ei totisesti ponnistele tai näe vaivaa poikien tilanteen korjaamiseksi.
MTA ry toteaa, että OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen on oikeassa todetessaan, että vaatimustasoa on kouluissamme jatkuvasti vain laskettu. Mitään järkeä ei ole siinä, että peruskouluistamme valmistuu ”armovitosilla” poikia ja myös tyttöjä, jotka eivät osaa edes kunnolla lukea tai kirjoittaa. Eihän heillä ole mitään edellytyksiä pärjätä, saati menestyä, modernissa tietoyhteiskunnassa. MTA ry:n mielestä on selvää, ettei koulunkäynti voi olla, eikä sen pidä olla, pelkkää huvittelua ja hauskanpitoa. Koulussa lasten on opittava tekemään töitä ja hoitamaan velvollisuutensa. Vastuu vaatimustason laskemisesta ei kuitenkaan kuulu näille lapsille, vaan se kuuluu niille aikuisille, jotka ovat sallineet vaatimustason pudota. Luukkaisen pitäisi kohdistaa kritiikkinsä heihin.
MTA ry korostaa, että peruskoulutuksessa on kaiken digihehkutuksen keskelläkin huolehdittava siitä, että jokainen lapsi oppii koulussa vähintään perustaidot: lukemisen, kirjoittamisen, laskemisen ja opiskelun. Peruskoulun päättötodistus on annettava lapselle vasta sitten, kun hän todistettavasti hallitsee nämä taidot. Jos se jonkun kohdalla tarkoittaa useamman kuin yhdeksän vuoden koulunkäyntiä, niin sitten se tarkoittaa.
Poikien koulumenestystä ja koulutuksen tasa-arvoisuutta voitaisiin edistää varsin helposti, jos niin vain haluttaisiin. Esimerkiksi säännölliset, ulkoilua ja liikuntaa sisältävät, välitunnit parantaisivat kouluviihtyvyyttä ja keskittymistä tunneilla. Poikien kannustus ja kehuminen auttaisivat myös, sillä tutkitusti poikia kehutaan selvästi vähemmän kuin tyttöjä jo varhaiskasvatuksessa. Kouluarvostelun tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus voitaisiin varmistaa anonyymeilla, valtakunnallisilla tasokokeilla. Miesopettajien määrää lisäämällä pojat saisivat positiivisia miehen malleja koulumaailmassa. Oppimateriaalien ja opetusmetodien olisi oltava poikien mielenkiintoa herättäviä ja heitä eteenpäin kannustavia. Kouluihin olisi palautettava työrauha. Konkreettisia keinoja siis on tarjolla, mutta jostain syystä asenne poikaystävällisemmän ja tasa-arvoisemman koulun luomista kohtaan on erittäin nihkeä.
Koulutusta kehitetään kyllä Suomessa jatkuvasti, mutta viimeaikaisten uudistusten suunta on ollut tasaarvon edistämisen kannalta enimmäkseen kielteinen. Meille on, huonoista kokemuksista huolimatta, kopioitu paljon uudistuksia Ruotsista. On luokattomuutta, oppiainerajojen häivyttämistä, valinnaisuutta, korkeakoulujen pääsykokeista sekä numeroarvostelusta luopumista ja oppilaan oman vastuun lisäämistä erittäin varhaisessa vaiheessa yms. MTA ry pitää varsin todennäköistä, että poikien enemmistön kannalta useimmat näistä uudistuksista ovat olleet askeleita entistä huonompaan suuntaan. Heiltä vaaditaan liian suuria ratkaisuja liian aikaisessa vaiheessa, eikä heitä tueta riittävästi. Se, mikä sopii korkeasti motivoituneelle ja itseohjautuvalle aikuisopiskelijalle, ei sovi murrosiän tunnekuohujen ja motivaatioongelmien kanssa painivalle teinipojalle.
Suomen kaltaisella pienellä maalla ei yksinkertaisesti ole varaa haaskata poikien potentiaalia. Se on inhimillisesti, kansantaloudellisesti ja tasa-arvon kannalta järjetöntä. On väärin ajatella, että pojat eivät voisi menestyä tai ahkeroida. Muissa OECD-maissa sukupuolten välinen ero koulutuksessa on selvästi pienempi, joten meillä hoidetaan tasa-arvoasiat huonommin kuin muualla. Poikien parempi menestys edellyttää koululaitoksen perusteellista uudistamista. Se edellyttää vaatimustason nostamista kautta linjan, mutta se edellyttää myös poikien tukemista ja heihin uskomista.
Suomessa erot poikien ja tyttöjen peruskoulun oppimistuloksissa ovat koulutodistusten arvosanojen näkökulmasta arvioituna OECD-maiden suurimmat. Tytöt ovat kauttaaltaan parempia.
Seminaari ”Poikien tyttöjä huonompi peruskoulupärjääminen” nosti ilmiötä esille monitahoisesti ja tarjosi aineksia miettiä mahdollisuutta tasa-arvoisemmasta peruskoulusta.
Seminaarissa puhujina olivat professorit Jarkko Hautamäki, Liisa Keltikangas-Järvinen ja Matti Rimpelä. Seminaariesitykset löytyvät ja ovat katsottavissa tallenteina Miesten tasa-arvo ry:n Youtube-kanavalta.
Seminaari oli toinen osa neljän yhdistyksen ( Gender Egalitarian Finland ry, Isät lasten asialla ry, Miesten tasa-arvo ry ja Sukupuolten tasa-arvon tutkimusseura ry) järjestämästä kuuden seminaarin seminaarisarjasta ”Tasa-arvo – yhteinen linja kaikkien hyvinvoinnin tueksi”, joka puolestaan on ollut osa Suomen valtiollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan virallista juhlaohjelmaa.
