Miesten tasa-arvo ry (MTA) katsoo, että niin Suomen kansallisen kuin eurooppalaisenkin edun nimissä kaikkiin tehtäviin tulee jatkossakin voida valita parhaat, pätevimmät ja motivoituneimmat henkilöt niin yksityisissä yrityksissä kuin julkisella sektorillakin. Sukupuoli ei ole valintaperuste, jolla mainittu tavoite saavutetaan eikä alakohtainen sukupuolten osuuksien tasoittaminen edusta todellista sukupuolten tasa-arvoa. Sukupuolten tasa-arvo työelämässä toteutuu, kun kansalaiset voivat hakea kaikkia tehtäviä sukupuolen sitä estämättä. Pakottamalla tasa-arvoon ei pidä pyrkiä.
Naisten urakehityksen eteen ollaan Suomessa ja euroopassa halukkaita ponnistelemaan. Sukupuolten tasa-arvopyrkimyksillä perustellaan varsin keveästikin naisten aseman parantamista. Hallituksen esitys ja vastaava direktiivi ovat tästä hyviä esimerkkejä: naisia suosivien, sukupuolimoninaisten hallituskokoonpanojen väitetään tuovan menestystä yrityksille, mutta mitään tutkimustuloksia ei esitetä. Käsityksemme mukaan tutkimustulokset ovat ristiriitaisia; esimerkiksi Adamsin ja Ferreiran (2009) mukaan yrityksen johtoryhmän sukupuolimoninaisuus vaikuttaa negatiivisesti yrityksen menestykseen. Myöskään sitä ei ole analysoitu, miksi yksityiset yritykset laajasti eivät vieläkään, väitetyistä tutkimustuloksista huolimatta, ole ymmärtäneet nostaa johtoryhmiensä naisten osuutta 40 %:iin .
Naisten vertailu vain parhaiten menestyneisiin johtajamiehiin vääristää tasa-arvon ymmärtämistä ja jättää miesten tasa-arvohaasteet huomiotta. Esimerkiksi Suomessa korkea-asteen opiskelijoissa naisten osuus on jo pitkään ollut nousussa ollen nyt noin 60 %. Tällaisessa tilanteessa johtopaikkojen kiintiöintiä naisille voidaan pitää ideologisena kiirehtimisenä.
MTA huomauttaa myös, että juridinen sukupuoli ei suomalaisessa eikä yleisemmin eurooppalaisessakaan lainsäädännössä välttämättä vastaa biologista sukupuolta. Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, halutaanko sillä helpottaa biologisten naisten vai juridisten naisten haasteita johtotehtäviin pääsemiseksi. Juridiikan kyseessä ollen oletamme esityksessä tarkoitettavan juridista sukupuolta.
Mm. Suomessa kansalainen voi ”korjata” juridisen sukupuolensa olemaan biologisesta sukupuolesta poikkeava. Korjaamista ei ole rajoitettu yhteen kertaan, joten tosiasiallisesti kenenkään juridisen sukupuolen pysyvyyttä ei voida tietää. Näinollen kiintiösääntöjen perusteella rekrytoitujen henkilöiden omat ratkaisut voivat aiheuttaa yrityksistä riippumattomia kiintiörikkomuksia.
Myös paine, tai ainakin keskustelu kolmannen, ns. muun sukupuolen virallistamisesta on lisääntynyt. EU:ssa Saksassa se on jo lainsäädännössä ja kansalainen voi ilmoittaa siihen kuuluvansa. Näinollen katsomme ehdotuksessa käytetyn termin ”aliedustettu sukupuoli” olevan ongelmallinen, koska se näyttäisi vaativan 40 %:n edustusta aliedustetulle sukupuolelle huolimatta tuon sukupuolen edustajien osuudesta väestössä.
On ristiriitaista, että yhteiskunta katsoo voivansa säännellä yksityisten osakeyhtiöiden johtajien sukupuolijakaumaa, mutta hyväksyy omassa toiminnassaan hyvinkin suurta sukupuolittuneisuutta ja suoranaista seksismiä. Lisäksi on merkillepantavaa, että suomalainen yhteiskunta on kieltänyt sukupuolijakauman korjaamisen kiintiöillä - ainakin silloin, kun kiintiöt auttaisivat miehiä. Esimerkiksi liikuntatieteellisen opettajakoulutuksen mieskiintiöt kiellettiin vain muutama vuosi sitteni), vaikka miesopettajien osuus kaikista opettajista on vain noin 20 % ja vaikka miesopettajien määrän on tutkittu korreloivan oppilaiden koulumenestymisen kanssaii).
Vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta ei ole pidetty tasa-arvo-ongelmana eikä sukupuolikiintiöitä naisten määrän ja tasa-arvon lisäämiseksi varusmiespalveluksessa ole edes harkittu . Kuitenkin naisten tasa-arvo-ongelmana on pidetty sitä, että varusmiespalveluksen suorittaneiden naisten mikroskooppisen pienestä osuudesta johtuen naisia ei hakeudu rajavartiolaitokseen ”tarpeellista määrää” – mitä se sitten tarkoittaakaan. Näinollen naisille annetaan rajakouluun pyrittäessä yksi piste pelkästään sukupuolen takiaiii) ja lisäksi naishakijoita suositaan pääsykokeissa muutenkiniv).
MTA on erittäin huolissaan tästä yhteiskunnan toispuoleisesta ja epätasa-arvoisesta tasa-arvotoiminnasta. Vaikka Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaisesti ”naisten ja miesten tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla ja tasa-arvon periaate ei voi estää pitämästä voimassa tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka tarjoavat erityisetuja aliedustettuna olevalle sukupuolelle”, tasa-arvotoimet kohdistetaan hyödyttämään vain naisia ja tyttöjä.
Ilman laajempaa, kaikkiin yhteiskunnan toimintoihin vietyä sukupuolten kiintiöimistä hallituksen esitys heikentää jo valmiiksi huonoa miesten asemaa ja sukupuolten tasa-arvoa entisestään. MTA vaatiikin, että jos hallituksen kiintiöesitys viedään lainsäädäntöön, on samanaikaisesti käynnistettävä toimenpiteet vastaavanlaisten kiintiöiden aikaansaamiseksi muunmuassa ja aivan erityisesti asevelvollisuudessa ja korkea-asteen opintopaikoissa.
Lähteet
Hankehakemuksesta
Iltalehti otsikoi juttunsa 18.12.2023, ”Kohutulle miesasialiikkeelle esitetään satojen tuhansien eurojen avustusta - Hakemuksessa on väite, joka ei kestä tarkastelua” (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/7b00e46c-8d1b-48ec-9fc0-b92532f8b05a). Haluamme tällä kirjoituksella oikaista Iltalehden/ toimittaja Ida Erämaan virheellisen väitteen, sillä kaikki avustushakemuksessamme esitetty kestää hyvin kaikenlaisen tarkastelun.
Ydin väitteelle, että yhdistyksen hankehakemuksessa olisi jotakin, joka ei kestäisi tarkastelua, kiteytyy toimittaja Erämaan tekstissä näin: ”MTA:n hankehakemuksessa kirjoitetaan, että ”säännönmukainen tutkimustulos fyysisestä väkivallasta on, että valtaosa siitä kohdistuu poikiin ja miehiin”. Väitteille ei kuitenkaan löydy katetta niistä lähteistä, joihin MTA on hakemuksessaan viitannut.” Tällaista väitettä ei MTA:n STEA:lle lähettämästä hankehakemuksesta löydy lainkaan.
Hankehakemuksemme ei käsittele fyysistä väkivaltaa yleisesti, vaan on keskitytty seurustelusuhteissa, eli nuorten ja nuorten aikuisten ”parisuhteissa”, esiintyvän väkivallan tarkasteluun. Erämaa on keksinyt väitteen, jonka varassa hänen koko tekstinsä on, täysin omasta päästään vahingoittaakseen Miesten tasa- arvo ry:tä ja estääkseen sen, että MTA:n hankehakemuksen rahoitus hyväksyttäisiin.
Vasta, kun olimme tästä virheestä jo reklamoineet Iltalehdelle, Erämaan kirjoituksen tätä kohtaa muutettiin, mutta Iltalehden jutun väite, että MTA:n hankehakemuksessa olisi jotakin epäilyttävää, on edelleen täysin vailla perustetta, eikä MTA:n hankehakemusta edelleenkään siteerata oikein.
MTA:n avustusanomuksessa STEA:lle on toteamus ”Säännönmukainen tutkimustulos fyysisestä seurusteluväkivallasta länsimaissa on, että valtaosa siitä kohdistuu poikiin ja miehiin”. Tämän toteamuksen/ väitteen toimittaja Erämaa esittää olevan sellainen, joka ”ei kestä tarkastelua” ja joka on ”virheellinen väite”.
Ainoa kohta Erämaan kirjoituksessa, jossa hän edes viittaa seurusteluväkivaltaan, on tämä alla oleva:
”Seurusteluväkivallalla tarkoitetaan yleisesti nuorten parisuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa, mutta pelkästään nuoria koskevaa tutkimustietoa parisuhdeväkivallasta on heikonlaisesti saatavilla. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2016 julkaistun katsauksen (https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/62b6a272-1c5c-4621-a66c-be12dd8bfa6d/content) mukaan kolme prosenttia sekä tytöistä että pojista ilmoitti kokeneensa seurusteluväkivaltaa.”
Linkatussa katsauksessa esitellään keväällä 2016 kerätyn nuorisorikollisuuskyselyn tuloksia. Kyselyllä on kartoitettu 15–16-vuotiaiden suomalaisnuorten kaikenlaisen rikollisuuden kohteeksi joutumisen kokemuksia.
Ja päinvastoin kuin toimittaja Erämaa antaa kirjoituksessaan ymmärtää, viittaamme hankehakemuksessamme kolmeen ansiokkaaseen suomalaiseen tutkimuslähteeseen, jotka kaikki antavat viitettä siihen suuntaan, kuin mikä väitteemmekin on ollut fyysistä seurusteluväkivaltaa koskien:
1. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus: ”Pojat joutuvat tyttöjä useammin fyysisen seurustelusuhdeväkivallan kohteeksi”, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152432/mediatiedote_venla.pdf, Microsoft Word -tiedote 246.rtf (helsinki.fi)
2. EU:n Daphne II -ohjelman tutkimus: ”Parisuhteessa olleista varusmiehistä kysymyksestä riippuen 14-17 % ilmoitti joutuneensa kumppaninsalyönnin kohteeksi. Vastaavasti runsas prosentti kertoi itse lyöneensä kumppaniaan” https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/myos-nuoret-miehet-joutuvat-parisuhdevakivallan-uhreiksi-lyhyella-koulutuksella-voitiin-vaikuttaa-varusmiesten-asenteisiin/
3. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin HEUNIn tutkimus: Nykyisen kumppanin väkivallan kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana joutuneista ovat miehethienoinen enemmistö (taulukko 3.2) ja toisaalta miehistä ”viimeisten 12 kuukauden aikana nuoret olivatkokeneet useimmin väkivaltaa. Väkivalta väheni uhrin iän lisääntyessä. Tämä koskee niintuntemattoman, tutun kuin kumppanin tekemää väkivaltaa. (Kuvio 3.3.).” Nuorilla viitataan tämäntutkimuksen nuorimpaan ikäluokkaan 15-24-vuotiaat, eli juuri siihen ikäluokkaan, johon MTA:nseurusteluväkivaltahanke kohdentuu. https://heuni.fi/documents/47074104/0/HEUNI+report+66_1.pdf
Toimittaja Erämaa toteamus, kuinka ”Väitteille ei kuitenkaan löydy katetta niistä lähteistä, joihin MTA on hakemuksessaan viitannut”, ilmentää myös asian väärin hahmottamista. Hankehakemuksen kyseisessä kohdassa ei ole tarkoituskaan listata toimittajan peräänkuuluttamia lähteitä tyhjentävästi, vaan tuoda esille tekijöitä, jotka hankehakemuksen laatijan mielestä tuovat olennaisella tavalla esille hankehakemuksessa kuvatun toiminnan tarpeellisuutta.
Osana hanketta, jonka rahoitukselle STEA on nyt antanut puoltonsa, tuotetaan tiedotusmateriaalia, jonka olennainen osa on toimittaja Erämaan kaipaama katsaus seurusteluväkivallan erilaisiin tutkimustuloksiin.
Sukupuolisyrjinnästä
Jutussaan Ida Erämaa kirjoittaa seuraavasti sukupuolisyrjinnästä: ”MTA on sosiaalisen median kanavissaan ottanut kiivaasti kantaa tasa-arvokeskusteluun ja esimerkiksi väittänyt, että todellinen sukupuolten epätasa-arvo kohdistuu Suomessa miehiin. Tutkimustieto ei tue kyseistä väitettä.
– Suomessa lainsäädäntö on vain miehiä sukupuolen perusteella syrjivää, ja kaikissa keskeisissä hyvinvointia mittaavissa tilastoissa miehet ja pojat ovat kiistatta huono-osaisimpia, MTA kirjoitti kesällä viestipalvelu X:ssä.”
MTA on sitä mieltä, että todellinen sukupuolten epätasa-arvo kohdistuu Suomessa miehiin mm. sillä perusteella, että Suomessa on vain miehiä ja poikia sukupuolen perusteella syrjivää lainsäädäntöä (esim. asevelvollisuuslaki, tasa-arvolaki ja rikoslaki). Naisia tai tyttöjä sukupuolen perusteella syrjiviä lakeja ei ole lainkaan. Tämä on täysin kiistaton tosiasia.
Toimittaja Erämaa hyökkää tätä näkemystä vastaan vedoten ainoastaan Europan tasa-arvoinstituutti EIGE:n tasa-arvoindeksiin, joka ei ole tutkimus. Tämän lähteen ongelma on siinä, ettei EIGE:n tasa-arvoindeksissä oteta lainkaan huomioon lainsäädännöllistä sukupuolisyrjintää, kuten vain miehiä koskevaa asevelvollisuutta. EIGE:n indeksi on siis täysin arvoton lähde Suomen todellisen tasa-arvotilanteen arvioimisessa.
Toimittaja Erämaa kirjoittaa jutussaan Miesten tasa-arvo ry:stä myös seuraavaa: "Miesten tasa-arvo ry onmyös esittänyt perättömiä väitteitä sukupuolten tasa-arvosta sosiaalisen median kanavissaan. Marraskuussa yhdistys esimerkiksi kirjoitti X:ssä, että kun työelämässä tapahtuvaa sukupuolisyrjintää”tutkitaan empiirisesti”, niin ”on havaittu, että miehiä syrjitään enemmän”. Melkeinpä minkä tahansaluotettavan lähteen tiedot osoittavat, että MTA:n väite on virheellinen. "
Todellisuudessa tilanne on täysin päinvastainen, on täysin totuudenmukaista sanoa, että miehiä syrjitään työmarkkinoilla enemmän kuin naisia ja tästä löytyy runsaasti tutkimuksellista näyttöä:
esim. "When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market" (https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/soin.12276), jota koskevasta YLE:n jutusta löytyy olennainen tutkimustieto suomeksi tiivistettynä: "Myös sukupuoli vaikutti työnhakijan menestykseeneen. Naiset menestyivät miehiä paremmin kaikissa hakijaryhmissä." (https://yle.fi/a/3-11023468).
Miehiin kohdistuvasta suuremmasta syrjinnästä työmarkkinoilla on osoituksena myös tämä tuore ja erittäin laaja meta-analyysi: "On the trajectory of discrimination: A meta-analysis and forecasting survey capturing 44 years of field experiments on gender and hiring decisions" (https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0749597823000560), jonka tulokset voidaan tiivistää osittain näin: "The present meta-analysis finds that discrimination against female applicants for jobs historically held by men has declined significantly and is no longer observable in the last decade. In contrast, bias against male applicants for female-typed jobs has remained robust and stable over the years."
Erämaan oman väitteensä tueksi esittämistä lähteistä kaksi on yksittäisiä kyselytutkimuksia. Näin ollen niiden tieteellinen painoarvo on täysin mitätön MTA:n näkemystä tukevan, ajallisesti ja alueellisesti laajan ja 85 tutkimusta kattavan meta-analyysin rinnalla. Lähteikseen Erämaa ilmoittaa myös EIGE:n pahasti vinoutuneeksi tiedetyn tasa-arvoindeksin ja Valtioneuvoston tasa-arvopoliittisen selonteon, jotka eivät edes ole tieteellisiä tutkimuksia. Toisin sanoen Erämaa ei kykene esittämään mitään näyttöä MTA:ta kohtaan esittämän valehtelusyytöksensä tueksi, saati että hän kykenisi kumoamaan MTA:n näkemyksen tueksi löytyvät tieteellisen näytön.
Journalismista
Journalistin ohjeiden (https://jsn.fi/journalistin-ohjeet/), joita Erämaan työantaja Iltalehti on ilmoittanut sitoutuneensa noudattamaan, mukaan:
”8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
..
20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä.
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.”
Iltalehden Erämaa rikkoo kaikkia näitä kohtia mennen ja tullen. MTA ry:tä ei ole kuultu kuin pienessä osassa juttua, Erämaa ei pyri totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, vaan oman ideologiansa edistämiseen. Se, ettei toimittaja selvästikään tunne lainkaan aihepiiriä, josta hän kirjoittaa, ei ole mikään puolustus, eikä liioin se, ettei toimittaja osaa etsiä lähteitä. Totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ei kuulu se, että lähteistä valitaan vain toimittajan omia ideologisia kantoja myötäilevät ja jätetään huomiotta ne, joiden tulokset eivät ole toimittajan mieleen. Tietojen tarkistamisessa ja lähdekriittisyydessä on ollut paljon toivomisen varaa, eikä osoitettuja olennaisia virheitä ole korjattu viipymättä, kattavasti tai oikeassa suhteessa virheestä mahdollisesti aiheutuvaan vahinkoon.
Ida Erämaan jutussa on paljon muutakin vääristeltyä ja valheellista, kuten sanojen irrottamista asiayhteydestään tai ”guilt by association” – argumentaatiovirheen käyttöä, mutta niiden kommentointiin on tällä erää turha sen enempää vaivautua. Lähinnä ne kertovat Ida Erämaan ammattitaidosta, ammattietiikasta ja moraalista, tai niiden puutteesta, kaiken tarvittavan.
Lopuksi
MTA pitää surullisena sitä, että Suomesta löytyy Erämaan kaltaisia, jotka vihaavat miehiä ja poikia ja vastustavat sukupuolten välistä tasa-arvo niin paljon, että ovat valmiita toimimaan täysin keinoja kaihtamatta sen estämiseksi, että seurusteluväkivallan mies- ja poikauhrit saisivat Suomessa kauan kaipaamaansa tukea. Sillä siitä, ja vain siitä, Ida Erämään kirjoituksessa on pohjimmiltaan kyse. Seurusteluväkivallan mies- ja poikauhrit eivät ole Iltalehteä, saati Ida Erämaata, aiemmin kiinnostaneet, eivätkä nämä väkivallan uhrit kiinnosta heitä jatkossakaan (väärä sukupuoli). Kiinnostus on virinnyt vasta, kun pitää hinnalla millä hyvänsä estää se, että miehet ja pojat tulisivat Suomessa vihdoin ja viimein kohdelluksi tasa-arvoisina ihmisinä edes tässä suhteessa.
Erämaan ja hänen aatetoveriensa mustavalkoisessa ja vastakkainasettelulle rakentuvassa maailmankuvassa pojat ja miehet ovat aina vähempiarvoisia ja kaikki toimet, joilla parannettaisiin miesten ja poikien surkeaa asemaa, jollakin mystisellä tavalla ovat jotain heiltä itseltään pois. Tällainen vihalle, vastakkainasettelulle ja katkeruudelle perustuva maailmankatsomus ei edistä mitään hyvää.
Onneksi yhä useampi ihminen suhtautuu tasa-arvoon Suomessa aivan toisin. MTA katsookin, että Erämaan kirjoitus kumpaa sen pelosta, että sukupuolten välinen tasa-arvo voisi Suomessa edistyä viimein kattamaan myös miesten ja poikien oikeudet ja että tasa-arvopolitiikkaan rakentavia ratkaisuja tarjoavat toimijat, kuten MTA, voisivat saada entistä enemmän vaikutusvaltaa suomalaisen tasa-arvopolitiikan suunnan määrittämiseen.
Tampereen yliopiston opiskelijoiden sukupuolijakauma on, muiden suomalaisten yliopistojen tapaan, todella vinoutunut. Miehet ovat pahasti aliedustettuja. Miesten tasa-arvo ry (MTA) toteaa, ettei Tampereen yliopisto ei ole tehnyt yhtään mitään tämän tasa-arvo-ongelman korjaamiseksi ja miesten määrä lisäämiseksi. Näin yliopisto on omalta osaltaan pitänyt yllä Suomessa vallitsevaa poikkeuksellista koulutuksellista epätasa-arvoa, jonka negatiiviset seurausvaikutukset heijastuvat mm. romahtaneeseen syntyvyyteen ja työelämän sukupuolittuneisuuteen.
MTA katsoo, että yksi keskeinen syy miesten aliedustukseen on se, että erittäin naisvaltaisessa yliopistoympäristössä vallitsee avoimen miesvihamielinen ilmapiiri. Miehet eivät selvästi ole tervetulleita korkeakouluihin. Tästä hyvä esimerkki on se, että Tampereen yliopiston kirjasto, joka palvelee yliopiston lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulua, hehkuttaa joulukalenterissaan puhdasta miesvihaa lietsovaa vihapuheteosta[i]:
[i] https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/18-12-2023-joulukalenteri-pauline-harmange-miksi-vihaan-miehia
MTA tiedustelee Tampereen yliopistolta, mihin toimiin yliopisto on ryhtymässä avoimen miesvihan kitkemiseksi yliopistolta? On täysin käsittämätöntä, kuinka avointa, moniäänistä ja suvaitsevaista esittävä yliopisto voi sallia tällaisen vihapuheen kirjastollaan. Minkään muun ihmisryhmän kohdalla tällaista ei hyväksyttäisi hetkeäkään. Erityisen räikeäksi tapauksen se, että Tampereen yliopisto kertoo arvoihinsa kuuluvan moninaisuuden[i] ja ilmoittaa olevansa sitoutunut noudattamaan turvallisemman tilan periaatteita[ii]. On selvää, että yliopiston on tarjottava avoin, turvallinen ja kannustava opiskeluympäristö kaikille opiskelijoille heidän sukupuolestaan riippumatta. Seksistiselle vihapuheelle on oltava täysi nollatoleranssi. Vain siten yliopiston pahasti vääristynyttä sukupuolijakaumaa voidaan alkaa korjaamaan. Tampereen yliopiston on tehtävä julkisesti selväksi, seisooko se arvojensa ja kaikille turvalliseen opiskeluympäristöön sitoutumisensa takana vai ei.
