Miesten tasa-arvo ry:n kolme kärkiteemaa 8.2.2017
Poikien huonompi koulumenestys ja nuorten miesten syrjäytyminen
Joka kahdeksas peruskoulun päättävistä pojista ei osaa lukea ja kirjoittaa kunnolla. Pisa-tutkimuksissa poikien ja tyttöjen väliset erot ovat OECD-maiden suurimmat, ja tilanne on poikien kannalta vain mennyt vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Korkeakoulutuksen saavat miehet ovat pahasti aliedustettuja. Nuorten miesten osuus syrjäytyneistä on sitä vastoin huomattava: viidennes 20-25-vuotiaista ei opiskele tai käy töissä.
Koulutuksen pitäisi edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta Suomessa se vähentää sitä. Poikien ja miesten potentiaali jää hyödyntämättä ja koulutukseen kohdistetut resurssit valuvat hukkaan. Tämä ei ole ongelmallista vain tasa-arvon kannalta, vaan myös valtava tappio kansantaloudellemme. Inhimillisistä tappioista puhumattakaan.
Koulutuksessa on huomioitava paljon nykyistä paremmin poikien ja miesten toiveet ja tarpeet. Samalla vaatimustasoa on nostettava nykyisestä ja oppilaiden tasa-arvoinen kohtelu varmistettava. Konkreettisia keinoja poikien koulumenestyksen parantamiseksi olisivat mm. säännöllisen välituntiliikunnan ja miesopettajien määrän lisääminen.
Miehiä koskevasta asevelvollisuudesta tasa-arvoiseen kansalaispalvelukseen
Vain miehiä koskeva asevelvollisuus on yksi tärkeimmistä tasa-arvo-ongelmista Suomessa. Perustuslaissa taattu yhdenvertaisuus lain edessä ei meillä toteudu. Nykyistä järjestelmää on puolusteltu perinteillä, mutta perinteet eivät oikeuta sukupuolisyrjintää.
Muissa Pohjoismaissa maanpuolustusta kehitetään eteenpäin tasa-arvoisesti. Norjassa on jo siirrytty tasa-arvoiseen asevelvollisuuteen ja Ruotsi seuraa pian perässä. Suomi voisi ottaa oppia naapurimaistaan. Tasa-arvoinen maanpuolustusjärjestelmä on uskottava, tehokas ja moderni. Silloin saadaan motivoituneimmat ja parhaat voimat oikeisiin tehtäviin ja koko kansa maanpuolustuksen käyttöön.
Miesjärjestöjen resurssit ja vaikutusmahdollisuudet
Miesjärjestöt toimivat vapaaehtoispohjalta pelkkien jäsenmaksujen turvin. Toisin kuin naisjärjestöjä, miesjärjestöjä ei tueta verovaroin. Resurssien rajallisuus rajoittaa miesjärjestöjen toimintaa ja aktiivisuutta sekä heikentää niiden vaikutusmahdollisuuksia. Tämä näkyy tasa-arvopolitiikan naisasiakeskeisyytenä. Miesten oikeudet ja ongelmat eivät saa ansaitsemaansa huomiota, kun kukaan ei ole niitä aktiivisesti nostamassa esiin. Miesjärjestöt on myös varsin pitkälti suljettu tasa-arvopolitiikan valmistelun ulkopuolelle. Tasa-arvotilaisuuksissa ja -elimissä miesjärjestöjen edustus on myös jäänyt olemattomaksi. Esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE:n) miesjaostossa naisjärjestöillä on vahvempi edustus kuin miesjärjestöillä.
Miesten tasa-arvo ry:n hallitus on päättänyt, että yhdistys palkitsee sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä erityisesti ansioituneen toimijan tai ansioituneet tahot vuosittain jaettavalla tasa-arvopalkinnolla. Vuoden 2016 tasa-arvopalkinnot Miesten tasa-arvo ry antaa miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa tutkineelle ja esiin nostaneelle Kati Federleylle sekä pitkän linjan linjan tasa-arvotutkijalle ja -kirjoittajalle Henry Laasaselle. Virallinen palkintoseremonia järjestetään tasa-arvon päivänä 19.3.2017 Helsingissä (tarkemmat tiedot tapahtumasta julkistetaan myöhemmin). Molemmat palkitut tulevat pitämään palkintotilaisuudessa esityksen. Tapahtumaan on vapaa pääsy.
Miesten tasa-arvo ry onnittelee palkittuja!
Palkintojen perustelut
Kati Federley on tehnyt arvokasta pioneerityötä nostamalla esiin miehiin parisuhteissa kohdistuvaa väkivaltaa. Hänen ansiokas hoitotieteen alan pro gradu – tutkielmansa: ”Miesten kokemuksia naisten tekemästä parisuhdeväkivallasta” (1) ja sen saama mediahuomio (2,3) nosti selkeällä ja selväsanaisella tavalla esille vuoden 2016 aikana naisten miehiin kohdistaman väkivallan kirjoa tämän päivän Suomessa. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta on ensisijaisen tärkeää, että erilaiset tiedon tuottamisen katvealueeseen jääneet aihealueet tulevat valaistuksi ja tätä kautta uudenlaisen huomioinnin kohteeksi. Federleyn aihealueen esillenostojen voidaan nähdä myös suoraan palvelevan yksittäisiä ihmisiä, joiden kokemuksien julkitulolle on nyt aiempaa parempi yhteiskunnallinen hyväksyntä.
Henry Laasanen on pitkään ollut näkyvin yksittäinen toimija Suomessa miesnäkökulmaisen tasa-arvojäsennyksen tuottajana. Hänen jo 15 vuoden ajan tuottamansa yleistajuiset tekstit ovat tarjonneet monille mahdollisuuden kiinnostua tasa-arvokysymyksistä tavalla, joka on kyseenalaistanut vakiintuneen näkemyksen tasa-arvosta vain naisasiana. Tuomalla esiin potentiaalisia miesten tasa-arvo-ongelmia (4) on Laasanen haastanut myös suomalaista tasa-arvopolitiikkaa. Suomalaisen miesasialiikkeen kehittymiselle Laasasen merkitystä on vaikea yliarvioida. Vuoden 2016 aikana Laasasen näkyvimmät ulostulot ovat tapahtuneet hänen artikkeleihinsa kokoelmateoksessa ”Epäneutraali sukupuolikirja” (5) liittyen. Osin tasa-arvoteemaan kytkeytyen, mutta myös omana aihealueenaan, Henry Laasanen on esittänyt sosiologista valta-analyysiä niin sanotuista ”heteroseksuaalisista pariutumismarkkinoista” kirjassaan ”Naisten seksuaalinen valta” (6). Kirjassa esiteltävillä ajatuksilla on ollut merkittävä vaikutus Suomessa aihealueesta käytävään keskusteluun.
Miesten tasa-arvo ry
Miesten tasa-arvo ry on poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa miesten tasa-arvo-ongelmiin keskittyen. Tämä tarkoittaa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän poistamista ja sitä, että miesten ongelmiin kiinnitetään yhtä suurta huomiota, kuin naisten ongelmiin. Tasa-arvolla tarkoitamme sitä, että ihmisillä on, sukupuolesta riippumatta, oltava yhtäläiset oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet kaikilla elämänalueilla.
________________________
Lähteet:
1 https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98740/GRADU-1458733112.pdf
2 http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/naisten-parisuhdevakivalta-ahdistaa-miehia
3 http://www.aviisi.fi/2016/06/gradu-graduni-muuttaa-edes-yhden-miehen-elamaa-tyo-kannatti/
4 http://publishing.yudu.com/Freedom/Aclt8/Laasasenlista/resources/index.htm?referrerUrl=http%3A%2F%2Fihmissuhteet.blogspot.fi%2F2008%2F05%2Flaasasen-lista.html
5 http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2016/10/Ep%C3%A4neutraali-sukupuolikirja-pdf.pdf
6 https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_seksuaalinen_valta
Hyvä Kaius Niemi,
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 17.11 ”Naisia johtopaikoille – ilman kiintiöitä” väititte lasikaton olevan tiukassa ja että ”vaikka naiset ovat keskimäärin koulutetumpia kuin miehet, yritysten ylin johto valitaan edelleen vain sopivimpien miesten joukosta”. Samana päivänä MTV uutisoi pääaiheenaan poikien merkittävästi tyttöjä huonommista arvosanoista, joiden professori Liisa Keltikangas-Järvinen arvioi liittyvän syvälle suomalaiseen koulujärjestelmään juurtuneeseen tyttöjä suosivaan asenneongelmaan. Lehtenne ei ole tähän mennessä huomioinut asiaa lainkaan, vaikka professorin mielestä kyseessä on ”Yhteiskunnan kannalta oikea ongelma”.
Keväällä päätoimittamanne lehti, Helsingin Sanomat, kertoi, että naisten lasikaton olemassaolo on tieteellisesti todistettu. Juttunne perustui nollatutkimukseen, jonka mukaan Ruotsissa naisia pitäisi olla yritysten johtoryhmissä enemmän varusmiesten psykologisissa testeissä nais- ja miesjohtajien hyvin menestyneiden veljien suhteen perusteella. Vaikka kyseessä oli tasa-arvosta kertova uutinen, tutkinta-aikana vain miehiä koskenutta asevelvollisuutta ei nähty tasa-arvo-ongelmana, vaikka se pakotti vertailemaan tutkittuja johtajia heidän veljiensä kautta, mikä ei ainakaan paranna tutkimuksen luotettavuutta.
HS ei ole koskaan tasa-arvon nimissä vaatinut naisten osuuden kasvattamista varusmiespalveluksessa, vaikka se on useasti tuonut julki huolensa naisten pienestä osuudesta johtavilla paikoilla. Lehtenne ei ole kyennyt löytämään luonnollisia syitä naisjohtajien pieneen määrään ja naisten lasikattoon, vaikka naisten reserviupseerikoulutuksen 20-vuotisjuhlissa haastatellut johtajanaiset kertoivat hyötyneensä armeijan johtajakoulutuksesta.
Lauantaina 19.11 vietettiin Kansainvälistä miestenpäivää. Helsingin Sanomien lukijoilta merkkipäivä saattoi mennä täysin ohitse, sillä lehtenne ei huomioinut miestenpäivää millään muotoa. Melkoinen ero siihen mediasirkukseen, joka luodaan joka vuosi Kansainvälisen naistenpäivän ympärille.
Sunnuntaina 20.11 lehtenne jatkoi lasikattoteemalla julkaisten jälleen artikkelin naisjohtajista ”Naisia ja johtajia” pelkkään sukupuoleen perustuen. Niin ikään Tampereesta oli tehty juttu ”Tästä tehdään nyt numero” siksi, että kaupunkia johtaa nainen. Puolitoista aukeamaa oli omistettu Minna Canthille ja Kaisa Korhoselle naisten alisteisen aseman teemalla jutussa ”Kaksi radikaalia”.
Yksi sukupuolittunut artikkeli oli tehty myös miehistä, mutta ei aivan yhtä positiivisessa hengessä. Jutussa ”Miehet, jotka rakentavat robottinaisia” kerrottiin, kuinka naistutkija Kathleen Richardsonin mielestä ne miehet, ”jotka haluavat täydellisen vallan kumppaniinsa” ovat ongelmia ja että ”seksi koneiden kanssa ruokkii ihmisten pahimpia viettejä, esineellistää naisia ja tukee käsitystä seksistä kauppatavarana”.
28.11. Lehtenne uutisoi fysiikan opiskelun vaikutuksesta yliopistopaikan saamiseen otsikolla ”Ainevalinnoilla on vaikutusta myös sukupuolten tasa-arvoon – Pitkällä lukiofysiikalla yhteys yliopistoon pääsyyn”. Vaikka kaikilla oppilailla on yhtäläiset mahdollisuudet valita omat oppiaineyhdistelmänsä, HS näkee tasa-arvo-ongelman siinä, että tytöt valitsevat matemaattisten aineiden opiskelun poikia harvemmin. Sitä, että jo nyt naiset ovat yliopistoissa yliedustettuna sukupuolena, ei ole katsottu aiheelliseksi kertoa.
Hyvä Kaius Niemi, sukupuolten tasa-arvo ei ole yhtä kuin feminismi. Suomessa medialla olisi työsarkaa esimerkiksi sukupuolten tutkimuksen vääristyneissä rakenteissa, nais- ja miesjärjestöjen julkisen rahoituksen täydellisessä epäsuhdassa tai vaikka terveydenhuollon kustannusten epätasa-arvoisessa jakautumisessa sukupuolten välillä. Tasa-arvokeskustelua pitäisi käydä siitä lähtökohdasta, että sukupuoliroolien syntyminen ei ole miesten syy, vaan seurausta historiallisesta ja kollektiivisesta tarkoituksenmukaisuudesta.
Helsingin Sanomien päätoimittajana te allekirjoititte alkuvuonna vetoomuksen ”Luotettavan median puolesta”. Vetoomus oli ja on kannatettava, mutta sen pitäisi myös näkyä lehtenne uutissisällössä. Nyt toimituksessanne valitun linjan runnominen ja näin valikoituneen sisällön julkaiseminen tai julkaisematta jättäminen ei juuri eroa vetoomuksen allekirjoittamiseen kirvoittaneiden julkaisujen toiminnasta.
