Iltalehden uutisten (IL 18.5.) [1] mukaan Helsingin uimastadionilla ryhmä murrosikäisiä poikia koki häiritseväksi sen, että miesten suihkutiloja siivoamassa oli heidän käyntinsä aikana nuori nainen. Pojat olivat kieltäytyneet riisuutumasta itseään ja peseytymästä naissiivoojan edessä. Jutussa haastatellun Helsingin liikuntaviraston ja uimastadionin liikuntamestarin Sari Tammisen mukaan uimastadionille on palkattu vain naisia siivoojiksi, sillä Tammisen mielestä naissiivoojat voivat siivota sekä naisten, että miesten suihku- ja pukeutumistiloja, mutta miessiivoojat eivät. Liikuntapaikkamestari Tammisen mukaan siivoajien palkkaamisessa on vallalla sama käytäntö kaikissa Suomen uimahalleissa.
Liikuntapaikkamestari Sari Tamminen on varmasti oikeassa siinä, että miessiivoojan ilmaantumisesta naisten pukeutumis- ja suihkutiloja siivoamaan nousisi meteli. Se ei kuitenkaan ole mikään peruste kohdella mies- ja naisasiakkaita eri tavoin. Kaikille asiakkaille, heidän sukupuolestaan riippumatta, on taattava yhtä lailla yksityisyytensä suoja. Vielä vähemmän perustelu oikeuttaa sukupuolisyrjinnän harjoittamisen siivoajien rekrytoinnissa. Tasa-arvolaki kieltää sukupuolisyrjinnän työhönotossa,[2] joten Helsingin kaupungin liikuntavirasto ei voi päättää palkkaavansa vain naisia uimastadionin siivoojiksi.
Miesten tasa-arvo ry vaatii Helsingin kaupungilta ja kaupungin liikuntavirastolta perusteellista selvitystä uimastadionin ja muiden liikuntapaikkojen siivoojien rekrytointiprosessin tasa-arvoisuudesta. Kohteleeko Helsingin kaupunki työnhakijoita tasa-arvoisesti, vai syrjiikö se mieshakijoita sukupuolen perusteella? Lain vastaiseen sukupuolisyrjintään on puututtava välittömästi ja jämäkästi.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että uimahallien, maauimaloiden, kuntosalien ja muiden vastaavien paikkojen siivoojina voivat toimia niin miehet kuin naisetkin. Olennaista on, että pukeutumis- ja peseytymistilojen siivoaminen suoritetaan siten, että siitä koituu mahdollisimman vähän häiriötä ja vaivaa asiakkaille. Iltalehden raportoima tapaus on yksi valitettava esimerkki siitä, miten naiskeskeistä suomalaisen julkisen sektorin toiminta, ja etenkin palvelutuotanto, edelleen on. Tällainen toiminta on myös omiaan pönkittämään perinteisiä sukupuolirooleja.
Miesten tasa-arvo ry hämmästelee sitä, etteivät ns. tasa-arvoviranomaiset ole reagoineet näkyvään syrjintäuutiseen lainkaan. Eikö esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun tehtävänä ole juuri valvoa tasa-arvolain noudattamista? Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan ns. miesjaoston, jonka on väitetty nostavan esille juuri miehiin ja poikiin liittyviä tasa-arvokysymyksiä, edustajat ovat niin ikään olleet hiirenhiljaa. Jälleen kerran, vain Miesten tasa-arvo ry puolustaa miesten ja poikien oikeutta tasa-arvoon Suomessa.
__________________________________________________ [1] http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016051721582757_uu.shtml [2] http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141329
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) ja hänen erityisavustajansa Petteri Leino ovat tuoneet esille näkemyksensä, jonka mukaan Suomessa ei pitäisi uudistaa asevelvollisuusjärjestelmäänsä Norjan mallin mukaan tasa-arvoiseksi, koska sellaiseen ei heidän mielestään olisi sotilaallista tarvetta tai taloudellista mahdollisuutta[1]. Se, että nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on kiistatta miehiä sukupuolen perusteella syrjivä, ei tunnu heitä haittaavan.
Naapurimaassamme Norjassa asevelvollisuus koskee nykyisin siis sekä miehiä, että naisia. Asepalveluksen suosio on ollut huomattava, ja palveluspaikoista käydään kilpailua. Norjan armeija saa palvelukseensa parhaimmat ja motivoituneimmat sukupuolesta riippumatta.[2] Eikö myös Suomen armeijan kannalta olisi tavoiteltava tilanne, että palvelukseen voitaisiin valita parhaimmat mahdolliset ihmiset, sukupuolesta riippumatta? Maanpuolustustahto on Suomessa korkealla, joten hyvistä tulijoista tuskin olisi pulaa, etenkään, jos palveluksen suorittamisesta voisi vielä hyötyä ammatillisesti tai opiskeluissa. Tai kenties jopa verotuksellisesti?
Sitä paitsi, asevelvollisuuden voi Suomessa myös suorittaa siviilipalveluksena. Kun meillä kerran hyväksytään se, että nuoret miehet voidaan vankeusrangaistuksen uhalla ottaa monenlaisiin tehtäviin ”ilmaiseksi” työvoimaksi, miksi niin ei voitaisi tehdä myös nuorten naisten kohdalla? Ministeri Niinistön tai erityisavustaja Leinon selitykset eivät ainakaan anna mitään vastausta tähän. Luulisi heidän tietävän, että juuri meillä Suomessa on positiivista kokemusta naisten panoksen merkittävyydestä myös sotatilanteessa.
Puolustusministeri Niinistö ja erityisavustaja Leino erehtyvät kuvitellessaan, että kyse olisi nyt vain puolustusvoimien välittömistä tarpeista tai valtion taloudellisista resursseista. Kyse on ensisijaisesti arvoista. Yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Jos näillä yhteisesti päätetyillä perusarvoilla ei ole mitään väliä, mitä tässä lopulta edes puolustetaan?
Perustuslaissa säädetään, että Suomessa ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan esim. sukupuolen perusteella. Vain miehiä koskeva asevelvollisuus on räikeässä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tästä, perustuslain kuudennessa pykälässä säädetystä yhdenvertaisuudesta lain edessä, voidaan poiketa vain hyväksyttävästä syystä[3]. Vain miehiä koskeva asevelvollisuus muodostaa poikkeuksen, mutta mitään hyväksyttävää syytä sille ei ole koskaan kyetty esittämään. Onko mitään hyväksyttävää syytä olemassakaan?
Hyväksyttäväksi syyksi ei kelpaa se, että tasa-arvolle ei olisi jonkun, edes ministerin tai kenraalin, mielestä ”tarvetta” tai se, että sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttaminen maksaisi rahaa. Kysymys on nyt perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien toteuttamisesta. Perustuslain noudattaminen ei ole viranomaisille mikään mielipidekysymys. Jos perusoikeuksien toteuttaminen maksaa rahaa, se raha on järjestettävä. Tasa-arvolle ei voi asettaa hintalappua silloinkaan, kun sen edistäminen edellyttää miesten oikeuksien ja aseman parantamista. Sitä paitsi väite siitä, että Norjan malli olisi, Suomen tarpeisiin ja olosuhteisiin luonnollisesti sopivasti sopeutettuna, nykyjärjestelmää huonompi vaihtoehto uskottavan maanpuolustuksen järjestämiseksi, on vain väite. Se ei perustu tutkittuun tietoon.
Tasa-arvolaissa viranomaisille asetetaan lisäksi velvoite edistää sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista. Viranomaisten on erityisesti muutettava niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista[4]. Tämä velvoite koskee myös Puolustusministeri Niinistöä ja erityisavustaja Leinoa. Halusivat he sitä itse tai eivät.
Miesten tasa-arvo ry vaatii Suomen hallitusta ja puolustusministeri Jussi Niinistöä tarttumaan välittömästi toimeen nykyisen, miehiä sukupuolen perusteella syrjivän asevelvollisuuden korvaamiseksi maanpuolustusjärjestelmällä, joka on sopusoinnussa perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien kanssa. Miesten tasa-arvo ry suosittelee hallitukselle ja ministeri Niinistölle perusteellista ja ennakkoluulotonta perehtymistä Norjan tasa-arvoisempiin maanpuolustusratkaisuihin. Tasa-arvoisesti toteutettu maanpuolustus on tehokasta ja uskottavaa maanpuolustusta. Suomi ei saa jäädä muiden Pohjoismaiden tasa-arvokehityksestä jälkeen.
______________________________
[1] http://www.hs.fi/politiikka/a1455772639938, http://yle.fi/uutiset/puolustusministerin_avustaja_twitter-myrskyssa/8682759
[2] http://svenska.yle.fi/artikel/2016/02/17/i-den-norska-rekrytskolan-testas-kvinnor-lika-hart, http://yle.fi/uutiset/norjan_naisillekin_tuli_asevelvollisuus__mutta_kaikki_halukkaat_eivat_mahdu_armeijaan/8679640
Sosiologi Elina Haavio-Mannila esitti jo 1960-luvulla tutkimuksessaan ”Suomalainen nainen ja mies” hypoteesin: ”Eräät tiedot … osoittavat, että naisten pienemmät tulot liittyvät siihen, että he tekevät päivittäin vähemmän työtä kuin miehet.” Kaikki suomalaiset palkkaerotutkijat ovat jättäneet tämän tärkeän tieteellisen hypoteesin huomiotta. Kuitenkin samaan päätelmään ovat yhtyneet 2000-luvulla mm. EU-komissio, YK ja ILO.
Vihdoin puoli vuosisataa myöhemmin työaika- ja palkkatutkija Pauli Sumanen on julkaissut Horizon Research Publishing Corporationin julkaisemassa tiedelehdessä ”Sociology and Antropology” vol 3 no 10 tutkimuksen ”The quantitative productivity of full time working male and female employees in Finland”. Siinä hän osoittaa, että kokoaikatyötä tekevien palkansaajamiesten kvantitatiivinen tuottavuus (tehdyt vuosityötunnit) on normaalissa taloustilanteessa 17 – 20 % korkeampi kuin naisten. Palkassa tämän vaikutus on noin 23 %, kun ylityölisät huomioidaan. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että virallisissa palkkaerolaskelmissa ei huomioida tästä tehtyjen työtuntien erosta kuin noin yksi prosenttiyksikkö. Kun Suomi ilmoittaa EU:lle, että ”palkkaero” on noin 17 %, niin ottamalla huomioon kvantitatiivinen tuottavuus niin kuin EU-parlamentti sitä suosittelee päätöslauselmassaan ”Suositukset miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta” 2008/2012(INI) kohdassa G, todellinen miesten ja naisten palkkaero kutistuu nollaan, kuten Elina Haavio-Mannila epäili.
Suomen virallinen STM:n julkaisema sukupuolten välinen palkkaerolaskelma saadaan joko Palkkarakennetilaston tai Ansiotasoindeksitilaston aineistosta, ja tulos on, että kokoaikatyötä tekevien palkansaajanaisten tulot ovat noin 83 % miesten tuloista. Tämä tilastotulos ei kuitenkaan tarkoita sukupuolisyrjintää, sillä Tilastokeskuksen mukaan siinä ei oteta huomioon tehtyjä työtunteja, vain tuntiperustaisesti maksetut ylityökorvaukset on poistettu. STM:n tasa-arvoyksikkö, YLE, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) ja useat naispoliitikot väittävät, että ikivanhassa myytissä ”naisen euro on 80 senttiä” otetaan tehdyt työtunnit huomioon. Näin asia ei ole.
Nyt kun on tehty vertaisarvioitu tieteellinen tutkimus kvantitatiivisesta tuottavuudesta, sekä slogan ”naisen euro on 80 senttiä” että väite ”siinä on otettu huomioon tehdyt vuosityötunnit” kadotkoot tasa-arvon vastaisina palkkaerokeskustelusta ja siirryttäköön faktapohjaiseen keskusteluun! Kymmenet tutkijat ovat vuosikymmeniä uhranneet kymmeniä miljoonia veroeuroja turhiin tutkimuksiin vaikka virheellisesti oletettuun palkkaero-ongelmaan on valmis tutkimushypoteesi ollut olemassa jo vuosikymmeniä.
Miesten ja naisten välillä ei ole Suomessa palkkaeroa, ei ainakaan miesten hyväksi.
Asiasta kirjoittivat ensimmäisenä Lännen Median lehdet.
Hyvinkäällä 12.2.2016
Pauli Sumanen,
Työaika- ja palkkatutkija, eläkkeellä
Tutkimuksen osoite: (julkaisijalle on maksettu ”Open access fee”, joten se on kaikkien luettavissa)
Tämä tutkimus tehtiin omilla eläkerahoilla, yhteiskunnan euroja ei käytetty senttiäkään!
