top of page
nimetön nimi
13. jouluk. 20153 min käytetty lukemiseen

Opetushallituksen tasa-arvoskandaali


Suomalaisen koulutuksen suurin tasa-arvo-ongelma on poikien alisuorittaminen. Poikien ja tyttöjen välinen ero on oppimistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulumenestyksessä suuri, ja ero poikien tappioksi on vain viime vuosina kasvanut kasvamistaan. Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa kunnolla edes lukea ja joka viides heistä ei kykene kirjoittamaan kunnon työhakemusta[1]. Tämä ei ole vain tasa-arvo-ongelma, vaan myös uhka Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle, hyvinvointivaltion kestokyvylle ja maan tulevaisuudelle. Niinpä tämän ongelman korjaamisen pitäisi olla suomalaisen koulutus- ja tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetti.

Opetushallitus on juuri julkaissut ”Tasa-arvotyö on taitolaji” – oppaan koulujen tasa-arvotyön tueksi[2]. Opas on todella ala-arvoinen ja asenteellinen esitys, joka on täynnä virheitä ja valheita. Oppaan on laatinut työryhmä, jossa on virkamiesedustajia Opetushallituksesta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä ja tasa-arvovaltuutetun toimistosta[3]. Vaikka poikien ongelmat koulutuksessa ovat valtavasti suurempia, on Opetushallituksen tasa-arvo-opas täysin tyttökeskeinen.

Oppaan lukuisista virheistä ylivoimaisesti pahin löytyy oppaan sivulta 20, jossa todetaan: ”On todettu, että pojat saavat usein parempia arvosanoja kuin heidän osaamisensa edellyttäisi, ja tyttöjä arvioidaan vastaavasti ankarammin”[4]. Todellisuudessa lukuisat tutkimukset sekä Suomessa, että ulkomailla ovat osoittaneet, että nimenomaan poikia syrjitään koulujen arvostelussa [5]. Vaikka yksi tutkimus kertoisikin päinvastaista, niin se ei ole mikään syy sivuuttaa kaikkia niitä tutkimuksia, joiden viesti on aivan toinen. Kaiken huipuksi Opetushallituksen omassa selvityksessä vuodelta 2012 todetaan matematiikan arvostelusta näin: ”Samalla osaamisella tytöt ovat keskimäärin saaneet puolisen arvosanayksikköä paremmat numerot todistukseen”[6]. Eivätkö oppaan laatimiseen osallistuneet ”asiantuntijat” ole tietoisia näistä tutkimuksista, vai eivätkö he välitä niistä? Vaikea sanoa, kumpi on pahempi vaihtoehto. Lopputulos on joka tapauksessa häpeällinen osoitus siitä, ettei sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen kiinnosta suomalaisia viranomaisia lainkaan varsinkaan silloin kun sen saavuttamiseksi pitäisi parantaa poikien ja miesten asemaa. On selvää, että oppaan tekijät ovat halunneet valehtelemalla piilotella koulutuksen todellisia tasa-arvo-ongelmia, jotta niihin ei puututtaisi, vaan poikien syrjintä saisi jatkua entiseen malliin

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Erno pitää työryhmän toimintaa skandaalina: ”Mikä on oppaan laatineiden virkamiesten ammattitaito, asiaosaamisen taso ja kyky käsitellä tasa-arvon kannalta keskeisiä kysymyksiä asiallisesti ja puolueettomasti?” Puheenjohtaja Erno jatkaa: ”On selvää, että oppaan laatimisesta vastuussa olevilla ei ole tasa-arvoasioissa tämän jälkeen uskottavuutta. He ovat tietoisesti antaneet väärän todistuksen koulutuksen tasa-arvo-ongelmien todellisesta tilasta ja pyrkineet piilottelemaan poikiin kohdistuvaa syrjintää jättämällä oppaassaan huomiotta siitä todistavan tutkimusaineiston.” Puheenjohtaja Erno lyö pallon Opetushallituksen kenttäpuoliskolle: ”Onko työryhmän toiminta Opetushallituksen mielestä ollut virkamiesetiikan ja hyvän hallintotavan mukaista?”

Oppaan laatijoiden asenteellisuus tulee selvästi esille siinä, miten poikien ja tyttöjen koulutuksessa kohtaamiin ongelmiin suhtaudutaan. Poikien merkittävistä ongelmista syytetään vain poikia itseään, tai kouluvastaista ”poikakulttuuria”. Poikia jopa kutsutaan koulutuksen ”vapaamatkustajiksi”. Oppimateriaaleissa, opetusmetodeissa tai koulujärjestelmän rakenteessa tai toimintatavoissa ei löydetä tässä suhteessa juuri mitään korjattavaa. Tyttöjen marginaalisista ongelmista, joiden nähdään ilmentyvän lähinnä matematiikan opiskelussa (vaikka tytöt saavat siinäkin aineessa parempia arvosanoja) syytetään puolestaan täysin opettajien asenneongelmia, oppimateriaalin sukupuolittuneisuutta tai tehtävien mielenkiinnottomuutta. Tytöissä tai ”tyttökulttuurissa” ei ole mitään vikaa. Tyttöjen tilanteen kohentamiseksi vaaditaan konkreettisia muutoksia kouluun ja tyttöjen innostamista ja kannustamista. Poikien ongelmien edessä nostetaan vain kädet pystyyn[7]. Paljon tämän asenteellisemmaksi viranomaisten toiminta ei voi enää mennä. Näyttää sille, että tyttöjen kohdalla voidaan tehdä, ja vaaditaan tehtävän, vaikka mitä, mutta poikien kohdalla mitään ei olla valmiita muuttamaan tai uudistamaan.

”Poikien kutsuminen ”vapaamatkustajiksi” on loukkaavaa, leimaavaa ja syyllistävää. Täysin ala-arvoista lainusmerkeissäkin esitettynä. Tämä ei ole viranomaisviestinnässä missään tapauksessa hyväksyttävää”, toteaa Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Juuso Erno. ”Näinkö poikia on tarkoitus innostaa ja kannustaa koulunkäynnin pariin?”, hän jatkaa. ”Suhtautuminen poikien ja tyttöjen ongelmiin on kuin eri planeetalta. Tyttöjen kohdalla syytä haetaan koulusta, metodeista, materiaaleista ja opettajista, mutta poikien kohdalla vain heistä itsestään. Vastuu koulutuksen onnistumisesta ja tasa-arvoisuudesta on kuitenkin aina aikuisten. Lapset ovat koulussa vasta vastuunkantoa opettelemassa. Oppaan viesti on selvä: Tyttöjen jo ennestään hyvien tulosten parantamiseksi esitetään useita suuria muutoksia, mutta poikien, joiden ongelmat ovat merkittäviä, eteen ei olla valmiita uudistamaan mitään. ”, Puheenjohtaja Erno tiivistää oppaan asenneongelmat.

Miesten tasa-arvo ry vaatii Opetushallitusta julkisesti korjaamaan oppaansa sisältämät valheet ja virheet välittömästi. Miesten tasa-arvo ry vaatii Opetushallitukselta julkista selvitystä siitä, kuinka on mahdollista, että Opetushallitus julkaisee näin asenteellisen ja valheellisen oppaan. Eikö virkamiehiltä vaadita enää tasapuolisuutta ja rehellisyyttä? Mitä konkreettista Opetushallitus tekee poikien oppimistulosten, koulumenestyksen ja koulutukseen osallistumisen vahvistamiseksi?

___________________________________________________________

nimetön nimi
13. jouluk. 20154 min käytetty lukemiseen

Opetushallituksen on kannettava vastuu valehtelustaan ja seksismistään


Opetushallitus on juuri julkaissut ”Tasa-arvotyö on taitolaji” – oppaan koulujen tasa-arvotyön tueksi[1]. Opas on todella ala-arvoinen esitys. Se on täynnä virheitä ja valheita. Sen tekijät eivät ole koulutuksen tasa-arvokysymysten asiantuntijoita; he ovat asenteellisia. Koko oppaan kantavana ajatuksena on valtiofeministisen, miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmia vähättelevän ideologian – ei sukupuolten välisen tasa-arvon – edistäminen. Opetushallituksen opas on puhdas ideologista propagandaa levittävä pamfletti. Tällaisiin tekeleisiin ei tasa-arvotyön niukkoja resursseja pidä tuhlata.

Opetushallitus väittää oppaassaan seuraavasti: ”Sekä naiset ja tytöt että pojat ja miehet kohtaavat epätasa-arvoa, naiset kuitenkin miehiä useammin”[2]. Väite on täysin tuulesta temmattu, eikä sen tueksi löydy ainuttakaan tutkimuksellista lähdettä. Todellisuudessa tilanne on, ihan objektiivisesti arvioituna, täysin päinvastainen, kuin mitä Opetushallitus oppaassaan väittää. Opetushallituksen näkemys on ilmeisesti se, että kouluissa pitäisi opettaa feministisiä satuja, eikä keskittyä faktoihin. Tosiasiahan on, että miehet ovat käytännössä kaikilla hyvinvointimittareilla mitaten naisia huonomassa asemassa. Vain miehiin kohdistuu Suomessa lainsäädännöllistä sukupuolisyrjintää (asevelvollisuus-, rikos- ja tasa-arvolaki). Nimenomaan miesten tasa-arvo-ongelmat loistavat poissaolollaan viranomaisten laatimista tasa-arvo-ohjelmista[3]. Jos koulutuksen kehittämisestä vastaava viranomainen ei tunne tasa-arvoasioista edes näitä perusteita, mitä mahdollisuuksia sillä on suoriutua tehtävästään ja tasa-arvon edistämisvelvoitteestaan kunnialla?

Koulutuksen tasa-arvo-ongelmien suhteen tilanne on valitettavasti sama. Koulutuksen suurin tasa-arvo-ongelma on poikien alisuorittaminen, mutta Opetushallituksen tasa-arvo-opas on täysin tyttökeskeinen. Merkillepantavaa on, että se koulutuksellinen ja ammatillinen segregaatio, josta oppaassa ollaan toimeksiannosta lähtien niin kovin huolissaan, on suurelta seurausta tästä tilanteesta: pojille jäävät vain ne paikat, jotka eivät tytöille kelpaa. Poikien ja tyttöjen välinen ero on oppimistuloksissa, koulutukseen osallistumisessa ja koulumenestyksessä suuri, ja ero poikien tappioksi on viime vuosina vain kasvanut kasvamistaan. Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa kunnolla edes lukea ja joka viides heistä ei kykene kirjoittamaan kunnon työhakemusta. Miehet ovat myös aliedustettuja korkeakoulutuksessa. Suomalainen koulutusjärjestelmä on rakenteeltaan, metodeiltaan ja arvostelultaan yksiselitteisesti poikia sukupuolen perusteella syrjivä[4]. Koulutus ei edistä sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan vähentää sitä. Nämä eivät ole ainoastaan tasa-arvo-ongelmia, vaan myös uhkia Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle, hyvinvointivaltiolle ja tulevaisuudelle. Niinpä näiden ongelmien korjaamisen pitäisi olla suomalaisen tasa-arvopolitiikan ja Opetushallituksen ykkösprioriteetti. Opetushallituksen opas osoittaa, että näin ei ole. Koulutuksen tasa-arvo-ongelmien todellista tilaa ei suostuta tunnustamaan, eikä oppaasta löydy konkreettisia esityksiä niiden ratkaisemiseksi.

Opetushallituksen oppaassa valehdellaan myös seuraavasti: ” On todettu, että pojat saavat usein parempia arvosanoja kuin heidän osaamisensa edellyttäisi, ja tyttöjä arvioidaan vastaavasti ankarammin”[5]. Todellisuudessa lukuisat tutkimukset niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat osoittaneet, että nimenomaan poikia syrjitään koulujen arvostelussa [6]. Vaikka yksi tutkimus kertoisikin päinvastaista, niin se ei ole mikään syy sivuuttaa kaikkia niitä tutkimuksia, joiden viesti on aivan toinen. Kaiken huipuksi Opetushallituksen omassa selvityksessä vuodelta 2012 todetaan matematiikan arvostelusta näin: ”Samalla osaamisella tytöt ovat keskimäärin saaneet puolisen arvosanayksikköä paremmat numerot todistukseen”[7]. Eivätkö oppaan laatimiseen osallistuneet ”asiantuntijat” ole tietoisia näistä tutkimuksista, vai eivätkö he välitä niistä? Vaikea sanoa, kumpi on pahempi vaihtoehto. Lopputulos on joka tapauksessa häpeällinen osoitus siitä, ettei sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen kiinnosta suomalaisia viranomaisia lainkaan varsinkaan silloin kun sen saavuttamiseksi pitäisi parantaa poikien ja miesten asemaa. On selvää, että oppaan tekijät ovat halunneet valehtelemalla piilotella koulutuksen todellisia tasa-arvo-ongelmia, jotta niihin ei puututtaisi, vaan poikien syrjintä saisi jatkua entiseen malliin. Tämä on skandaali.

Tyypilliseen suomalaisviranomaisten malliin oppaassa vastuu poikien ongelmista sysätään alaikäisten poikien niskoille[8]. Kaikki on vain ”poikakulttuurin” syytä, mitään muuta syytä ei osata osoittaa. Saati, että esitettäisiin mitään ratkaisuja. Tämä, jos mikä, on vastuun pakoilua ja raukkamaista. Mielenkiintoisesti oppaassa haetaan sitä vastoin syytä tyttöjen itseluottamuksen puuttumiseen matematiikassa opettajista, opetusmateriaalista jne., eli kaikesta muusta paitsi tytöistä itsestään[9]. Tytöille vaaditaan sopivia, kiinnostavia tehtäviä, kannustusta jne. Kumma juttu, ettei sama onnistu poikien kohdalla. Paljon asenteellisemmaksi viranomaisten toiminta ei voi enää mennä. Näyttää sille, että tyttöjen kohdalla voidaan tehdä, ja vaaditaan tehtävän, vaikka mitä, mutta poikien kohdalla vain nostetaan kädet pystyyn. Vaikka juuri poikien ongelmat ovat suuria, mitään ei olla valmiita muuttamaan tai uudistamaan. Mitään ei olla valmiita tekemään toisin tai paremmin.

Tapa, jolla pojat leimataan koulutuksen ”vapaamatkustajiksi” on seksistisessä miesvihamielisyydessään suorastaan kuvottava, ja täysin edesvastuuton aikuisilta, vieläpä koulutuksen tasa-arvoisuudesta vastuussa olevilta, ihmisiltä[10]. Terminologia on valtiollisten viranomaisten selvitykseen täysin sopimaton leimaavuutensa ja alatyylisyytensä vuoksi. Voi toki olla, että kouluissa vaaditaan pojilta nykyisin liian vähän, mutta siitä on turha syyllistää ja leimata poikia, sillä vastuu koulutuksen tasa-arvoisuudesta ja tuloksellisuudesta on aina viime kädessä aikuisten. Ainakaan tällaisella asenteella ei poikien ongelmia ratkota, eikä heidän opiskelumotivaatiotaan ja kiinnostustaan koulunkäyntiä kohtaan kohoteta. Oppaan tekijät ovat jatkossa osaltaan vastuussa poikien syrjäytymisestä, koulutuksen kasvavasta epätasa-arvoisuudesta ja miesten aliedustuksesta korkeakoulutuksessa. Tällaista opasta noudattamalla ongelmat vain pahenevat.

Oppaan on laatinut työryhmä, jossa on virkamiesedustajia Opetushallituksesta, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä ja tasa-arvovaltuutetun toimistosta[11]. Ei voi kuin ihmetellä näiden virkamies, joiden työnä koulutuksen tasa-arvoisuuden edistäminen on, tietämättömyyttä, osaamattomuutta ja asenteellisuutta. Millainen virkamies valehtelee ja piilottelee tutkimustuloksia työssään? Mitä tämä tapaus kertoo näiden virkamiesten ja heidän edustamiensa instanssien ammattietiikasta, moraalista tai kyvystä hoitaa tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ammattimaisesti, uskottavasti ja puolueettomasti? Niin kauan kuin näiden henkilöiden annetaan jatkaa poikien oikeuksien vastaista työtään, koulutuksen tasa-arvo ei etene mihinkään.

Yllätyksettömästi oppaassa vähätellään myös poikiin kohdistuvaa häirintää[12]. Todellisuudessa poikiin kohdistuu häirintää lähes yhtä usein kuin tyttöihin[13]. Muusta koulukiusaamisesta oppaassa ei sitten ole mainintaa. Ilmeisesti vain häirintä on ongelma, johon Opetushallituksen mielestä pitäisi puuttua. Kiusaaminen ja kouluväkivalta eivät sitä ole. Tämäkin linjaus on tosiasiassa poikia syrjivä.

Miesten tasa-arvo ry vaatii Opetushallitusta julkisesti korjaamaan oppaansa sisältämät valheet ja virheet välittömästi. Miesten tasa-arvo ry vaatii Opetushallitukselta julkista selvitystä siitä, kuinka on mahdollista, että Opetushallitus julkaisee näin asenteellisen ja valheellisen oppaan. Kuinka on mahdollista, että tasa-arvoasioissa käyttävät asiantuntijavaltaa henkilöt, jotka ovat näin asenteellisia ja ammattitaidottomia? Eikö virkamiehiltä vaadita enää tasapuolisuutta ja rehellisyyttä? Kuinka kauan Opetushallitus aikoo jatkaa poikiin koulutuksessa kohdistuvan syrjinnän vähättelyä? Mitä konkreettista Opetushallitus tekee poikien oppimistulosten, koulumenestyksen ja koulutukseen osallistumisen vahvistamiseksi? Mihin konkreettisiin toimiin Opetushallitus on ryhtynyt miesopettajien määrän lisäämiseksi tai miesten aliedustuksen korjaamiseksi korkeakoulutuksessa?

Miesten tasa-arvo ry on tarvittaessa valmis tarjoamaan faktaperusteista asiantuntija-apuaan, jotta koulutuksen tasa-arvo-ongelmiin voitaisiin vihdoin puuttua tosissaan. Miesten tasa-arvo ry ehdottaa uuden, uskottavasti koulutusalan ammattilaisista koostuvan työryhmän perustamista ja uuden tasa-arvo-ohjeen laatimista kouluille. Poikia ja miehiä koskevien koulutuksen tasa-arvo-ongelmien olemassaolo on tunnustettava, ja niiden korjaamisesta on tehtävä ykkösprioriteetti tasa-arvo- ja koulutuspolitiikassa. Opetuksesta vastuussa olevien viranomaisten on kannettava vastuunsa siitä, että koulutus edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ideologisiin uskomuksiin perustuvat ohjeet ja määräykset on korvattava tutkittuun tietoon ja tasa-arvoa kunnioittavaan ajatteluun perustuvilla linjauksilla.

_______________________________________________

nimetön nimi
1. jouluk. 20156 min käytetty lukemiseen

Vastaus Miesten tasa-arvo ry:tä kohtaan esitettyyn kritiikkiin

Kun moderniin miesasialiikkeeseen kriittisesti suhtautuville on vähitellen käynyt selväksi, etteivät he voi omaa tasa-arvo-uskottavuuttaan vaarantamatta hyökätä Miesten tasa-arvo ry:n miesasiaosaamista ja tasa-arvo-ohjelmaa vastaan, he ovat ryhtyneet kritisoimaan Miesten tasa-arvo ry:tä liiallisesta kriittisyydestä, vastakkainasettelujen luomisesta, rakentavan asenteen puuttumisesta ja suhtautumisesta tasa-arvoon jonkinlaisena nollasummapelinä. Toisin sanoen, kun itse viestiä ei ole enää kovin julkisesti kehdattu arvostella, on kritisoitu tyyliä jolla tuo viesti esitetään. Suorastaan hellyttävästi jotkut miesasialiikkeen arvostelijoista ovat jopa esittäneet huolestuneensa siitä, kuinka Miesten tasa-arvo ry:n tyyli viedä viestiään eteenpäin kääntyisi itse miesasian edistämistä vastaan.

Huoli on turha ja esitetyt syytökset täysin perusteettomia, mikä on helposti osoitettavissa kolmen konkreettisen esimerkin avulla:

Tasa-arvolain muuttaminen tasa-arvoiseksi

Miesten tasa-arvo ry on, yhdessä useiden muiden miesjärjestöjen kanssa, vaatinut jo pitkään sitä, että tasa-arvolaki, joka nykyisellään on, etenkin tarkoituspykälänsä osalta, miehiä sukupuolen perusteella syrjivä, muutettaisiin tasa-arvoiseksi ja molempien sukupuolten välistä tasa-arvoa edistäväksi. Vaatimus lain uudistamisesta kilpistyi viime hallituskaudella siihen, että kaikki ns. tasa-arvoviranomaiset (Tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE, sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikkö ja tasa-arvovaltuutettu) ja naisjärjestöt ilmoittivat vastustavansa miehiä syrjivän tasa-arvolain muuttamista tasa-arvoiseksi. Näille toimijoille, jotka yleensä niin mielellään esiintyvät julkisuudessa tasa-arvon puolestapuhujina, sukupuolten tasa-arvoinen kohtelu näyttää olevan täysin yhdentekevää kun syrjityiksi tulevat miehet. Voi hyvällä syyllä kysyä, että kuinka sukupuolten välisestä tasa-arvosta on tarkoitus rakentaa kaikkia, myös miehiä, kiinnostava tavoite, kun suhtautuminen miesten oikeuksien edistämiseen on näin tyrmäävä ja ylimielinen. Ketkä tässä oikeastaan pelaavat nollasummapeliä; he, jotka haluavat tasa-arvolain tarkoituspykälän säilyvän nykyisessä, naiskeskeisessä muodossaan, vai me, jotka haluamme tasa-arvon tarkoituksena olevan molempien sukupuolten aseman parantamisen Suomessa?

Miesten tasa-arvo ry vaatii edelleen tasa-arvolain muuttamista tasa-arvoiseksi. Me emme ole valmiita tinkimään periaatteistamme, emmekä me tule antamaan syrjinnän puolustajien muutosvastarinnan edessä periksi. Tasa-arvon suhteen ei ole mahdollista tehdä sellaista kompromissia, jossa ilmiselvää syrjintää jossain asiassa, saati sitten lainsäädännössä, katsotaan sormien lävitse. Koska me emme taivu, me esitämme kritiikkiä syrjintää puolustaneita tahoja vastaan. Tähän meillä on täysi oikeus, jopa velvollisuus, toimiessamme miesasiaa edistävänä kansalaisjärjestönä avoimessa, demokraattisessa länsimaassa. Jos joku ei tätä kritiikkiä kestä, hänen syytä jättää tasa-arvoasiat muiden huoleksi.

Esittämästämme kritiikistä huolimatta olemme toki valmiita rakentavaan yhteistyöhön tasa-arvolain muuttamiseksi. Me emme sulje tästä yhteistyöstä pois edes niitä tahoja, jotka ovat syrjivää lakia puolustaneet, sillä onhan heille annettava mahdollisuus tulla järkiinsä ja muuttaa mieltään. Vaikka emme tingi periaatteistamme, olemme toki rationaalisena järjestönä valmiita toimimaan pragmaattisesti saavuttaaksemme tavoitteemme.

Väkivallan sukupuolittaminen ja väkivallan miesuhrit

Kahdeksalta eduskuntapuolueen puheenjohtajalta saatiin juuri vetoomus, jossa todetaan seuraavasti: ”On tärkeää, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimata tai syyllistetä siitä, että vakavia, vastenmielisiä ja täysin tuomittavia rikoksia ovat tehneet jotkut yksilöt. Vastakkainasettelua väestöryhmien välillä ei pidä lietsoa. Myös sosiaalisessa mediassa käytävässä keskustelussa on pyrittävä ihmisiä ja oikeaa tietoa kunnioittavaan keskusteluun.” Puoluejohtajat viittaavat tässä maahanmuuttajien syyllistämiseen ja leimaamiseen yksittäisten maahanmuuttajarikollisten tekojen perusteella. Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy tällaista leimaamista tai syyllistämistä. Yhtä lailla saman kielteisen asenteen pitäisi kuitenkin koskea myös miesten kollektiivista syyllistämistä ja leimaamista. Eihän miesvihamielinen seksismi eroa muukalaisvihamielisestä rasismista muuta kuin irrationaalisen vihan kohteen osalta. Jostain kumman syystä miesvastainen seksismi on meillä Suomessa, vielä vuonna 2015, yhä salonkikelpoista. Samat ihmiset, jotka ovat niin kovin huolissaan maahanmuuttajiin kohdistuvista stereotypioista, ovat surutta valmiita käyttämään väkivallantekoja oman miesvihamielisen noitavainonsa edistämiseen. Kaksinaismoralismi rehottaa.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että miehin ja naisiin kohdistuu perheissä ja parisuhteissa aika lailla yhtä paljon väkivaltaa. Siitä huolimatta tasa-arvopolitiikan osana meillä kampanjoidaan edelleen vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Yksipuolinen kampanjointi on miehiä sukupuolen perusteella syrjivää. Tarkoituksellisesti tai tahattomasti, yksipuolisen kampanjoinnin viesti on väistämättä se, että poikin ja miehiin kohdistuva väkivalta on vähemmän paha asia kuin naisiin kohdistuva väkivalta ja että poikien ja miesten henki ja terveys eivät ole samanarvoisia tai nauti samanlaista viranomaisten suojelusta kuin naisten henki ja terveys. Se johtaa siihen, että miesten kynnys hakea apua, kun he joutuvat väkivallan uhreiksi, pysyy paljon korkeampana kuin naisten. Väkivallan miesuhreille on myös vähemmän apua tarjolla. Viranomaiset eivät tunnista miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai suhtautuvat siihen vähätellen ja jopa naureskellen. Huolestuttavinta on se, että nuorison asenteet ovat jopa ymmärtäviä, kun puhutaan poikiin tai miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan nuoriso tuomitsee täysin. Asenteet tuskin korjaantuvat, palvelut paranevat tai tietämys lisääntyy niin kauan kuin nykyistä, yksipuolista, valheellista ja täydellisen mustavalkoista kampanjointia jatketaan. Räikein esimerkin sukupuolittuneesta suhtautumisesta väkivaltaan liittyy kulttuurisista syistä tehtäviin ympärileikkauksiin.: tyttöjen kohdalla tällainen sukupuolielinten silpominen tuomitaan kuten pitääkin, mutta poikien kohdalla sen sallitaan jatkuvan viranomaisten suojeluksessa.

Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy väkivaltaa ketään kohtaan. Tästä syystä me vaadimme muutosta tasa-arvopoliittiseen linjaan. Väkivallan miesuhreja ei saa enää sivuuttaa. Meidän on korvattava yksipuolinen, sukupuolitettu väkivallan vastainen kampanjointi sukupuolineutraalilla väkivallan vastaisella kampanjoinnilla. Miesten kollektiivisesta syyllistämisestä ja leimaamisesta on siirryttävä realistiseen, kaikkien ihmis- ja perusoikeuksia tasapuolisesti kunnioittavaan väkivallan vastustamiseen.

Naisasialiitto Unionin pääsihteeri Milla Pyykkönen on väittänyt, että: ”.. yhteiskunnassa on noussut naisvastaisia äänenpainoja, joissa vähätellään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Siitä ei saisi puhua, jos ei muista samalla muistuttaa myös miehiin kohdistuvasta väkivallasta.” Miesten tasa-arvo ry katsoo nimenomaan, että meillä täytyy puhua yhtä lailla sekä miehiin, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Tasa-arvoa ei voida edistää politiikalla, jossa väkivallan miesuhrit systemaattisesti sivuutetaan. Ylipäätään on sanan ”tasa-arvo” väärinkäyttöä kutsua tasa-arvopolitiikaksi politiikkaa, jolla ajetaan vain naisten asiaa ja jossa miesten ongelmat sivuutetaan. Miesten tasa-arvo ry ei vaadi, että meillä pitäisi puhua pelkästään väkivallan miesuhreista tai kampanjoida ainoastaan miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Yksipuolinen, vain yhteen sukupuoleen kohdistuvan väkivallan huomioiva väkivallan vastustaminen on toiseen sukupuoleen kohdistuvan väkivallan vähättelyä, mutta molempiin sukupuoliin kohdistuvan väkivallan huomioiva väkivallan vastainen kampanjointi ei ole ketään väkivallan uhriksi joutuvaa vähättelevää.

Miesten tasa-arvo ry katsoo, ettei pyrkimystä miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan tasa-arvoiseksi huomioimiseksi, vähentämiseksi ja torjumiseksi voi pitää naisvastaisena. Ensinnäkin väkivallan miesuhrit ovat myös ihmisiä, ja normaalisti empatiakykyinen ihminen tuntee myötätuntoa kaikkia väkivallan uhreja kohtaan, näiden sukupuolesta riippumatta. Toisekseen useimmilla naisilla lienee miespuolisia sukulaisia, puolisoita tai ystäviä, joiden joutuminen väkivallan uhriksi ei varmaan ole naisille yhdentekevää. Kolmanneksi niin kauan kuin meillä hiljaisesti hyväksytään miehiin ja poikiin kohdistuva väkivalta, olemme tuomittuja väkivallan kierteeseen. Ei ole varsinaisesti ihme, jos kotona kuritettu, koulussa kiusattu, kaduilla kolhittu ja parisuhteessa piesty mies oppii käyttämään väkivaltaa ja päättää jossain vaiheessa pistää vahingon kiertämään. Neljänneksi nimenomaan nykyisen tasa-arvopolitiikan linja on naisvihamielinen. Kun päättäjien sanoma on, että ihmisen arvo riippuu hänen sukupuolestaan, niin siitä kärsivät viime kädessä kaikki, myös naiset, vaikka heitä nyt tasa-arvopolitiikassa etuoikeutettuna sukupuolena kohdellaankin. Kun tasa-arvon edistämisen nimissä harjoitetaan räikeää sukupuolisyrjintää, koko hankkeelta katoaa uskottavuus ja moraalinen oikeutus. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä ei tule tällä tavalla koskaan molempien sukupuolten yhteistä projektia, josta kaikki hyötyisivät.

Voimme jälleen kysyä: keiden linja on rakentavampi ja ketkä pelaavat nollasummapeliä? Miesten tasa-arvo ry ei vaadi väkivaltakysymyksessä mahdottomia, vain inhimillisyyttä ja tasa-arvoa. Tasa-arvopoliittisen väkivallan vastustamisen muuttaminen sukupuolineutraaliksi on edellä kuvatuista syistä kaikkien etu. Nollasummapeliä ei ole suinkaan se, että vaaditaan sukupuolineutraalia väkivallan vastustamista, vaan se, että vaalitaan sukupuolitettua väkivaltakampanjointia. Koko juttu voidaan tiivistää kysymykseen: Kumpi on tasa-arvoista, järkevää, kohtuullista ja oikeudenmukaista: se, että vastustetaan vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vai se, että vastustetaan sekä miehiin, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa?

Palkkatasa-arvo ja propaganda

Kolmas esimerkkimme liittyy palkkatasa-arvosta käytyyn väittelyyn, ja ennen muuta Suomessa harjoitetun tasa-arvopolitiikan myötä siitä esitettyihin propagandistisiin väitteisiin. Suomalaisen tasa-arvopolitiikan peruskiven muodostaa edelleen väite siitä, että naisia syrjittäisiin palkanmaksussa sukupuolen perusteella. Tämä väite, joka parhaimmillaan on perustunut tilastojen väärinymmärrykseen ja pahimmillaan suoraan valehteluun, on tietysti ammuttu alas lukemattomia kertoja niin tutkimuksissa kuin mediassa. Siitä huolimatta linjaa kieltäydytään muuttamasta ja tosiasioita tunnustamasta. Vaikka STM:n tasa-arvoyksikkö ja TANE julistavat julkisesti, että virallisessa palkkaerolaskelmassa (naisen euro on 83 senttiä) otetaan huomioon tehdyt työtunnit, asia ei todellisuudessa ole niin. Tilaston tekijä, Tilastokeskus itse ilmoittaa: ”Laskelmassa on mukana sekä tehdyn että ei-tehdyn työajan ansio”. Siten laskelmassa ei oteta huomioon eroa miesten ja naisten tehdyissä vuosityötunneissa. Ilmeisesti pelissä ovat niin suuret poliittiset ja taloudelliset intressit ja saavutetut edut, ettei olla valmiita sellaiseen tasa-arvoiseen palkkaerolaskelmaan, jossa tehdyt vuosityötunnit otetaan täysimääräisesti huomioon. Valmis malli löytyy Euroopan parlamentin päätöslauselmasta 18. marraskuuta 2008 suosituksista komissiolle miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta (2008/2012(INI)) kohdasta G.

Myös EU:n perussopimus (ns. Lissabonin sopimus) ilmoittaa asian selkeästi 141 artiklan toisessa kappaleessa: ”Samalla palkalla ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää tarkoitetaan, että: a) palkka, joka maksetaan työn tuloksen perusteella, lasketaan saman mittayksikön mukaan; b) palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä.”

Miesten tasa-arvo ry kannattaa samapalkkaisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että työantajan on maksettava samaa tai samanarvoista työtä tekeville työntekijöilleen sama palkka työntekijöiden sukupuolesta riippumatta. Samapalkkaisuus ei tarkoita sitä, että aivan eri aloilla, eri työpaikoissa erilaisissa tehtävissä ja eripituisia päiviä tekevien miesten ja naisten keskimääräisten vuosi- tai kuukausiansioiden olisi oltava samansuuruisia. Itse asiassa keskimääräisten bruttoansioiden vertailu ei kerro samapalkkaisuuden toteutumisesta mitään.

Mitä ilmeisimmin keskimääräisten ansioiden vertailusta pidetään kiinni siksi, koska se tuottaa riittävän suuren eron, jolla erilaisten palkkatasa-arvo-ohjelmien, tutkimushankkeiden ja poliittisten linjausten jatkamista voidaan perusteella. Tämä on kuitenkin ihmisten tietoista harhaanjohtamista, mikä on moraalitonta ja tasa-arvon edistämiselle haitallista. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten asiat oikeasti ovat. Vääriä tilastoja tarkoitushakuisesti tulkiten luodaan sukupuolten välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Tämä ei ole omiaan tuottamaan rakentavaa ilmapiiriä, jossa sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen nähdään molempia sukupuolia hyödyttävänä, yhteisenä projektina. Kun tasa-arvopolitiikan väistämättä rajalliset resurssit haaskataan fiktiivisiin ongelmiin, miesten ja naisten todellisten ongelmien hoitamiseen jää vähän aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia. Tästä kärsimme kaikki.

Väärän tiedon levittäminen palkkatasa-arvotilanteesta ei muutenkaan ole vaaratonta. Kun vuoden 2007 eduskuntavaaleihin mentiin vääriin tietoihin perustuneilla palkkatasa-arvolupauksilla, palkkamaltti unohtui, ja seurauksista kärsitään nyt heikentyneen kilpailukyvyn ja leikkausten muodossa. Taloudellisesti edesvastuuton ääntenkalastelu on jatkossa estettävä luopumalla väärien tietojen jakamisesta. Väärän tiedon levittämisestä kärsivät tietysti kaikki miehet, jotka työskentelevät matalapalkka-aloilla, etenkin miesvaltaisilla aloilla. Heidän on turha odottaa, että palkkatasa-arvokeskustelussa huomioitaisiin millään tavoin heidän palkkatasoaan ja sen oikeudenmukaisuutta.

Miesten tasa-arvo ry:n esittämä muutos palkkatasa-arvopolitiikkaan olisi toteutuessaan tasa-arvoa rakentavalla tavalla edistävä parannus. Kun samapalkkaisuuden toteutumista arvioitaisiin rehellisesti, ja noudatettaisiin palkkatasa-arvotutkimuksissa EU:n ja ILO:n määräyksiä, meillä olisi käytettävissämme tietoa, jonka avulla sukupuolten välistä tasa-arvoa voitaisiin todella edistää. Moraalisesti kestävälle pohjalle on varmempi rakentaa.

Kolmannen, ja tällä erää viimeisen kerran, voimme kysyä, kuka tai ketkä ovat rakentavia ja ketkä syyllistyvät vastakkainasettelujen rakentamiseen sekä nollasummapelin pelaamiseen tasa-arvoasioissa. Miesten tasa-arvo ry:n maine säilyy tässäkin kysymyksessä puhtaana, sillä esittämämme maalaisjärkinen linja on täysin faktaperusteinen, moraalisesti kestävä ja todellista tasa-arvoa tehokkaasti edistävä.

Julkilausumat

1/12
bottom of page