Sukupuolten yhdenvertaisuus lain edessä
Sukupuolten välisen tasa-arvon toteuttamisen kannalta kaikkein olennaisinta on varmistaa, että yhdenvertaisuus lain edessä, joka on turvattu perustuslaissa, toteutuu sukupuolesta riippumatta. Tällä hetkellä yhdenvertaisuus lain edessä ei valitettavasti toteudu, vaan miehiin ja poikiin kohdistuu sukupuolisyrjintää lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa. Koska oikeus- ja sivistysvaltion perusjalka on lainsäädäntö, on nämä epäkohdat viipymättä korjattava. Viranomaisten on kaikessa toiminnassaan pyrittävä edistämään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.
Keskeiset toimenpiteet:
1. Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa on turvattava myös vanhempien erotessa.
2. Nykymuotoinen, vain miehiä koskeva, asevelvollisuus on korvattava tasa-arvoisella maanpuolustuksella. Palvelusta suorittavia miehiä ja naisia on kohdeltava tasa-arvoisesti.
3. Tasa-arvolaki ja rikoslaki on muutettava sukupuolineutraaleiksi.
4. Viranomaisten on aktiivisesti kampanjoitava sekä miehiin, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, eikä vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
5. Sukupuolierot oppimistuloksissa, koulumenestyksessä ja koulutukseen osallistumisessa on poistettava kaikilla koulutuksen tasoilla.
6. Lapsille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävät ympärileikkaukset on kiellettävä.
7. Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto (kuten HPV-rokote ja syöpäseulonnat) on järjestettävä myös pojille ja miehille.
8. On selvitettävä, tuomitaanko miehet samoista rikoksista kovempiin tuomioihin kuin naiset.
9. Palkkatasa-arvon on toteuduttava samapalkkaisuuden periaatetta kunnioittaen ja todellisuudessa tehdyt työtunnit huomioiden.
10. Jos sukupuolikiintiöitä ja ns. positiivista erityiskohtelua käytetään tasa-arvotyössä, niitä on sovellettava myös niillä sektoreilla, joilla miehet ovat aliedustettuja ja heikommassa asemassa. Kiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun on hyödytettävä tasapuolisesti molempia sukupuolia.
11. Tavoitteena on oltava se, että miehet saavuttavat naisten tason kaikilla hyvinvointimittareilla vuoteen 2050 mennessä.
Miesnäkökulmaa tasa-arvotyöhön
Sukupuolten välistä tasa-arvoa voidaan edistää tehokkaasti vain, jos myös miehet ja pojat saadaan tasa-arvotyöhön mukaan. Tämä edellyttää sitä, että miesten mielipiteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan tasa-arvokeskustelussa ja että miesasiaosaamista ja miesedustusta vahvistetaan kaikissa tasa-arvoelimissä. Miesjärjestöjen toimintaedellytykset on turvattava, ja miesten asiaa on ryhdyttävä ajamaan kansainvälisessä yhteistyössä. Miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmat ja oikeudet on nostettava tasa-arvoiseen asemaan tasa-arvopoliittisella agendalla.
Keskeiset toimenpiteet:
1. Miesjärjestöille on, naisjärjestöjen tapaan, myönnettävä suora budjettirahoitus.
2. Miesjärjestöjen on oltava tasa-arvoisesti edustettuina kaikissa tasa-arvoelimissä.
3. Miesten asiaa ajamaan on saatava erillinen miesasiavaltuutettu.
4. Tasa-arvoasian neuvottelukunnan rakenne on uudistettava niin, ettei miesten asioita enää delegoida alemman tason jaostolle, vaan neuvottelukunnan on arvioitava automaattisesti kaikkia asioita myös miesnäkökulmasta.
5. Molempien sukupuolten on oltava tasapuolisesti edustettuina kaikissa tasa-arvoelimissä.
6. Suomen on huolehdittava miesnäkökulman tasa-arvoisesta huomioimisesta pohjoismaisessa yhteistyössä, EU:ssa ja YK:ssa.
7. Miesten oikeuksien edistämiseksi on solmittava kansainvälinen miesten oikeuksien sopimus.
8. Miestutkimusta on lisättävä.
Miesten ja naisten yhdenvertaisuus lain edessä on varmistettava
1. Tasa-arvolain tarkoituspykälä on muutettava sukupuolineutraaliksi.
2. Nykymuotoinen, vain miehiä koskeva, asevelvollisuus on korvattava tasa-arvoisella maanpuolustuksella. Palvelusta suorittavia miehiä ja naisia on kohdeltava tasa-arvoisesti.
3. Lapsensurma-rikosnimike on poistettava rikoslaista.
4. On teetettävä kattava ja puolueeton selvitys siitä, kohdellaanko rikosoikeudenkäynneissä syytettynä olevia miehiä ja naisia tasa-arvoisesti.
5. Oikeusvaltion perusperiaatteita, kuten syyttömyysolettamaa, on kunnioitettava, syytetyn sukupuolesta riippumatta.
6. Jos sukupuolikiintiöitä ja ns. positiivista erityiskohtelua käytetään tasa-arvotyössä, niitä on sovellettava myös niillä sektoreilla, joilla miehet ovat aliedustettuja ja heikommassa asemassa.
Kiintiöiden ja positiivisen erityiskohtelun on hyödytettävä tasapuolisesti molempia sukupuolia.
Yhdenvertaisen vanhemmuuden on toteuduttava
1. Erotilanteissa lapsen oikeus säilyttää suhteensa molempiin vanhempiinsa on aina turvattava, ja vieraannuttaminen on kiellettävä.
2. Jaottelusta etä- ja lähivanhempiin on luovuttava, ja vuoroasumisesta on tehtävä lähtökohta erotilanteissa.
3. Lapsilisät tulee jakaa tasan erovanhempien kesken, eikä elatusmaksuja tule määrätä, kuin niissä tilanteissa, joissa lapsen vuoroasuminen ei toteudu.
4. Isyyshuijausten estämiseksi miehellä tulee aina olla oikeus varmistua isyydestään dna-testauksen avulla.
5. Vanhempainvapaat on jaettava 6+6+6-mallin mukaisesti.
6. Sijaissynnytysjärjestelyt on sallittava.
7. Lisääntymisoikeuksien ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden tasa-arvoisesta toteutumisesta on huolehdittava.
Mahdollisuuksien tasa-arvoa on edistettävä
1. Koulutuksessa on asetettava ykkösprioriteetiksi se, että sukupuolierot oppimistuloksissa, koulumenestyksessä ja koulutukseen osallistumisessa poistetaan kaikilla koulutuksen asteilla.
2. Miesopettajien määrää on pyrittävä aktiivisesti lisäämään, jotta lapsille saataisiin positiivisia miehen malleja.
3. Kouluissa on siirryttävä käyttämään anonyymeja, standardoituja kokeita, jotta arvostelu olisi mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen kaikille.
4. Poikien ja tyttöjen väliset erot, kuten poikien myöhäisempi murrosikä, on otettava huomioon koulutuksessa.
5. Koulutuksessa ja kasvatuksessa lapsia ja nuoria on tuettava tekemään itsenäisesti ja vapaasti uraansa ja opiskelujansa koskevia valintoja, olivatpa nuo valinnat perinteisiä tai perinteistä poikkeavia.
6. Sanan- ja mielipiteenvapaus on turvattava tasa-arvokeskustelussa.
Miesnäkökulma on otettava mukaan tasa-arvotyöhön
1. Miesjärjestöille on, naisjärjestöjen tapaan, myönnettävä suora budjettirahoitus.
2. Miesjärjestöjen on oltava tasa-arvoisesti edustettuina kaikissa tasa-arvoelimissä ja viranomaisten järjestämissä tasa-arvo tilaisuuksissa.
3. Miesten asiaa ajamaan on saatava erillinen miesasiavaltuutettu.
4. Tasa-arvoasian neuvottelukunnan rakenne on uudistettava niin, ettei miesten asioita enää delegoida alemman tason jaostolle, vaan neuvottelukunnan on arvioitava automaattisesti kaikkia asioita myös miesnäkökulmasta.
5. Molempien sukupuolten on oltava tasapuolisesti edustettuina kaikissa tasa-arvoelimissä.
6. Suomen on huolehdittava miesnäkökulman tasa-arvoisesta huomioimisesta pohjoismaisessa yhteistyössä, EU:ssa ja YK:ssa.
7. Miesten oikeuksien edistämiseksi on solmittava kansainvälinen miesten oikeuksien sopimus.
8. Miestutkimusta on lisättävä.
Terveydellisestä ja sosiaalisesta tasa-arvosta on huolehdittava
1. Pojille on annettava HPV-rokote.
2. Eturauhassyöpäseulonnat on aloitettava ainakin riskiryhmään kuuluville miehille.
3. Erityisen haavoittuvassa asemassa oleville miesryhmille, kuten työttömille, on tarjottava kohdennettuja terveystarkastuksia.
4. Sosiaali- ja terveysviranomaisille on annettava erityistä koulutusta, jotta he osaisivat palvella miesasiakkaita nykyistä paremmin.
5. Asunnottomuuteen on puututtava tehokkaammin.
6. Tavoitteena on oltava se, että miehet saavuttavat naisten tason kaikilla hyvinvointia mittaavilla indekseillä vuoteen 2050 mennessä.
Työelämän tasa-arvoisuutta on lisättävä
1. Palkkatasa-arvon toteutumista on mitattava samapalkkaisuuden periaatetta kunnioittaen ja todellisuudessa tehdyt työtunnit huomioiden.
2. Miesten tasa-arvoisesti laskettu palkkataso tehtyä vuosityötuntia kohden on saatava nostetuksi naisten tasolle.
3. Miesten tekemät vuosityötunnit on saatava samalle tasolle naisten kanssa.
4. Vaarallisia ja raskaita töitä tekevien työturvallisuutta on parannettava.
5. Eläkejärjestelmää kehitettäessä on huomioitava se, että miesten eliniän odote on lyhyempi kuin naisten.
6. Koska työllistyminen erityisen vaikeaa ikääntyneille miehille, on heidän työllistämiseensä kiinnitettävä erityistä huomiota.
Kaikenlaista väkivaltaa on vastustettava
1. On aktiivisesti kampanjoitava kaikenlaista väkivaltaa vastaan, ei ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidä enää vähätellä.
2. Lapsille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävät ympärileikkaukset on kiellettävä.
3. Väkivallan miesuhreille on järjestettävä apua.
4. Koska raiskaukset ja muut seksuaalirikokset ovat vakavia rikoksia, ovat myös niitä koskevat perättömät rikosilmoitukset vakavia rikoksia. Perättömiin ilmiantoihin syyllistyvät on saatettava vastuuseen teoistaan.
5. Miesnäkökulma on nostettava esiin seksuaalista häirintää koskevassa keskustelussa.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on antanut uuden ohjeen pojille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävistä ympärileikkauksista. STM toteaa ohjeessa, että asiaa selvitellyt työryhmä esitti lain säätämistä ei-lääketieteellisistä syistä tehtävistä ympärileikkauksista. Lain valmistelu on kuitenkin juuttunut ministeriöön, sillä tiedossa on, että ei-lääketieteellisistä syistä tehtävien ympärileikkausten sallimista vastustetaan Suomessa laajasti ja jyrkästi. Niinpä lain läpimeno olisi ollut kaikkea muuta kuin varmaa. Ongelmallinen tilanne pyritään ratkaisemaan antamalla ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset salliva ohje. Näin voidaan Suomessa kiertää normaali demokraattinen päätöksenteko. STM:n ohje on isku suomalaisen kansanvallan kasvoille.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole lakia, joka nimenomaan kieltäisi tyttöjen (tai poikien) ympärileikkaukset. Tyttöjen ympärileikkaukset on kuitenkin Suomessa tuomittu laajalti, vaikka niillä on joissain kulttuureissa pitkät perinteet ja vaikka näitä leikkauksia edelleen tehdään salaa. Suomalaiset viranomaiset ovat, aivan oikein, todenneet, että tyttöjen ympärileikkaus loukkaa tyttöjen perus- ja ihmisoikeuksia, joten suomalaiset tuomioistuimet ovat tuominneet maan voimassa olevan rikoslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti siihen syyllistyneitä. Törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö täyttyy yhtä lailla pojille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävien ympärileikkausten kohdalla, joten niihin syyllistyvät pitäisi tuomita rikoslain perusteella. Ikävä kyllä, Korkein oikeus päätti vuonna 2008 olla välittämättä rikoslaista, perustuslaista, tasa-arvolaista ja Suomea velvoittavista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Korkeimman oikeuden vastuun väistely johti tilanteeseen, jossa tyttöjen ympärileikkaukset ovat kiellettyjä, mutta poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset ovat käytännössä sallittuja, voimassaolevasta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista huolimatta. Tämä on tasa-arvo-ongelma, sillä pojat on näin asetettu sukupuolensa perusteella tyttöjä huonompaan asemaan. Toisin kuin joskus väitetään, ei poikien ympärileikkaus ole tyttöjen ympärileikkausta helpompi tai haitattomampi operaatio, joten mitään hyväksyttävää syytä syrjivälle kohtelulle ei ole olemassa. Pallo on tässä tilanteessa lainsäätäjillä, sillä heidän tehtävänsä on viime kädessä varmistaa se, etteivät tuomioistuimet voi millään verukkeella päätyä ratkaisuihin, jotka ovat lain ja ihmisoikeussopimusten sisällön ja hengen vastaisia.
Päällisin puolin STM ympärileikkausohjeessa annetut määräykset siitä, kuka saa suorittaa ei-lääketieteellisistä syistä tehtäviä ympärileikkauksia pojille, missä niitä saa suorittaa ja miten ne on suoritettava, saattavat vaikuttaa positiiviselle kehitykselle. On tietenkin parempi, että vastasyntyneen poikavauvan sukupuolielimet silpoo terveydenhoidon ammattilaiseksi koulutettu lääkäri hygieenisemmissä sairaalaoloissa ja puudutusta käyttäen, kuin että jos silpomisen suorittaa epämääräisissä, epähygieenisissä olosuhteissa ja ilman puudutusta kouluttamaton puoskari. Itse asiaa ohje ei kuitenkaan muuta miksikään: Silpominen loukkaa joka tapauksessa räikeästi poikavauvan ihmis- ja perusoikeuksia. Ei-lääketieteellisistä syistä tehtävät ympärileikkaukset ovat aina tarpeettomia ja haitallisia. Operaatio voi jopa olla hengenvaarallinen, vaikka se suoritettaisiin sairaalassa lääkärin toimesta. Eikä ohjeen antaminen millään muotoa takaa sitä, että silpomisia ei jatkossakin suoritettaisi puoskarien toimesta epämääräisissä oloissa, ilman puudutusta ja hygieniasta huolehtimatta. STM:n asenteesta kertoo tietysti aika paljon, että se on vasta vuonna 2015 valmis edes yrittämään näiden pahimpien epäkohtien korjaamista.
STM:n ohjeessa määrätään, että ei-lääketieteellinen ympärileikkaus voidaan suorittaa vain silloin, jos siihen on saatu hyväksyntä pojan huoltajilta. Aiemmin leikkauksia on siis saatettu toista huoltajaa kuulematta tai hänen vastustuksestaan huolimatta. Lisäksi poikaa itseään on kuultava, ja hänen tahtoaan kieltäytyä leikkauksesta on kunnioitettava, jos ikänsä ja kehitystasonsa puolesta on kykenevä ymmärtämään leikkauksen merkityksen. Tämä on tietysti täysin väärä lähtökohta, kun puhutaan peruuttamattomasta, pojan ruumiillista koskemattomuutta loukkaavasta teosta, jonka haittavaikutuksista poika saa kärsiä lopun elämäänsä. Ei-lääketieteellisistä syistä tehtävän ympärileikkauksen tulisi olla sallittu ainoastaan siinä tilanteessa, että poika itse siihen suostuu, ja sillä edellytyksellä että hän on ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden riittävän kypsä ymmärtämään operaation merkityksen. Yksiselliteisin ratkaisu on se, että ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen voisi suorittaa vain sitä haluavalle aikuiselle. Vastasyntyneiden, puolustus- ja puhekyvyttömien poikavauvojen sukupuolielinten ympärileikkaaminen ilman lääketieteellistä perustetta on vain barbaarista väkivaltaa. On uskomatonta, että terveydenhuollosta ja tasa-arvosta vastaava ministeriö näyttää silpomiselle vihreää valoa.
Ohjeessaan STM esittää pyrkivänsä ei-lääketieteellisistä syistä tehtävien ympärileikkausten määrän vähentämiseen vähitellen uskonnollisten yhteisöjen kanssa käytävän dialogin ja operaation haitoista kertovan tiedottamisen kautta. Tällaisia lupauksia on nähty ennenkin, mutta käytännössä niistä ei ole pidetty kiinni. Miksi tällä kertaa olisi toisin? STM:n antama ohje johtaa päinvastoin siihen, että ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset vakiinnuttavat asemansa, jolloin niistä luopuminen käy entistä vaikeammaksi. Miksi ihmeessä perinteistä luovuttaisiin, kun sitä ei oikeasti vaadita? Kun STM:ssä selvästi tiedetään ei-lääketieteellisten ympärileikkausten haitallisuus, niin kuinka on mahdollista, että niiden sallitaan jatkua? Näinkö vastuullinen viranomaisorganisaatio toimii?
Onko STM sitä mieltä, että ihmis- ja perusoikeuksien noudattaminen on jonkinlainen neuvottelukysymys? YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus, jonka noudattamiseen Suomi on sitoutunut, koskee meitä kaikkia. Sama koskee Euroopan ihmisoikeussopimusta. Nämä kansainväliset sopimukset kieltävät syrjinnän sukupuolen tai uskonnon perusteella. Molemmat sopimukset kieltävät kidutuksen, jollaisena lääketieteellistä sukupuolielinten silpomista voi täydellä syyllä pitää. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa Suomea suojamaan lapset kaikenlaiselta väkivallalta, ja velvoittaa Suomen kitkemään lasten terveydelle haitalliset perinteiset tavat. Lapsen oikeuksien sopimus takaa nämä oikeudet kaikille lapsille sukupuolesta tai uskonnosta riippumatta. Perustuslaki takaa jokaiselle Suomessa henkilökohtaisen koskemattomuuden. Perustuslaki kieltää myös syrjinnän sukupuolen ja uskonnon perusteella. Tasa-arvolaki kieltää myös sukupuolisyrjinnän ja velvoittaa viranomaiset kaikessa toiminnassaan edistämään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista ja poistamaan sen tiellä olevia esteitä. Miksi joillain uskonnollisilla yhteisöillä olisi erivapaus päättää itse, kunnioittavatko ne näitä kansainvälisiä sopimuksia ja maan voimassa olevaa lainsäädäntöä, vai eivät? Onko muillakin yhteisöillä tasa-arvoinen oikeus päättää, mitä lakeja ja ihmisoikeuksia ne kunnioittavat ja mitä eivät? Miksi STM ei noudata kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja Suomen lakia?
Ei-lääketieteellisten ympärileikkauksien jatkamista on puolusteltu sillä, että kyse on vanhasta uskonnollisesta ja kulttuurisesta perinteestä, jota ei kielloilla saataisi loppumaan. Mutta samat perustelut pätevät vaikkapa lasten ruumiilliseen kuritukseen. Sillä on pitkät perinteet, sitä ei ole kielloista huolimatta saatu loppumaan ja sille on löydettävissä uskonnolliset perusteet esim. Raamatusta. Kuitenkin lasten ruumiillinen kurittaminen on Suomessa kielletty, aivan kuten pitääkin, ja kiellon, sekä aiheeseen keskittyneen tiedotuksen myötä kulttuuri on muuttunut hiljalleen siihen suuntaan, ettei ruumiillista kuritusta enää pidetä hyväksyttävänä. Miksi sama ei onnistuisi ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kohdalla?
Ei-lääketieteellisten ympärileikkausten jatkamista ei liioin voi puolustella uskonvapaudella. Päinvastoin, perinne loukkaa ympärileikattavien poikien uskonvapautta. Perustuslaissa taattu uskonvapaus ei anna oikeutusta toimille, jotka loukkaavat ihmis- tai perusoikeuksia. Myös Lapsen oikeuksien sopimuksessa todetaan, että lapsen terveyden turvaamiseksi uskonvapauden rajoittaminen lainsäädäntöteitse on mahdollista. Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskevassa sopimuksessa nimenomaisesti todetaan, että suostumukseen kykenemättömän henkilön (kuten lapsen) koskemattomuuteen voidaan puuttua vain, jos siitä on hänelle välitöntä hyötyä. Heikomman osapuolen, eli lapsen, perus- ja ihmisoikeudet menevät hänen vanhempiensa oikeuksien edelle, kun vanhempien oikeuksien harjoittaminen uhkaa loukata lapsen oikeuksien toteutumista. Kulttuurirelativismille pidä antaa pikkusormeaan, mutta STM ojentaa sille koko käden. Näin ollen ei-lääketieteellisistä syistä tehtävien ympärileikkausten jatkamista ei voi perustella uskonvapaudella.
Miesten tasa-arvo ry pitää STM:n toimintaa tuomittavana. Miesten tasa-arvo ry vaatii maan seuraavaa hallitusta viipymättä valmistelemaan ja antamaan eduskunnalle lakiesityksen, jolla kielletään alaikäisten lasten sukupuolielinten silpominen ei-lääketieteellisistä syistä. Miesten tasa-arvo ry haastaa eduskuntavaalien alla kaikki puolueet ja eduskuntavaaliehdokkaat tukemaan ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa sanomalla ei ei-lääketieteellisistä syistä tehtäville ympärileikkauksille.
Ehdoton EI lääketieteellisesti perusteettomille ympärileikkauksille!
