Samapalkkafoorumi 2014 4.12.2014 Kansallismuseo
Paikka oli vihjailevasti valittu, ovathan Kansallismuseon kokoelmat valtaosin menneiltä vuosituhansilta ja niin ovat Samapalkkaohjelman palkkavertailutkin. Samapalkkaohjelma on jumittunut menneisyyteen, vaikka me muut elämme jo kolmatta vuosituhatta.
Seuraavassa tilaisuuden antia puhujittain:
1. Reetta Räty
Tilaisuuden juontaja oli toimittaja Reetta Räty. (Twitterissä on kuvaus itsestään: Journalisti, feministi, idealisti, äiti, sisko, VTM.) Kysymys kuuluu: Pitääkö samapalkkaohjelman juontaja aina olla feministi? Edellinen juontaja kun oli Kirsi Heikel.
Reetta Räty (onkohan nyt kyseessä Samapalkkaohjelman edellisen puheenjohtajan Paavo Lipposen julkisuuteen tuoma sokea Reetta) mainitsi heti avauspuheenvuorossaan, että naiset saavat 17 % vähemmän palkkaa kuin miehet.
Eli heti aluksi saimme varmuuden, että tilaisuudessa tullaan puhumaan palkoista ja ansioista ihan kuin ne olisivat sama asia.
Reetta Räty oli tehnyt videon, missä kolme naista (sic!) kertoi palkkatasa-arvosta. Minun huomioni kiinnittyi kaupan myyjään, joka teki noin 30-tuntista työviikkoa ja sai ansioita noin 2000 euroa kuussa. Itse raivaan parhaillaan taimikkoa maalla ja vieressä naapurin isännän palstalla samaa työtä tekee ammattimetsuri. Kerran lounastauolla ”kiipesin” risukon yli hänen luokseen ja kyselin kuulumisia. Hän oli kolmatta vuotta töissä suoritettuaan metsurin ammattitutkinnon. Hänen tuntipalkkansa vesi-, lumi- ja räntäsateessa (sitä se nyt tässä viime aikoina on ollut) suoritetusta raivaussahaustyöstä on 10,22 euroa tunnilta. Eli hän saisi kuukaudessa noin 1300 euroa, jos tekisi tuon Reetta Rädyn näyttämän videon myyjän työtunnit (30) viikossa. Ei kai ole ihme, ettei metsuri kelvannut Samapalkkaohjelmaan videolle. Olisi nimittäin käsitys naisten huonoista palkoista saanut kolauksen.
2. Seuraava puhuja oli tasa-arvoministeri Susanna Huovinen. Hän saapui tilaisuuteen myöhässä ja lähti paikalta antamatta tilaisuutta vastata kysymyksiin. Tyypillistä ministeriainesta. Ministeri Huovinen kehui, että Samapalkkaohjelmaan on kuulunut laajoja tutkimus- ja kehityshankkeita. (Mitähän helskuttia on oikein tutkittu ja mitä on syntynyt muuta kuin palkkaa kaikenkarvaisille tutkijoille?) Miksi ei ole tehty tasa-arvoista palkkaerotutkimusta sen mukaisesti, mitä EU-parlamentin päätöslauselma 2008/2012(INI) sanoo tasa-arvoisen palkkaerolaskelman laskentasäännöistä?
Helmiä hänen puheenvuorostaan: – Etenkin miesten liikkuvuutta työmarkkinoilla on lisättävä. (Kukahan kertoisi tasa-arvoministerille, että Tilastokeskuksen mukaan miehet ovat kylläkin jo siirtyneet naisten aloille, mutta naiset eivät ole siirtyneet yhtä lailla miesten aloille?) Ministerin avustaja, joka oli kirjoittanut läpiluetun puheen lienee feministi, joka ei seuraa mitä maailmassa tapahtuu. – Ministeri valitteli, että lisiä maksetaan enemmän miehille. (Lisät ovat ay-liikkeen hyväksymiä. Vai pitäisikö ministerin mielestä esimerkiksi yötyölisiä maksaa enemmän naisille, vaikka miehet tekevät yötyötä kaksi kertaa naisia enemmän?) – Ministeri sanoi, että kuntasektorin naispalkat ovat liian alhaalla. (Onko kukaan kertonut ministerille, että kuntasektorin vuosityötunnit ovat Tilastokeskuksen mukaan yli 10 % alhaisemmat kuin yksityisen sektorin? Tehtyä työtuntia kohden laskettuna yksityisellä ja kuntasektorilla ei ole keskipalkoissa eroa.)
Mainittakoon, että ministerin puhe oli verkossa (13.51) jo ennen kuin se päättyi n. 14.00. http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1897172
3. Professori Kevät Nousiainen Turun yliopistosta arvosteli Samapalkkaohjelmaa palkkasyrjinnän oikeudellisista näkökohdista katsottuna.
Samapalkkaohjelma laskee miesten ja naisten palkkaeron monella eri tavalla väärin hänen mukaansa:
A. EU:n perussopimukset: SEUT samapalkka-artikla nro 157 sanoo kohdassa 2: ”palkka, joka maksetaan työhön käytetyn ajan perusteella, on sama samasta tehtävästä”. Kun puramme tämän byrokraattisen lauseen, se tarkoittaa, että tehdyt työtunnit on huomioitava palkkaerolaskennassa. (työhön käytetty aika = tehdyt työtunnit) B. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöt tekevät merkittäviä linjauksia samapalkkaisuusperiaatteen laskemisessa. Esimerkkinä se, että palkkakäsite pitää tarkastella laajana, jossa palkka käsittää mm. työhön liittyvän eläkkeen. STM:n tasa-arvoyksikkö ja Samapalkkaohjelma jättävät eläkkeen huomioimatta. C. EU-tuomioistuin on linjannut Ruotsia käsitelleessä tapauksessa (Jämo C-236/98), että palkkavertailuun ei pidä ottaa mukaan palkanlisää, joka maksetaan epämukavista työajoista. STM:n tasa-arvoyksikkö ja Samapalkkaohjelma tekevät juuri tässä väärin, ne pitävät työaika- ja epämukavan työn lisät mukana palkkavertailussa (yötyölisät, likaisen työn lisät jne) D. Professori Kevät Nousiainen tähdensi, että suositukset EU:ssa asettavat usein velvoitteita. Niinpä EU-parlamentin suositus 2008/2012(INI) tasa-arvoisen palkkavertailun säännöistä on otettava käyttöön Suomessakin. Tässä suosituksessa toistetaan sama asia kuin perussopimuksen artiklassa 157, eli että tehdyt työtunnit on huomioitava palkkaeron laskennassa. Osa-aikaiselle ei tarvitse maksaa samoja kuukausiansioita kuin kokoaikatyötä tekevälle, työtä 150 tuntia kuussa tekevälle ei tarvitse maksaa samaa kuukausiansiota kuin 170 tuntia tekevälle, vaikka he molemmat olisivat kokoaikatyössä.
4. Seuraavaksi kuultiin vuorokeskustelua (Antti Kauhanen, ETLA, Merja Kauhanen, Palkansaajien tutkimuslaitos ja Pekka Laine, Tilastokeskus)
Poimintoja: Pekka Laine: Naiset ovat sitkeästi samoissa ammateissa vuosikymmeniä. Miehillä ja naisilla on voimakkaasti eriytyneet koulutusalat. Antti Kauhanen: Laskusuhdanteessa työpaikat vähenevät, ensin pienipalkkaisilta. Naiset jäävät miehiä enemmän kokonaan pois työelämästä. Neljäsosa työsuhteista päättyy joka vuosi ja uusia solmitaan suunnilleen saman verran, Työpaikoista katoaa kokonaan noin 10 % vuodessa, mutta uusia työpaikkoja jonnekin muualle syntyy suunnilleen saman verran. Merja Kauhanen: Määrä- ja osa-aikaisuus selittää palkkaeroja. Osa-aikatyö tulee yleistymään edelleen.
5. Seuraavaksi haastateltiin SAK:n Lauri Lylyä ja EK:n Markus Äimälää. Lauri Lylyn teesit: Rekrytointi on tasa-arvoistettava. Naiset saavat vähemmän tulospalkkioita, se on väärin. Osa-aikatyö on oltava sallittua vain jos työntekijä itse niin haluaa. Tavoitteen on oltava vuonna 2025: Miesten ja naisten välinen palkkaero 10 %! Markus Äimälän teesit: Pitää maksaa sama palkka samasta työstä työsuhteen tyypistä riippumatta. Palkka ei saa määräytyä sen mukaan, onko mies tai nainen.
6. Kommenttipuheenvuorossaan tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen vaati Samapalkkaohjelmalta rahaa organisaatiolleen, jotta se voisi tehdä tärkeää työtään.
7. Konsultti Anu Suoranta vaati kommenttipuheenvuorossaan, että ns. silpputyöntekijälle (osa-aikaiset, määräaikaiset) on työnantajan maksettava silpputyölisää, jotta hänen vuosiansionsa olisivat samat kuin kokoaikatyöntekijällä.
8. Samapalkkaohjelman johtoryhmän puheenjohtaja Pentti Arajärvi yhteenvedossaan: – Näyttää siltä, ettei uusia keinoja enää samapalkkaisuuteen keksitä – Vanhat keinot on syytä selvittää uudestaan – Palkkatietämys on tärkeää – Suhdannevaihtelu vaikuttavat: Kun menee heikommin, palkkaero pienenee – Saman työn osalta ongelmat ovat pieniä, pulmana on samanarvoinen työ – Määritelmää samanarvoisesta työstä ei ole löydetty eri alojen välillä
Summa summarum: Samapalkkaohjelma on feministivetoinen nukketeatteri, jolla ei ole reaalista yhteyttä olemassa olevaan työelämään ja jonka palkkatietämys on olematonta. Samapalkkafoorumi oli jälleen kerran kuin hurmoshenkisten lahkolaisten uskonnollinen tilaisuus, jossa erilaisella ajattelutavalla toimiva henkilö ei voi nousta ylös ja sanoa: ”Jumalaa ei ole olemassa” tulematta hirtetyksi m…staan.
Tilaisuuden paras anti oli jälleen kerran ”ilmainen” (eli meidän kaikkien rahoilla kustannettu) lounas ja pullakahvit.
Tilaisuuteen oli ilmoittautunut noin 180 henkeä, joista miehiä hieman yli 30. Vaadin tilaisuuteen 40 % mieskiintiön seuraavaksi kerraksi.
Tilaisuuden ”antia” analysoi Pauli Sumanen (eläkkeellä oleva työaika- ja palkkatutkija).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, tasa-arvoasiain neuvottelukunta, oikeusministeriö, sisäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö (STM), työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö ja Poliisihallitus järjestivät 26.11.2014 ”Paljon puhetta – missä teot” – seminaarin[1] naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Seminaarin järjestäjien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusrikkomus. Seminaarin avanneen ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan kyseessä oli tämän syksyn toinen viranomaisten organisoima seminaari, jonka aiheena oli naisiin kohdistuva väkivalta. Miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavaa seminaaria ei ole Suomessa viranomaisten toimesta järjestetty tiettävästi koskaan.
Eikö miehiin kohdistuva väkivalta ole myös ihmisoikeusrikkomus? Eivätkö miehet ole yhtä oikeutettuja elämään ilman väkivaltaa ja sen uhkaa kuin naiset? Eivätkö miehen henki, terveys ja turvallisuus ole yhtä arvokkaita kuin naisen? Miksi miehiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ei ole tekoja, eikä juuri edes puhettakaan?
Miesten tasa-arvo ry ei hyväksy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan pitää sitä tuomittavana. Miesten tasa-arvo ry ei liioin hyväksy miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaan pitää sitä yhtä lailla tuomittavana. Sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi on aivan yhtä tärkeää toimia niin miehiin, kuin naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Tasa-arvoista ja oikeudenmukaista tulosta ei voida saavuttaa, jos toinen puoli väkivaltaongelmasta sivuutetaan. Miesten Tasa-arvo ry vaatii, että miehiin kohdistuneeseen väkivaltaan suhtaudutaan yhtä vakavalla otteella, kuin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella, sukupuolesta riippumatta, on oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeusjulistuksessa todetaan, että miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset oikeudet ja yhtäläinen oikeus lain suojaan. Sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän molemmat dokumentit kieltävät, Suomen perustuslain tavoin, yksiselitteisesti[2]. Näin ollen kansainväliset sitoumukset ja kansallinen lainsäädäntö velvoittavat Suomen toimimaan määrätietoisesti myös miehiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
STM:n miestyöryhmä esitti lokakuussa julkistetussa loppuraportissaan[3] selvän vaatimuksen: kaiken väkivallan on oltava yhtä tuomittavaa, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Vuonna 2010 julkaistu miesuhritutkimus[4] osoitti, että miehet kärsivät väkivallasta ja sen uhasta Suomessa ihan siinä missä naisetkin. Ei siis ole olemassa mitään perustetta näkemykselle, jonka mukaan väkivallan uhrit olisivat yksinomaan, tai edes pääasiassa, naisia. Lukuisat muut Suomessa ja ulkomailla tehdyt tutkimukset kertovat samaa kieltä: miehiin kohdistuva väkivalta on mittakaavaltaan vähintään yhtä suuri ongelma kuin naisiin kohdistuva[5]. Niinpä miesuhrien sivuuttaminen tasa-arvopolitiikassa ei ole millään muotoa oikeutettua. Itse asiassa, väkivallan miesuhrien sivuuttaminen on pahimman lajin sukupuolisyrjintää.
Tutkimukset osoittavat myös, etteivät naiset suinkaan ole vain perhe-, parisuhde- tai läheisväkivallassa väkivallan ja olosuhteiden viattomia uhreja, vaan naiset ovat jopa miehiä valmiimpia käyttämään väkivaltaa läheisiään kohtaan[6]. Naisten väkivaltaisuus ei ole lähisuhteissa marginaalinen tai harmiton ilmiö, vaan merkittävä osa suomalaista väkivaltaa. Perinteinen mustavalkoinen käsitys siitä, että väkivalta olisi miesten tekemää ja naisten kärsimää, on siis totuudenvastainen. Väkivallan vastaista työtä ei saa rakentaa myyttien ja ideologisten uskomusten varaan, vaan sen tulee perustua tieteellisesti tutkituille tosiasioille.
THL ja muut suomalaiset viranomaiset ovat osoittaneet useasti suorastaan ylitsevuotavaa ymmärrystä väkivaltaisesti käyttäytyviä naisia kohtaan[7]. Asenne miesten väkivaltaisuutta kohtaan on ollut täysin toisenlainen. Viimeistään viimeaikaisten perhesurmatapausten myötä tästä linjasta on luovuttava, ja miesten ja naisten väkivaltaisuutta on arvioitava samalla tavoin.
Jos viranomaiset haluaisivat oikeasti vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ne puuttuisivat viimein myös miehiin kohdistuvaan väkivaltaa. Niin kauan kuin miehiin kohdistuva väkivalta on hyväksyttyä, tai vähintään siedettyä, ei ole realistista odottaa väkivallan kierteen katkeavan ja väkivaltaa vähättelevän ilmapiirin muuttuvan. Nyt moni mies oppii väkivallan käyttäjäksi juuri omakohtaisten kokemusten kautta.
_____________________________________________________________________
[1] https://tapahtumakalenteri.thl.fi/tapahtuma/1279328 [2] http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063, http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=ihmisoikeuksien-yleismaailmallisen-julistuksen-synty&next_page=2, http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 [3] http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=9882185&name=DLFE-32303.pdf [4] http://www.heuni.fi/material/attachments/heuni/reports/6KHnLcUwR/Full_report_66.pdf [5] http://miestentasaarvory.files.wordpress.com/2009/11/lsvv-taulukko.jpg, http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm [6] http://www.medicaldaily.com/domestic-violence-against-men-women-more-likely-be-intimate-terrorists-controlling-behavior-290662, http://pubpages.unh.edu/~mas2/V71-Straus_Thirty-Years-Denying-Evidence-PV_10.pdf [7] http://kannanotot.miestentasa-arvo.fi/2014/10/31/perhesurmat-tasa-arvo-ja-thl/
Keskustelu perhesurmista käy kuumana Rautavaaralla sattuneen tragedian seurauksena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntija Minna Piispa on kommentoinut tapausta väittäen, että miesten ja naisten tekemät perhesurmat eroaisivat toisistaan motiiviensa perusteella . Piispan mukaan lapsensa surmaavat äidit kokevat elämäntilanteensa jollain tapaa epätoivoiseksi. He haluavat tappamalla pelastaa lapsensa tilanteesta, jossa he eivät enää itse voisi huolehtia lapsistaan. Veriteossa on siis heidän kohdallaan kysymys jonkinlaisesta hätähuudosta. Perhesurmiin syyllistyvät isät ovat puolestaan Minna Piispan mukaan omistushaluisia. He haluavat tappamalla kostaa eroa suunnitelleelle puolisolleen.
Toisin sanoen, Piispan mukaan perhesurmaan syyllistyvät äidit ovat vaikeiden olosuhteiden viattomia, mutta hyvää tarkoittavia, uhreja, kun taas niihin syyllistyvät isät ovat omistushaluisia ihmishirviöitä. Vaikka itse teko olisi sama, taustalla oleva pelko lasten menettämisestä olisi sama, mielenterveys ja elämän tukipylväät horjuisivat samalla tavalla, Piispan tulkinta äidin motiivista on positiivisen altruistinen ja isän motiivista yksioikoisen tuomitseva.
Miesten tasa-arvo ry pitää Minna Piispan näkemyksiä seksistisinä ja miesvihamielisinä. Piispan näkemysten mukaan äidin väkivaltaisen käytöksen syy ei koskaan ole naisessa itsessään, vaan aina jossain ulkopuolisessa tekijässä. Eikö isän väkivaltaisuuteen voida yhtä lailla hakea selitystä mielenterveysongelmista, stressistä, uupumuksesta, talousvaikeuksista, omista väkivaltakokemuksista tai vaikka perheen sisäisistä ristiriidoista? Miksi isät halutaan nähdä sisäsyntyisesti pahoina? Tosiasiassa tutkimukset ovat osoittaneet, että naiset ovat omistushaluisuuttaan jopa valmiimpia käyttämään väkivaltaa parisuhteessa. Näistä tutkimuksista THL:ssa ei ilmeisesti olla tietoisia.
Miesten tasa-arvo ry katsoo, että Piispan ulostulo on yritys ylläpitää äitimyyttiä. Äitimyytti on perheväkivallan torjunnan kannalta ongelma, sillä se muodostaa esteen sille, että väkivaltaisia ajatuksia hautovat äidit hakisivat tai saisivat tarvitsemaansa apua. Eiväthän täydelliset äidit tarvitse mitään apua. Eivätkä sivulliset osaa tunnistaa vaaravyöhykkeessä olevia äitejä, kun viranomaiset ovat ulkoistaneet syyllisyyden perheväkivaltaan muualle. Paradoksaalisesti Piispan linja estää myös avun tarpeessa olevia isiä hakemasta apua, sillä kukapa tuntisi itsensä hirviöksi, tai haluaisi sellaisen leimaa kantaa. Mustavalkoinen, epärealistinen ja seksistinen käsitys perhesurmista on siis erittäin haitallinen.
Miesten tasa-arvo ry haluaa tietää, miten THL suhtautuu asiantuntijansa lausuntoon? Pitääkö THL perhesurmiin syyllistyneitä naisia vain olosuhteiden uhreina ja niihin syyllistyneitä miehiä pahan ruumiillistumina? Onko THL sitä mieltä, että Rautavaaran tragedian jälkeen sen asiantuntija edusti parhaalla tavalla THL:aa arvioidessaan perhesurmaan syyllistyvän äidin pyrkivän pelastamaan lapsensa? Oliko tämä THL:n mielestä asiallista käytöstä lapsensa menettänyttä isää kohtaan?
Näyttää vahvasti sille, että suomalaiset viranomaiset THL:n johdolla suhtautuvat naisten väkivaltaisuuteen ja naisten tekemiin perhesurmiin suurella ymmärryksellä, mutta vastaavaa empatiaa ei löydy väkivaltaisia tai perheensä surmanneita miehiä kohtaan. Voidaanko odottaa, että näin vahvat ennakkoasenteet eivät vaikuttaisi viranomaisten toimintaan lainkaan? Usko viranomaisten kykyyn toimia tasapuolisesti on pahasti koetuksella.
