Markku Heikkisen radio-ohjelmassa ”Syrjitäänhän miehiäkin!” (kuunneltavissa netissä) tasa-arvosta keskustelemaan asettuu joukko tasa-arvoväkeä, johon kuuluvat tutkijatohtori Johanna Valenius, tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen ja hallintotieteiden lisensiaatti Pasi Malmi, joka toimii myös Miesten tasa-arvo -yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajana.
6.2.2009 HTL Pasi Malmin väitös Lapin yliopistossa klo 12:00 aiheesta Miehiin kohdistuva sukupuolisyrjintä modernin hyvinvointivaltion kontekstissa.
Väitöskirjassa esitellään meemiteoriaan, hallintotieteeseen ja naistutkimukseen perustuva yleinen teoria sukupuolisyrjinnästä. Sen jälkeen teoriaa verrataan tasa-arvovaltuutetun toimistolle vuosina 1997-2004 tehtyihin 800 valitukseen. Empiiriset havainnot tukevat teoriasta johdettuja päätelmiä, joiden mukaan naisvaltaisissa organisaatioissa ja organisaatioklustereissa sukupuolisyrjintä kohdistuu lähinnä miespuolisiin työntekijöihin ja asiakkaisiin.
Miesten tasa-arvo -yhdistys ilmaisee huolensa hallituksen uusimmasta tasa-arvo-ohjelmasta vuosille 2008–2011 (linkki). Mielestämme hallituksen tasa-arvo-ohjelmasta on unohdettu suurin osa miesten tasa-arvo-ongelmista. Ainoastaan isyysvapaan pidentäminen kahdella viikolla on erikseen mainittu.
Suomessa tasa-arvo on määritelty sukupuolineutraalisti. Tasa-arvon tulisi siten koskea sekä naisia että miehiä yhtälailla. Tasa-arvon määritelmien mukaan naisilla ja miehillä tulisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhtä hyvä asema kaikilla elämänalueilla.
Miesten asema on useilla merkittävillä elämänalueilla naisten asemaa huonompi. Esimerkkeinä voidaan mainita asevelvollisuus, huoltajuusongelmat, itsemurhat, seitsemän vuotta lyhyempi elinikä, suuri naisenemmistö korkeakouluissa ja yhteiskunnallisen syrjäytyneisyyden keskittyminen miehille. Myös suurin osa väkivallan uhreista on miehiä (ks. miesten tasa-arvo-ongelmista enemmän täältä). Noita miesten tasa-arvo-ongelmia ei ole kuitenkaan huomioitu hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa. Voidaankin kysyä, onko hallitus unohtanut kokonaan miehet ja miesnäkökulman tasa-arvopoliittisesta ohjelmastaan. Mielestämme tasa-arvolain ja tasa-arvopolitiikan tarkoituksena tulisi olla molempien sukupuolten tasa-arvo-ongelmien poistaminen.
Miesten ongelmien esiin nostamista ja käsittelyä vaikeuttaa myös se, että tasa-arvoelimissä ei ole riittävää miesnäkökulman edustusta. Lähes kaikki tasa-arvovirkamiehet ovat naisia. Miesjärjestöillä ei ole oikeutta nimetä omia asiantuntijajäseniään tasa-arvoasiain neuvottelukuntaan, vaikka naisjärjestöillä on siellä kaksi pysyvää asiantuntijapaikkaa. Naisten tasa-arvo-ongelmien tutkimukselle (naistutkimukselle) ohjataan runsaasti resursseja, mutta miesten tasa-arvo-ongelmien tutkimuksen resursseja ei edes ole olemassa. Kokonaisuudessaan miesten tilannetta tasa-arvon saralla voidaan luonnehtia hyvin heikoksi.
Miesten tasa-arvo -yhdistys esittääkin, että hallitus vielä tämän hallituskauden aikana täsmentää omaa tasa-arvopoliittista ohjelmaansa siten, että tasa-arvopolitiikan tavoitteeksi nostetaan nykyistä selkeämmin myös miesten tasa-arvon edistäminen – pelkkä naisten aseman parantaminen ei riitä.
