Huomioitavaa laadittaessa opasta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tueksi toisen asteen oppilaitoksi

Miesten tasa-arvo ry kiittää Opetushallitusta saamastaan kutsusta kuulemistilaisuuteen (14.3.) sekä mahdollisuudesta tuoda esiin ajatuksia Opetushallituksen laatiessa lukioille ja ammatillisille oppilaitoksille opasta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tueksi. Pyyntönä on nyt tuoda esiin seikkoja, jotka olisi opasta laadittaessa keskeistä huomioida.

Nostamme tiiviisti esiin seuraavaa näkökulmiemme painopisteen ollessa poikien tilanteessa:

• Taustaksi: Opiskelijavalinnat ja segregaatio ovat asioina jo etukäteen nostettu esiin osana laadittavan oppaan sisältöjä. On hyvä palauttaa mieliin perusasetelma, joka Suomessa on pyrittäessä toisen asteen oppilaitoksiin. Valinnat oppilaitoksiin tapahtuvat peruskoulun päättötodistusten arvosanojen perusteella ja tytöt ryhmänä suhteessa poikiin ryhmänä ovat tässä vaiheessa ylivertaisessa asemassa. Kärjistetysti: Tytöt valitsevat mitä haluavat, pojat siitä mitä jää jäljelle. Suomessahan oppimistulosten ero peruskoulussa poikien ja tyttöjen välillä on OECD-maiden suurin. Esim. Helsingin ”huippulukioissa” yli 80% opiskelemaan päässeistä on tyttöjä.

Toisaalta, mitä tulee segregaatioon, eli siihen että nuoret tekevät sukupuolelleen tyypillisiä oppiaine- ja alavalintoja, tiedetään tutkimusten mukaan, että niissä länsi-maissa, joissa ulkopuolista pakottavuutta tehdä sukupuolityypillisiä valintoja on vähiten (toisin sanoen, tasa-arvo tässä mielessä sukupuolten välillä toteutuu parhaiten), segregaatio on voimakkainta. Eli valinnanvapauden kasvaessa, siitä ei välttämättä seuraakaan se, että valintaa tehdään vähemmän stereotyyppisesti, vaan voi käydä jopa päinvastoin. Aiheellinen kysymys on myös, onko tällainen tasa-arvoon ja/ tai yhdenvertaisuuteen liitetty asia ongelma nuorille itselleen.

Näistä asetelmista jo itsessään seuraa hyvin paljon sellaista segregaatioon liittyen, jonka seuraukset ovat toisella asteella nähtävissä, mutta joihin on epärealistista ajatella voitavan kovin paljoa vaikuttaa toisen asteen oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöllä.

• Ideologispoliittinen paine nykyaikana on nähdä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat joko joihinkin vähemmistöryhmiin kuuluvien ongelmina tai sitten tyttöihin/ naisiin liittyvinä ongelmina. Malliesimerkki tällaisista painotuksista on loppuvuonna 2015 julkaistu ”Tasa-arvotyö on taitolaji” -opas. Nyt lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tueksi laadittavassa oppaassa tällaista vääristynyttä suppeakatseisuutta ei tule uusintaa, vaan myös pojat ryhmänä on huomioitava. Ei nimittäin mitenkään ole perusteltua näkemys, jonka mukaan pojat ryhmänä olisivat jotenkin etuoikeutetussa asemassa lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa.

Toisaalta on myös hyvä muistaa, että epätasa-arvoinen kohtelu toteutuu käytännössä kussakin tapauksessa yksilöön liittyen. Hyvän tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen tähtäävän työn tulisikin aina olla kiinnostunut siitä, toteutuuko tasa-arvo ja yhdenvertaisuus yksilötasolla. Tämän asian konkretisoimiseksi tulisi oppilaitoksiin kehittää systemaattisia käytäntöjä. Yksi tällainen käytäntö oppilaitoksessa voisi olla mahdollisuus anonyymiin palautteenantoon tilanteissa, joissa oppilas kokee tasa-arvon tai yhdenvertaisuuden vastaisesti toimitun. Tätä kautta oppilaitoksissa alkaisi vähitellen muodostua käsitys siitä, minkälaisista asioista tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisessa on kyse kunkin oppilaitoksen omalla kohdalla oppilaiden silmin nähtynä.

• Opetussisällöt ja kampanjoinnit oppilaitoksissa, joiden teemana on tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, ovat nekin tyypillisesti painottuneita, kuten yllä kuvattiin. Tällaisten voi nähdä nuorille luovan esiymmärryksen siitä, mikä on se joukko asioita, jotka liittyvät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Oppilaitosten tulisikin pitää huoli siitä, että nämä sisällöt eivät typisty mukailemaan trendin mukaista ajattelua, vaan tukevat aidosti kaikkia nuoria miettimään myös omaa elämäänsä ja kohdelluksi tulemistaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmista. Tyypillinen painotushan, joka mihinkään tunnistettavaan vähemmistöön kuulumattomille pojille on näistä teemoista puhuttaessa varattu, on ”olla kerrankin hiljaa ja miettiä omaa etuoikeutettua asemaansa” tai sitten kehotetaan miettimään ja erityishuomioimaan muihin ryhmiin identifioituvia ihmisiä. Tällainen ei ole terve lähtökohta, vaan muiden huomioinnin ohessa on tarjottava sisältöjä, joiden kautta hahmottuu, että tavoiteltaessa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, myös pojat (ja miehet, joiksi pojat ovat kehittymässä) tulee huomioida.

Oppilaitosten on myös hyvä kyetä hahmottamaan, että erilaiset toimijatahot, jotka mielellään tulevat oppilaitoksiin pitämään teematunteja ja kampanjoita, ja tarjoavat teemaan liittyviä oppi- ym. materiaaleja (koskee myös erilaisia ns. hyviä käytäntöjä), esimerkiksi erilaiset ihmisoikeustoimijatahot, ovat nekin tavallisimmin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviltä hahmotuslähtökohdiltaan samalla tavalla painottuneita, kuin mihin aiemmin viitattiin. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että trendiajattelua täydentämään otettaisiin mukaan myös näkökulmia, joiden kautta hahmottuu poikana olo nykysuomalaisessa yhteiskunnassa ja sen haasteet.

• Lakisääteinen tasa-arvosuunnitelmien ja -raporttien laatiminen ovat käytäntöinä hyvä perusta myös toisen asteen oppilaitoksissa toteutuvan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisen arvioimiselle. Ongelmana oppilaitoksista on esitetty, että tällaisten laatiminen vie liikaa ajallisia ja vaivannäöllisiä resursseja. Tämän takia asia onkin useilla oppilaitoksilla jäänyt joko kokonaan tekemättä tai tehtynäkin kyse on ollut lain velvoitteiden täyttämisestä vailla intohimoa asiaan. Miesten tasa-arvo ry:n näkemys on, että tasa-arvosuunnitteluun ja niistä raporttien tekoon tulisi kunnolla satsata. Tasa-arvolaki ja opetussuunnitelmien perusteet harmittavan löysästi linjaavat sitä, mitä tasa-arvoraporteista pitäisi käydä ilmi, vaikka nimen omaan oppilaitoksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta olennaisia asioita olisi tämän välineen kautta mahdollista tavoittaa.

Olisi suotavaa, että oppilaitosten tasa-arvoraportteja ja sitä, miten ne on tehty, avattaisiin myös oppilaitosten oppilaille. Tällöin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat konkretisoituisivat siinä ympäristössä, jonka kaikki siihen osalliset jakavat. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät näin painotettuna tulisi nähdyksi jonakin sellaisena sisältönä , joka on jotakin, mistä ulkopuoliset oppilaille kertovat ja jota on tuolla jossakin maailmalla, vaan kyse olisi nuorten omasta elämästä, johon heillä itsellään on joka päivä reflektiopintaa. Myös muille, kuin tytöille ja erilaisiin vähemmistöihin identifioituville pojille on tarjottava ajatuksellisia välineitä hahmottaa tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä teemoja siten, että omia oikeuksia on mahdollista puolustaa viittaamalla tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kohtelun toteutumiseen omalla kohdalla.

• Syrjäytymiskehitykseen, joka erityisesti poikien kohdalla on havaittu olevan massiivinen ongelma, tulisi toisen asteen oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön näkökulmasta saada kosketuspintaa. Saatujen havaintojen tulisi toimia konkreettisten toimien lähtökohtana, joilla syrjäytymistä pyritään ehkäisemään.

Miesten tasa-arvo ry on jatkossakin halukas esittämään vallitseviin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskeviin jäsennystapoihin nähden täydentäviä näkökohtia oppilaitosten huomioitavaksi. Olemme myös halukkaita lähtemään työpanoksella mukaan erilaisiin kokeileviin hankkeisiin (niiden toteuttamiseen ja arviointiin), joissa esille nostamiamme painotuksia huomiodaan osana tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen tähtäävää työtä.

Miesten tasa-arvo ry

#toisenasteenkoulutusutuksellinentasaarvo #Miestentasaarvory #opetushallitus #koulutuksentasaarvoongelmat #koulutus #koulutuksillnentasaarvo