Miesten tasa-arvo ry kommentoi EU:n tasa-arvostrategian 2020-2024 linjauksia nostamalla esiin viisi
1. Tasa-arvon mittarit ja indikaattorit
Keskeinen ongelma EU:n tasa-arvotyössä ovat sen käyttämät mittarit ja indikaattorit tasa-arvolle. Sen sijaan, että EIGE:n mittarit ilmaisisivat, miten miehillä ja naisilla menee eri elämänalueilla, ne ilmaisevat ainoastaan sen, jos naisilla jonkin mitattavan asian suhteen on vajetta miehiin nähden. Vaikka miehillä menisi kuinka huonosti naisiin nähden joillakin mitatuilla elämänalueilla, ei tätä raportoida tasa-arvoon liittyvänä asiana, vaan todetaan tasa-arvon tällöin toteutuvat miesten ja naisten välillä. Tällaisen vinon informaation tuottamisen asetelmasta tulee päästä pois.
Tasa-arvoa ilmaiseviksi indikaattoreiksi on EU:n tasa-arvotyössä valittu tekijöitä, jotka kertovat hyvin vähän kaikkia miehiä ja naisia kussakin jäsenmaassa koskettavista asioista. Basic Indicator of Gender Inequality (https://bigi.genderequality.info/) sen sijaan on yksi yritys ratkaista tämä ongelma. Se pyrkii arvioimaan tasa-arvon toteutumista kaikkia koskettavalla tavalla. Sen mukaan kaikissa EU-maissa, Italiaa lukuunottamatta, naiset ovat miehiin nähden parempiosaisia. Tasa-arvon toteutumista tulisikin ennemmin arvioida kaikkia ihmisiä koskettavalla tavalla sen sijaan, että keskitytään hyvin pienen eliitin tietynhetkisiin sukupuolijakaumiin.
2. Työelämään osallistuminen
Tasa-arvostrategian mukaan naisten vähäisempi osallistuminen työelämään on sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta ongelma, mutta miesten huonompaa koulumenestystä ei tasa-arvo-ongelmaksi jostain syystä tunnusteta. Tasa-arvostrategiassa on kiinnitettävä erityisesti huomio poikien huonompaan koulumenestykseen ja nuorten miesten syrjäytymiseen EU-maissa. Sukupuolten väliset erot oppimistuloksissa ja koulumenetyksessä muodostavat vakavan ja kauaskantoisen tasa-arvo-ongelman. Esimerkiksi Suomessa joka kahdeksas peruskoulun päättävistä pojista ei osaa edes lukea ja kirjoittaa kunnolla. Pisa-tutkimuksissa suomalaisten poikien ja tyttöjen väliset erot ovat OECD-maiden suurimmat, ja tilanne on poikien kannalta vain mennyt vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Korkeakoulutuksessa miehet ovat selvästi aliedustettuja kaikissa EU-maissa.
Nuorten miesten osuus syrjäytyneistä on sitä vastoin huomattava ongelma EU-maissa: Suomessa jopa viidennes 20–25-vuotiaista ei opiskele tai käy töissä. Uskomme, että näiden poikien ja miesten oirehtimisten yhteisenä nimittäjänä on vain naiserityisiin tasa-arvomittareihin ja vain naisten aseman parantamiseen keskittyvä tasa-arvopolitiikka ja siksi koko tasa-arvotoimintaa pitäisi arvioida uudelleen todellisen tasa-arvon näkökulmasta.
3. Väkivalta
Suomalaisen väkivallan kokonaiskuva on, että miehiin kohdistuu paljon enemmän väkivaltaa kuin naisiin, ja mitä vakavammasta väkivallasta on kyse, sitä todennäköisemmin se on kohdistunut mieheen. Samansuuntainen on varmasti tilanne kaikissa EU-maissa. Myös parisuhteissa miehet kohtaavat väkivaltaa yhtä usein kuin naiset (ainakin Suomessa).
Tehokkainta väkivallan ehkäisytyö on, kun samanaikaisesti vastustetaan väkivaltaa kokonaisuutena sen sijaan, että keskityttäisiin vain naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Kansainvälisten naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisemään pyrkivien sopimusten ei tule antaa olla esteenä myös miehiin kohdistuvan väkivallan huomioimiselle. Pyrkimyksenä tulee olla luoda väkivallattomuuden kulttuuria kaikkinensa, ei jumittua EU:ssa tällä hetkellä omaksuttuun ”gender based violence” -näkökulmaan.
EU:n on syytä kiinnostua enemmän väkivallan todellisista luvuista miehiin ja naisiin kohdistuen sen sijaan, että toimitaan ideologialähtöisesti. Sekä tutkimuksia väkivallan ilmenemisestä, että palveluja väkivallan eri osapuolille on syytä tehdä tasa-arvoisista lähtökohdista käsin. Jotta nykyisiin painotuksiin nähden korjaaviin linjauksiin päästään, on EU:n tasa-arvostrategiassa sitouduttava selvittämään miehiin kohdistuvan väkivallan, mukaan lukien parisuhdeväkivallan, yleisyys EU:n jäsenmaissa.
4. Yhdenvertaisuus lain edessä
EU-maissa miehet ja naiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa lain edessä. Esimerkiksi Suomessa lainsäädäntö on miehiä sukupuolen perusteella syrjivää. Asevelvollisuus koskee Suomessa vain miehiä. On erikoista, että EU haluaa parantaa kaikkien maailman naisten olosuhteita, mutta sallii jäsenmaidensa asettaa kansalaisensa täysin eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Myös mieserityisiin tasa-arvokysymyksiin tulee suhtautua vakavasti.
5. Palkkatasa-arvo
EU:n sukupuolten välistä tasa-arvoa koskevassa strategiassa keskeinen asia ovat miesten ja naisten väliset ”palkkaerot”. Esitetyn suuntaiset isohkot erot sukupuolten välillä vastaavat Eurostatin perinteistä tapaa tuottaa keskenään vertailtavaa tilastodataa EU:n eri jäsenmaista. Tämä tapa tarkastella ei kuitenkaan täytä EU:n samapalkkaisisuusdirektiivin vaatimuksia palkkaerolaskelmille.
EU:n tulisikin ohjeistaa jäsenmaitaan kriteerit täyttävästä yhtenäisestä tavasta tehdä tasa-arvoinen palkkakartoitus. Keskeinen tekijä tässä on, että tosiasiassa tehdyt työtunnit tulisivat huomioiduksi.
Comments