Opetusalan viranomaiset ja koulutuksen tuhottu tasa-arvo
Tuoreen tutkimustiedon mukaan poikien taitotaso matemaattisissa ja muissa luonnontieteellisissä aineissa on suorastaan romahtanut suomalaisissa kouluissa. Sukupuolineutraaliutta /sensitiivisyyttä korostavat metodit, joiden nimeen etenkin Opetushallitus on viime vuosina vannonut, eivät näytä edistävän koulutuksen tasa-arvoisuutta, vaan päinvastoin ovat heikentäneet poikien oppimistuloksia ja koulumenestystä entisestään. Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole varaa haaskata poikien osaamista ja potentiaalia tällä tavoin. Koulutusjärjestelmän on edistettävä sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja taattava kaikille koululaisille riittävä taitotaso, jotta he voivat pärjätä työmarkkinoiden jatkuvasti kovenevassa kilpailussa.
Uudelleenarvioinnin sijasta Opetushallitus puskee härkäpäisesti epäonnistunutta koulutuskokeiluaan eteenpäin. Vastuu koulutuksen katastrofaalisesta tasa-arvotilanteesta sysätään täysin kotien ja etenkin alaikäisten pikkupoikien niskaan. Kuten koulutuksen kokeneet ammattilaiset ovat käytännössä saattaneet havaita, niin vaatimustason laskeminen entisestään ei ainakaan paranna tuloksia, eikä liioin lisää opiskelumotivaatiota. Koulutuksen perustehtävä on sen monilukuisilta ”kehittäjiltä” unohtunut mitä ilmeisimmin kokonaan. Se ei ole itsensä toteuttaminen, viihtyminen tai hauskanpito, vaan elämässä tarvittavien, suorastaan välttämättömien, perustaitojen oppiminen. Mitä hyötyä on vuosia kestävästä ja valtavia rahasummia maksavasta koulutusputkesta, jos sen päättävät nuoret (miehet) eivät osaa edes lukea tai kirjoittaa kunnolla? Mitkä ovat tällaisten nuorten mahdollisuudet pärjätä globaalitalouden työelämässä tai informaatioyhteiskunnan elämässä ylipäätään?
Muutosvastarinta on vaikea ymmärtää, sillä poikien koulumenestystä ja koulutuksen tasa-arvoisuutta voitaisiin edistää varsin helposti, jos vain niin haluttaisiin. Tuoreen tutkimustiedon mukaan esimerkiksi säännöllisillä, ulkoilua ja liikuntaa sisältävillä, välitunneilla voitaisiin parantaa poikien koulumenestystä. Käytännössä viime vuosina koulujen välitunteja on vain harvennuttu, ja niitä vietetään pitkälti sisätiloissa istuskellen ja elektronisia laitteita näppäillen. Poikien kannustus ja kehuminen auttaisi myös, sillä tutkitusti poikia kehutaan selvästi vähemmän kuin tyttöjä jo varhaiskasvatuksessa, mikä näkyy myöhemmin motivaatiossa ja tuloksissa. Konkreettisia keinoja siis on tarjolla, mutta jostain syystä opetusalan viranomaisen asenne poikaystävällisemmän ja tasa-arvoisemman koulun luomista kohtaan on erittäin nihkeä.
Opetusalan viranomaisten viikon kruunaa uutinen, jonka mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo käyttää verovaroja jakaakseen ensi keväänä jokaiselle peruskoulun yhdeksäsluokkalaiselle ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä” – pamfletin, joka on puhtaasti feminististä poliittista propagandaa. Poikien koulumenestyksen parantamiseen ei siis löydy resursseja, eikä edes tahtoa, mutta tällaiseen yhden ideologian pakkosyöttämiseen lapsille niitä löytyy. Opetushallitus on perustellut tämän propagandateoksen jakamista mm. sillä, että se lisäisi monimuotoista keskustelua tasa-arvosta, mutta miten keskustelua edistää ylhäältäpäin annetun ”yhden ja oikean” mielipiteen tyrkyttäminen pakolla. Missä on kriittisyys, miesnäkökulman huomioiminen ja eriävät mielipiteet? Ei koulutuksen käyttöön myönnetyin verovaroin jaeta muutakaan poliittista tai ideologista materiaalia koululaisille.
Jos tälle linjalle lähdetään, on opetus- ja kulttuuriministeriön tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä tuettava ja levitettävä Miesten tasa-arvo ry:n tulevaa pamflettia koulutuksen tasa-arvo-ongelmista vastaavassa laajuudessa. Se on välttämätöntä monimuotoisen tasa-arvokeskustelun herättämiseksi, poikia syrjivän koululaitoksen tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi ja Suomen kansantalouden tulevaisuuden turvaamiseksi.
Comments