Etusivu  /  Tasa-arvotietoa  /  Miehet väkivallan uhreina

Miehet väkivallan uhreina

Henkirikosten uhreista noin kaksi kolmasosaa on miehiä, ja viranomaisten tietoon tulleen lähisuhdeväkivallan miesuhrien määrä kasvoi vuonna 2025 nopeammin kuin naisuhrien. Väkivallan vastainen työ ja palvelut on silti rakennettu lähes yksinomaan naisuhreille.

n. 2/3henkirikosten uhreista miehiä
3 100lähisuhdeväkivallan täysi-ikäistä miesuhria (2025)
+28 %miesuhrien kasvu 2025 (naisuhrit +23 %)
91 %turvakotien aikuisasiakkaista naisia

Kokonaiskuva: eri muodot, eri paikat

Kansallisen rikosuhritutkimuksen (2023) mukaan väkivaltaa on kokenut naisista noin 16 % ja miehistä 13–14 %. Vamman aiheuttanutta väkivaltaa on kokenut naisista noin 5 % ja miehistä noin 2 %. Kokonaismäärissä ei ole suuria eroja, mutta muodot eroavat: miehet kohtaavat väkivaltaa julkisissa tiloissa ja vakavimmissa muodoissa, naiset lähisuhteissa.

Vakavin väkivalta kohdistuu miehiin. Rikoksentorjuntaneuvoston mukaan henkirikosten uhreista noin kaksi kolmasosaa ja tekijöistä lähes 90 % on miehiä. Parisuhdekumppanin surmaamista uhreista sen sijaan valtaosa on naisia: vuonna 2024 13 uhrista 12.

Lähisuhdeväkivalta – kaksi kuvaa

Viranomaisten tietoon tuli vuonna 2025 lähisuhdeväkivaltaa, jonka täysi-ikäisistä uhreista naisia oli 9 000 ja miehiä 3 100 eli 26 %. Miesuhrien määrä kasvoi 28 % ja naisuhrien 23 %. Alaikäisistä uhreista poikia oli 52 %.

Kyselytutkimukset antavat lähisuhdeväkivallasta toisenlaisen kuvan kuin viranomaistilastot: Heiskasen ja Ruuskasen (2010) tutkimuksessa väkivaltaa nykyisessä parisuhteessa oli kokenut noin 16 % sekä miehistä että naisista, ja Tilastokeskuksen sukupuolistuneen väkivallan tutkimuksessa (2021) nykyisen kumppanin fyysistä väkivaltaa oli kokenut 7 % naisista ja 5 % miehistä. Ero kasvaa, kun mukaan tulevat entiset kumppanit, seksuaaliväkivalta ja vammat. Ilmoitusalttius on sukupuolittunutta, eikä miesten kokema lähisuhdeväkivalta näy viranomaistilastoissa täysimääräisesti.

Palvelut on rakennettu naisuhreille

Turvakotien aikuisasiakkaista 91 % on naisia (2024). Väkivallan vähentämisohjelmat perustuvat Istanbulin sopimukseen, joka koskee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja EU:n tasa-arvoindeksin väkivalta-osio mittaa vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Miesuhrien palveluja on vähän, ja avun hakemisen kynnys on korkea.

Yleisessä tasa-arvoindeksissä turvallisuus ja väkivalta -osa-alue saa arvon −34,9 eli se on miesten hyväksi: vaje on pääosin naisten tappioksi (lähisuhdeväkivalta, seksuaaliväkivalta, häirintä), mutta henkirikosten ja poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyjen uhreista enemmistö on miehiä. Molemmat sukupuolet tarvitsevat suojaa – eri muodoilta.

Mitä Miesten tasa-arvo ry esittää

Yhdistys ei aseta uhreja vastakkain: naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on välttämätöntä, ja sama koskee miehiä. Väkivallan vastaisen työn on oltava sukupuolineutraalia.

1

Sukupuolineutraali väkivallan vastainen ohjelma

Kansallisten ohjelmien tulee kattaa kaikki uhrit ja kaikki väkivallan muodot, myös julkisissa tiloissa tapahtuva väkivalta.

2

Miesuhrien palvelut

Turvakoti- ja tukipalveluja on kehitettävä miesuhreille, ja niiden saatavuudesta on tiedotettava.

3

Tilastointi molemmista sukupuolista

Lähisuhdeväkivallan seurannassa on käytettävä sekä viranomais- että kyselytietoa ja raportoitava miesuhrit yhtä tarkasti kuin naisuhrit.

4

Henkirikosten ehkäisy

Miesten yliedustus sekä henkirikosten uhreina että tekijöinä vaatii omat ehkäisytoimensa, jotka kohdistuvat keskeisiin riskitekijöihin: päihteiden käyttöön, syrjäytymiseen ja aseiden saatavuuteen.

Lue myös