Naisviha ja miesviha – mitä ne ovat ja kuinka paljon niitä on
Naisvihasta puhutaan mediassa jatkuvasti, miesvihasta tuskin koskaan. Kokosimme, mitä käsitteet tarkoittavat, mitä kyselyt, viharikostilastot ja alustatutkimus kertovat niiden määrästä – ja miksi vain toinen on saanut nimen.
Mitä käsitteet tarkoittavat
Naisviha (misogynia) tarkoittaa arkikielessä vihaa, halveksuntaa tai ennakkoluuloa naisia kohtaan naisina. Tutkimuksessa käsite on laajempi: naisviha ymmärretään ihmisten välisenä, institutionaalisena ja ideologisena vihana, halveksuntana ja väkivaltana, joka kohdistuu naisiin ja tyttöihin. Feministisessä teoriassa (esim. Kate Manne) naisviha on lisäksi rakenteellinen mekanismi, joka rankaisee naisia sukupuoliroolin rikkomisesta – siksi naisvihaksi luetaan myös vähättely, seksualisointi ja "naisten paikalle" osoittaminen.
Miesviha (misandria) on vastaava viha, halveksunta tai ennakkoluulo miehiä kohtaan miehinä. Käsitteellä ei ole vakiintunutta tutkimuksellista määritelmää, ja monessa teoriaperinteessä sen mahdollisuus kiistetään: koska naisviha määritellään valtahierarkian ylläpidoksi, "valtaapitäviin" kohdistuvaa halveksuntaa ei pidetä samanarvoisena ilmiönä. Tämä määritelmäero on keskeinen syy siihen, miksi toista mitataan ja toista ei.
Google Scholar -haku ”online misogyny” tuottaa noin 150 000 tulosta ja ”online misandry” noin 20 000 (Scopus- ja Web of Science -tietokannoissa ero on jopa kaksi kertaluokkaa); verkkomiesvihaa koskeva tutkimus alkoi vasta noin vuonna 2014, 13 vuotta naisvihatutkimusta myöhemmin. Tällä sivulla ilmiöitä tarkastellaan kolmella tasolla: yksilöiden kokema vihapuhe ja häirintä, asenteet ja niiden hyväksyttävyys sekä rakenteet – lait, instituutiot ja alustojen säännöt.
Naisviha: missä ja kuinka paljon
Verkkohäirintä. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuksen mukaan naiset raportoivat miehiä useammin seksuaalista häirintää verkossa (16 % vs. 5 %) ja vainoamista (13 % vs. 9 %). Alle 35-vuotiaista naisista 33 % on kokenut seksuaalista häirintää verkossa, miehistä 11 %. Häirityistä naisista 47 % arvioi syyksi sukupuolensa; kaikkiaan 11 % naisista on häiritty nimenomaan sukupuolensa vuoksi, miehistä 5 %.
Suomi. Tasa-arvobarometrin 2017 mukaan sukupuoleen liittyvää vihapuhetta – halventavaa tai uhkaavaa puhetta tai kirjoittelua – oli kohdannut 15 % naisista ja 8 % miehistä. Vuoden 2024 barometrissa seksuaalista häirintää oli kokenut kahden vuoden aikana 45 % naisista ja 20 % miehistä; vähemmistöihin kuuluvista naisista 42 % ja miehistä 28 % oli kokenut sukupuoleen liittyvää vihapuhetta. Julkisuudessa toimivat naiset ovat erityinen kohde: lähes puolet kansanedustajista ja kolmannes kuntapäättäjistä on joutunut vihapuheen kohteeksi, ja naisiin kohdistuva vihapuhe on rajumpaa ja seksualisoidumpaa kuin miehiin kohdistuva.
Järjestäytynyt viha ja väkivalta. Verkossa on yhteisöjä – manosfääri, incel-foorumit – joiden tarkoitus on nimenomaan naisiin kohdistuva viha, ja ideologia on pahimmillaan johtanut väkivaltaan. Naisvihan vakavin muoto on väkivalta: Suomessa lähisuhdeväkivallan täysi-ikäisistä uhreista noin 9 000 vuodessa on naisia, ja parisuhdekumppanin surmaamista 12/13 oli naisia (2024). Naisviha on tunnistettu lainsäädännössä ja politiikassa: Istanbulin sopimus, naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmat ja EU:n direktiivi naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Miesviha: missä ja kuinka paljon
Verkkohäirintä. Saman Pew-aineiston mukaan miehet ovat naisia todennäköisemmin kokeneet jotakin verkkohäirinnän muotoa (43 % vs. 38 %): loukkaava nimittely (35 % vs. 26 %) ja fyysinen uhkailu (16 % vs. 11 %) ovat yleisempiä miehille. Miehet siis kokevat enemmän häirintää kokonaisuutena ja enemmän uhkailua, naiset enemmän seksuaalista ja sukupuoleen kohdistettua häirintää. Miehet myös reagoivat eri tavalla: häirityistä naisista 34 % oli erittäin tai hyvin järkyttynyt, miehistä 14 %. Ilmiö, josta kohteet eivät hätkähdä eivätkä ilmoita, ei näy kyselyissä eikä uutisissa.
Viharikokset. Hallituksen esityksen HE 7/2021 mukaan Suomessa 64 prosentissa vihamotiivin sisältävistä rikoksista asianomistajana oli mies ja 36 prosentissa nainen. Miehiin kohdistui yleisimmin pahoinpitelyjä (42 %), naisiin kunnianloukkauksia (35 %). Viharikoksen uhri on siis useammin mies, ja miehiin kohdistuva viha on useammin fyysistä.
Asenteet. Sosiaalipsykologiassa tunnetaan women-are-wonderful-ilmiö: sekä miehet että naiset liittävät naisiin enemmän myönteisiä ominaisuuksia kuin miehiin. Implisiittisiä asenteita mittaavissa kokeissa naisten oman sukupuolen suosiminen oli 4,5 kertaa voimakkaampaa kuin miesten, eikä miehillä keskimäärin ollut lainkaan omaa sukupuoltaan suosivaa asennetta. Toisaalta väite, että feministit erityisesti vihaisivat miehiä, ei saa tukea: kuuden tutkimuksen meta-analyysissä feministien asenteet miehiä kohtaan olivat myönteisiä eivätkä eronneet muista naisista.
Hyväksyttävyys ja alustat. Selvin osoitus miesvihan normalisoitumisesta on, miten yleistäviin ilmauksiin suhtaudutaan. Kun Facebook poisti ilmauksia "men are trash" ja "men are scum" vihapuheena, naiset ja aktivistit julkaisivat niitä koordinoidusti kampanjoina ja protestoivat poistoja. Metan valvontalautakunta linjasi 2023, ettei miesvihaajaksi tunnustautuvan käyttäjän video riko vihapuhesääntöjä, ja 2025 Meta luopui säännöistä, jotka kielsivät vihan ilmaisemisen suojatun ominaisuuden perusteella. Vastaava kampanja ilmauksen "women are trash" puolesta olisi mahdoton.
Yhteisöt. Ensimmäisessä vertailevassa tutkimuksessa (Coppolillo 2025) analysoitiin kahta miesvihamielistä ja kahta naisvihamielistä Reddit-yhteisöä. Naisvihamielisillä yhteisöillä oli hieman korkeampi huippu äärimmäisessä myrkyllisyydessä, mutta jakaumat olivat huomattavan samanlaiset, ja miesvihamielisissä yhteisöissä kielteiset tunteet olivat keskittyneempiä aktiivisten käyttäjien keskuudessa. Johtopäätös: vihamielinen kieli ei vaihtele tekijän sukupuolen mukaan vaan on vihamielisten ideologisten tilojen yleinen käytäntö.
Miksi miesvihasta ei puhuta
1. Määritelmä sulkee sen pois. Kun naisviha määritellään valtarakenteen ylläpidoksi, miesviha on määritelmällisesti mahdotonta – ja mitä ei voi olla, sitä ei tutkita. Ero näkyy suoraan julkaisumäärissä.
2. Empatiakuilu. Naisiin liitetään enemmän myönteisiä ominaisuuksia ja heidän kärsimyksensä koetaan vakavammaksi. Sama loukkaus miehen kohdalla ei herätä samaa moraalista reaktiota – ei ulkopuolisissa eikä miehessä itsessään.
3. Miehet eivät raportoi. Mies, joka on oppinut "kestämään", ei koe uhkailua häirintänä eikä ilmoita siitä. Tilastoihin jää vain se, mikä ilmoitetaan.
4. Instituutiot. Naisjärjestöillä on lakisääteinen valtionapu ja vakiintunut asema tasa-arvoelimissä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunta lausui, että vihapuhetta kohtaavat eniten naiset ja vähemmistöt – vaikka viharikosten uhreista enemmistö on miehiä. Kenenkään tehtävä ei ole seurata miesvihaa.
5. Kielen kaksoisstandardi. Kun sama ilmaisu on toisinpäin käännettynä sanktioitu ja toisinpäin oikeutettua huumoria tai "tietoisuuden lisäämistä", ilmiötä ei enää havaita – se on osa hyväksyttyä puhetapaa.
Vertailu
Sukupuolittunut ja seksualisoitu vihamielisyys kohdistuu naisiin noin kaksi–kolme kertaa useammin kuin miehiin, ja se koetaan raskaammaksi. Yleinen häirintä, uhkailu ja fyysiset viharikokset kohdistuvat miehiin useammin. Kyselyt eivät kuitenkaan mittaa samaa ilmiötä molemmille: naisiin kohdistuva viha on nimetty ja kysytty, miehiin kohdistuva yleistävä halveksunta ei ole useimmissa kyselyissä edes vaihtoehto.
| Ulottuvuus | Naisviha | Miesviha | Kumpaa enemmän? |
|---|---|---|---|
| Seksuaalinen häirintä verkossa (Pew) | 16 % | 5 % | naisiin ≈ 3× |
| Sukupuolen vuoksi häiritty (Pew) | 11 % | 5 % | naisiin ≈ 2× |
| Häirintä verkossa yhteensä (Pew) | 38 % | 43 % | miehiin |
| Fyysinen uhkailu / nimittely verkossa (Pew) | 11 % / 26 % | 16 % / 35 % | miehiin |
| Sukupuoleen liittyvä vihapuhe, Suomi 2017 | 15 % | 8 % | naisiin ≈ 2× |
| Seksuaalinen häirintä, Suomi 2024 | 45 % | 20 % | naisiin ≈ 2× |
| Viharikosten uhrit, Suomi 2019 | 36 % | 64 % | miehiin |
| Vakavin väkivalta | parisuhdehenkirikokset 12/13 | henkirikosten uhrit ~2/3 | erisuuntaiset |
| Vihamielisten verkkoyhteisöjen myrkyllisyys | hieman korkeampi huippu | samankaltainen jakauma | ≈ sama |
| Implisiittiset asenteet | naisia suositaan | miehiä ei suosita | miehiin |
| Yleistävien ilmausten hyväksyttävyys | tuomitaan | puolustetaan kampanjoin | miehiin |
| Tutkimusjulkaisut (Google Scholar) | ~150 000 | ~20 000, alkaen 2014 | naisviha ≫ |
| Lain suoja | koventamisperuste 2022 | sama | symmetrinen |
| Ohjelmat ja rahoitus | Istanbulin sopimus, torjuntaohjelmat, valtionapu | ei mitään | naisviha ≫ |
Mitä Miesten tasa-arvo ry esittää
Yhdistys ei vähättele naisvihaa: seksualisoitu uhkailu ja lähisuhdeväkivalta ovat todellisia ja mitattuja ongelmia. Sama mittapuu on ulotettava miehiin.
Sama kysymys molemmista
Tasa-arvobarometrin ja viharikosseurannan on kysyttävä sukupuoleen perustuvasta vihapuheesta ja yleistävästä halveksunnasta samoin sanoin miehiltä ja naisilta.
Viharikosten sukupuolijakauma näkyviin
Poliisin ja oikeusministeriön viharikosraporteissa uhrin sukupuoli on raportoitava, koska enemmistö uhreista on miehiä.
Sama sääntö alustoilla
Sukupuolta yleistävästi halventavia ilmauksia on kohdeltava samalla tavalla riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta ne koskevat.
Miesviha tutkimuksen ja politiikan kohteeksi
Miehiin kohdistuvan halveksunnan ja uhkailun mittaaminen on rahoitettava ja sisällytettävä tasa-arvo-ohjelmiin.
Lähteet
- Pew Research Center: The State of Online Harassment (2021)
- STM: Tasa-arvobarometri 2017 (vihapuhe 15 % / 8 %)
- STM: Tasa-arvobarometri 2024
- HE 7/2021: viharikosten asianomistajista 64 % miehiä
- Viha vallassa: vihapuheen vaikutukset päätöksentekoon (2019)
- Coppolillo (2025): Women who hate men – Scientific Reports
- Rudman & Goodwin (2004): implisiittiset sukupuoliasenteet
- Hopkins-Doyle ym. (2023): The Misandry Myth
- Meta Oversight Board: Violence against women -päätös
- Laki rikoslain muuttamisesta 723/2022 – Finlex
Tiedot päivitetty 18.9.2026. Pew-luvut koskevat Yhdysvaltoja (2020); suomalaiset luvut Tasa-arvobarometreista 2017 ja 2024 sekä viharikosselvityksestä 2019.