Miesten tasa-arvo ry:n delegaatio tapaamassa ministeri Thomas Blomqvistia 31.1.2020.
1. Poikien huonompi koulumenestys ja nuorten miesten syrjäytyminen
Joka kahdeksas peruskoulun päättävistä pojista ei osaa lukea ja kirjoittaa kunnolla. Pisa-tutkimuksissa poikien ja tyttöjen väliset erot ovat OECD-maiden suurimmat, ja tilanne on poikien kannalta vain mennyt vuosi vuodelta huonompaan suuntaan. Korkeakoulutuksen saavat miehet ovat pahasti aliedustettuja. Nuorten miesten osuus syrjäytyneistä on sitä vastoin huomattava: viidennes 20-25-vuotiaista ei opiskele tai käy töissä. Työikäisten miesten työllisyydessä Suomi on OECD-maiden heikoimpia.
Koulutuksenpitäisi edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta Suomessase vähentää sitä. Poikien ja miesten potentiaali jäähyödyntämättä ja koulutukseen kohdistetut resurssit valuvathukkaan. Tämä ei ole ongelmallista vain tasa-arvon kannalta, vaanmyös valtava tappio kansantaloudellemme. Inhimillisistä tappioistapuhumattakaan. Yksi konkreettinen seuraus koulutuksellisestaepätasa-arvosta on se, että syntyvyys laskee. Vasten tahtoaanlapsettomaksi jäävistä suurin osa on miehiä. He jäävätlapsettomiksi, koska he eivät huonommin koulutettuina ja pärjäävinäonnistu löytämään itselleen puolisoa, eivätkä he näin ollenonnistu perustamaan perhettä.
Koulutuksessaon huomioitava paljon nykyistä paremmin poikien ja miesten toiveetja tarpeet. Samalla vaatimustasoa on nostettava nykyisestä jaoppilaiden tasa-arvoinen kohtelu on varmistettava. Konkreettisiakeinoja poikien koulumenestyksen parantamiseksi olisivat mm.säännöllisen välituntiliikunnan ja miesopettajien määränlisääminen, siirtyminen anonyymiin kouluarvosteluun ja poikienkannustaminen. Valtakunnallisilla, anonyymisti suoritettavillatasokokeilla voitaisiin edistää kouluarvioinnin yhdenmukaisuutta jatasa-arvoisuutta. Ennen muuta viranomaisten ja poliitisten päättäjienon herättävä huolehtimaan miesten oikeuksista ja asemasta.Tasa-arvolaki esimerkiksi jo nykyisellään velvoittaa oppilaitoksiakiinnittämään erityistä huomiota oppimiseroihin, muttatiedossamme ei ole ainuttakaan koulua, jossa olisi näin tehty. Eikätasa-arvovaltuutetun, yhdenvertaisuusvaltuutetun jalapsasiavaltuutetun yhdessä laatimassa tuoreessatoimenpideohjelmassa työllisyyden lisäämiseksi mainita lainkaanedellä esitettyjä, miesten ja poikien asemaan liittyviätasa-arvo-ongelmia, saati että ohjelman toimenpiteissä olisiesitetty niihin ainuttakaan ratkaisua. Tällaisellavälipitämättömyyden ja laiminlyöntien linjalla ei tasa-arvoaedistetä. Voi sanoa, että pojat ja miehet ovat tänä päivänäSuomessa empatiavajeen uhreja.
2. Miehiä koskevasta asevelvollisuudesta tasa-arvoiseen maanpuolustukseen
Vainmiehiä koskeva asevelvollisuus on yksi tärkeimmistätasa-arvo-ongelmista Suomessa. Perustuslaissa taattu yhdenvertaisuuslain edessä ei meillä toteudu. Asevelvollisuuden suorittaminenlisäksi viivästyttää nuorten miesten opintoja ja työelämäänsiirtymistä, eikä asevelvollisuusajalta kerry edes eläkettä.Nykyistä järjestelmää on puolusteltu perinteillä, muttaperinteet eivät oikeuta sukupuolisyrjintää. Nykyistä järjestelmääon puolustettu myös väittämällä, että maanpuolustuksentasa-arvoistaminen kävisi liian kalliiksi. Väite ei pidäpaikkaansa. Tavoitteena ei ole ensisijaisesti se, että kokoikäluokka kävisi armeijan, vaan se, että palvelukseen valitaanparhaiten soveltuvat motivaation, kykyjen ja osaamisen, eikä enääsukupuolen, perusteella. Jos halutaan koko ikäluokan osallistuvan,voitaisiin asepalveluksen rinnalle ja täydennykseksi luodakansalaispalvelus.
MuissaPohjoismaissa maanpuolustusta kehitetään eteenpäintasa-arvoisesti. Norjassa ja Ruotsissa on jo siirrytty tasa-arvoiseenasevelvollisuuteen. Suomi voisi ottaa oppia naapurimaistaan.Tasa-arvoinen maanpuolustusjärjestelmä on uskottava, tehokas jamoderni. Silloin saadaan motivoituneimmat ja parhaat voimat oikeisiintehtäviin ja koko kansa maanpuolustuksen käyttöön. Nykymuotoinensiviilipalvelus ei maanpuolustuksen tarpeita palvele kovinkaan hyvin.
3. Väkivalta ja vihapuhe
Suurinosa väkivallan uhreista Suomessa on miehiä. ”Tuhansien iskujenmaa” – tutkimus (2010) todisti sen, että lähisuhdeväkivaltaamiehet ja naiset kohtaavat suunnilleen yhtä paljon. Tiedämme myös,että miehiin kohdistuva väkivalta jää usein viranomaisiltapiiloon ja väkivallan miesuhrit vaille tarvitsemaansa apua. Siitähuolimatta nykyinen hallitus on oikeusministeri Anna-MajaHenrikssonin suulla vaatinut nollatoleranssia vain naisiinkohdistuvalle väkivallalle. Miksi hallitus ei aja nollatoleranssiakaikelle väkivallalle? Eikö miesten henkeä ja terveyttä pidetäyhtä arvokkaina kuin naisten? Mitä haittaa siitä olisi, jos myösmiehiin kohdistuvaa väkivaltaa pyrittäisiin vähentämään jatorjumaan ennalta? Suunnitelmissa on myös naisiin kohdistuvanväkivallan raportoijan viran perustaminen. Selvää on jo ennalta,että tällainen raportoija tulisi toimillaan pitämään huolensiitä, että miehiin kohdistuva väkivalta jäisi jatkossakinhuomiotta.
Vihapuheenon niin ikään usein väitetty kohdistuvan ensisijaisesti naisiin.Kuitenkin valtioneuvoston Jyväskylän yliopistolta tilaamavihapuhetutkimus osoitti viime syksynä, että itse asiassa miehetvastaanottivat enemmän vihamielisiä viestejä kuin naiset. Onerittäin tärkeää, ettei miehiin kohdistuvaa väkivaltaa javihapuhetta vähätellä ja että harjoitettu politiikka perustuunäissäkin asioissa tutkitulle tiedolle, eikä ideologisilleuskomuksille, siitä, miten asiat todella ovat. Jos sukupuolestatehdään suunnitellusti koventamisperuste rikoslakiin, on lainperusteluissa tehtävä selväksi se, että sitä sovelletaan yhtälailla miehiin kuin naisiin kohdistuvien rikosten kohdalla.
4. Miesasiajärjestöjen resurssit ja vaikutusmahdollisuudet
Miesasiajärjestöt toimivat vapaaehtoispohjalta pelkkien jäsenmaksujen turvin. Toisin kuin naisasiajärjestöjä, miesasiajärjestöjä ei tueta verovaroin. Puoluetuesta osa on valtioneuvoston päätöksellä korvamerkitty poliittisille naisjärjestöille, mutta poliittiset miesjärjestöt eivät saa mitään. Resurssien rajallisuus rajoittaa miesjärjestöjen toimintaa ja aktiivisuutta sekä heikentää niiden vaikutusmahdollisuuksia. Tämä näkyy tasa-arvopolitiikan naisasiakeskeisyytenä. Miesten oikeudet ja ongelmat eivät saa ansaitsemaansa huomiota, kun kukaan ei ole niitä aktiivisesti nostamassa esiin. Miesasiajärjestöt on myös varsin pitkälti suljettu tasa-arvopolitiikan valmistelun ulkopuolelle. Tasa-arvotilaisuuksissa ja -elimissä miesasiajärjestöjen edustus on myös jäänyt olemattomaksi. Esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan (TANE:n) miesjaostossa naisasiajärjestöillä on vahvempi edustus kuin miesasiajärjestöillä.
Miesasiajärjestöilleon taattava verovaroista samanlainen rahoitus, kuinnaisasiajärjestöillä jo on. Puoluetuestaosa on korvamerkittävä poliittisille miesjärjesöille.Valtiollisten tasa-arvoelinten, kuten TANE:n,STM:n tasa-arvoyksiköntai tasa-arvovaltuutetun tarpeellisuus, toimintatavat ja rakenteet onarvioitava uudelleen. Nykyisellään ne ovat enemmän sukupuoltenvälisen tasa-arvon edistämisen jarruttajia kuin vauhdittajia.